Ah, ei tämä matka vielä ohi ole!
Nyt kun on katseltu Tokiota yläilmoista niin korkeanpaikankammoinen kiipeää vielä yhteen maailman korkeimmista torneista, Tokio Skytreehin katselemaan kaupunkia 360m korkeudesta, hakee taide-elämystä paljon kehutusta TeamLab Planetsista sekä aikoo sukeltaa tekniikkahelvettiin Akihabaran kaupunginosaan… Raporttia näistä vielä pukkaa!
Päivän pääaihe oli käudä katsomassa TeamLab Planets taidenäyttely, paljon puhuttu ja kehuttu interaktiivinen taidepläjäys. Oh Boy, sitä se kyllä olikin!
Valot, värit, kuvat, tuoksut, erilaiset kävelyalueita, vedessä kahlaaminen, vesiputous, sammalpuutarha Alien-munineen, elävät kukat, musiikki, äänet.. Kaikki! Pian tulee myyntiin heinäkuun liput, hyvällä tuurilla voi saada vielä toukokuullekin mutta ajoissa on siis oltava liikkeellä. Liput on noin 16€/nokka eli mistään kalliista elämyksestä ei ole kyse, mutta kävijöiden määrä kerrallaan ja päivässä on hyvin rajoitettu.
Lipussa on mainittu puolen tunnin tarkkuudella milloin 9n oltava jonottamassa sisälle. Jono on pitkä mutta kuten kaikki Japanissa, toimii nopeast8 ja tehokkaasti ja tuskin jonotat edes sitä puolta tunti. Sisällä saa periaatteessa olla niin kauan kuin haluaa, mutta ruuhka-aikana saatetaan vähän hoputtaa paikoin..
Ja ihan ekana kun tulet sisälle, riisutaan kengät ja sukat, vaatteiden pitäisi olla polviin asti riisuttavissa/käärittävässä, koska näyttelyssä kahlataan polviin ulottuvassa vedessä. Kun iso osa lattiasta on peiliä kannattaa myös tämä huomioida pukeutumisessa (pikkarit jalkaan!). Paikalla voi varata shortseja ja pukuhuone on tarjolla omienkin vaatteiden vaihtoon jos niin haluaa tehdä. Kengät ja kaikki laukut yms jätetään lukittava lokerikkoon.
Paikassa saa vapaasti kuvata mutta ei salamavalolla, ja kun monet taideteoksista käsittää äänen, kolmiulotteisuuden, tuoksun ja tuntoaistin kokemukset ei kuvat ja videot anna edes pientä käsitystä kokemuksesta vaikka miten kuvasit niitä.
Eri tilojen/huoneiden välillä käytävissä oli eri valoja, värejä, lattian pinta saattoi vaihdella yhtäkkiä pehmeästä kovaan, olla epätasainen ja kaikissa käytävissä oli eri tuoksu, erilaisia ääniä. Yhdessä kahlattiin jyrkkään ylämäkeen nilkkoihin ulottuvassa vesiputossa mikä päätyi vesiputoukseen.
Kuten sanottu, useassa huoneessa lattia (ja seinät ja katto) oli peiliä. Yhdessä huoneessa hyvin upottava pehmeä ja samettinen patja.
Varmasti yksi vaikuttavimmista oli heti alussa ollut kristallihuone. Kyseessä on peilipintaisessa salissa katosta roikkumista led-valoketjuista joilla luodaan kristallien välkehdintää tunnelma ja liike valojen liikkuessa ja vaihtuessa. Kuvat ei tee lähellekään oikeutta huoneen upeudelle.
Toinen ehkä upeimmista oli ilmapallohuone. Valtavia ilmapalloja täynnä oleva huone, osa palloista roikkui katosta, osa oli irrallisia ja kävijöiden liikuteltavissa tilassa jossa valot ja värit sekä musiikki vaihteli.
Kukkakupolihuoneessa, itse asiassa suuressa hallissa jossa oli kupolimainen katto johon heijastettiin videota, nähtiin kukkien vuoden kierto alkaen kirsikkapuiden kukinnasta kesän auringonkukkiin, syksyn kedonkukkiin ja talven kuolleisiin kukkien varsiin. Tälle erityisesti videot ja kuvat ei tee mitään oikeutta, tila oli upea ja ihmiset makasi selällään hallin keskellä katselemassa näkymää.
Sitten siirryttiin välillä ihan ulkoilmaan ja Alien-elokuvista tuttujen alieneiden munien (meidän mielestä) ja sammalen maailmaan. Täälläkin äänet, tuoksut ja liikkuva sumu täydensi yllättävää näkymää.
Viimeisenä, ja ehkä hienoimpana oli elävien kukkien riippuvan puutarhan tila. Täysin peiliseinäinen, -kattoknen ja -lattiapinnan tila jossa elävien kukkien puutarha roikkui katosta ja liikkui ihmisten liikkeiden mukaan ylös ja alas (kun lähestyin kukkia ne nousivat ylös laskeutuessa perässäsi kuin verho takaisin alas). Tuoksu oli huumaava!
Siis niin hieno kokemus!
jos yhtään tän tyyppinen taide on mieluisaa niin suosittelen myös ruokailua Kööpenhaminassa Alchemistissa (ainakin nettisivuihinsa kannattaa tutustua, upea kahden Michelin-tähden ravintola), siinä on paljon samaa kuin tässä upeassa! näyttelyssä.
