Tämä paikka vaatii useamman sivun kun noita videoita lataa.
Lauantaina 13.4.24 on kaikki aikomukset suunnata Kappanbashi Kitchen Streetille ostamaan keittiöveitsiä, riisi- ja misokeittokeippoja
Sit ehkä sittenkin vielä palata ihanaan käytyyn kimonoliikkeeseen johon saattoi jäädä vielä muutama haluttu vaate
siis meille harvinainen tuliaisten ostopäivä edesssä!! Oltiin niin turreja että ostettiin jopa isompi matkalaukku toiseksi ruumaan menijästä että saadaan kaikki hankinnat Suomeen.
Aamulla lähdettiin ensin ihailemaan tämän Hanamin viimeisiä kirsikankukkia. Kukintakausi on ihan selvästi hiipumassa ainakin Tokion seudulla, vaikka edelleen Ueno Parkissa, yhdessä kuuluisimmista kirsikankukkakohteista, edelleen näkyi kauniita kukkivia puita.
Minkä jälkeen sitten pantiin ostohpusut jatålkaan ja lähdettiin keittiötarvikejahtiin Kappanbashin keittiötarvikekadulle. Japanissa on joka kaupungissa jollekin asialle omistettu katu tai kortteli, niin myös Tokiossa keittiötarvikkeille ja erityisesti astioille ja keittiöveitsille. Kun myös paikalliset ravintolat ostaa täältä tarvikkeensa useimmissa liikkeissä on minimiostoraja, esim. kymmenen nuudelikippoa.
Useammassakin veitsikaupassa kävin, mm. tässä Seisuken ihanassa myymälässä jossa palvelu oli loistava. Ja ostin kaksikin laadukasta keittiöveistä. Kaikkia veitsiä sai kokeilla ja käsitellä, jokainen myyjä osasi hyvää englantia ja suositteli käyttötarpeen mukaisia veitsiä. Hintataso oli kaikkea 15-1500€ /kpl väliltä.
Minkä jälkeen saatoin ihan vahingossa eksyä viereisen kadun kartalta havaittuun antiikkikimonojen kauppaan, ja ehkä ihan vähän shoppailla sielläkin muutamia valittuja tulisiaisia… Sorry ettei tule kuvia, olkoot saajilleen vielä yllärinä.
Ja lähes 0km päiväkävelyn, seisoskelujen ja metrolla ajamiseen jälkeen tankattiin nurkkakuppilassa vegaaniraameneita taas runsailla lisukkeilla sikahalvalla. Ja niin herkullista!
Huomenna illalla helikopteroidaan katselemaan Tokiota öiseltä taivaalta, mutta sitä ennen taidamme taivaltaa vieressä olevaan keisarisillisen palatsin puutarhaan ihailemaan maisemia.
Niin järjettömän hintainen kuin tää hotelli nyt onkin niin sijainti ei voisi ikinä olla parempi, joko ihan kelpo kävelymatkan päässä tai meidän oman metrolinjan varrella ihan kaikki nähtävyydet. Ja paljon enemmänkin.
Reissun helteisin päivä tiedossa ja päätetty kävellä parin kilometrin matka Keisarillisen palatsin puutarhaan. Tiedossa on että että itse palatsiin on rajoitettu pääsy noin 300 vieraalle päivässä, sisäänpääsyä ei voi ostaa etukäteen vaan portilla on vaan jonotettava lippua. Ei siis edes suunniteltu sisälle menoa. Joten päätettiin nautiskella kävelymatkat puutarhaan ja katsella kaupungista eri osaa kuin tähän asti.
Matkalle tiedettiin osuvan yksi suurista nähtävyyksistä, Hibiya garden. Puiston erikoisuus on kevätkukkien juhlinnan osuus ennen varsinaista puistoa, silkkikukista on rakennettu upeita kokonaisuuksia.
Itse Hibiya puisto on aika pieni mutta kaunis ja rauhoittava keidas pilvenpiirtäjien keskellä. Sunnuntaina kakki penkit on varattu ja paikalliset tulee piknikille.
Kunnon turre alkaa vasta keisarillisen palatsin porteilla tutkia tarkemmin tietään peremmälle ja havaitsee että koko perhanan puutarha on kiinni sunnuntaisin ja maanantaisin. Ihailtiin sitten portteja. Kai se keisarinkin pitää joskus olla vapaalla?
No mutta, mukava noin 8km kävelymatka siitäkin kaikkineen tuli, keli ehkä turhan lämmin kun oikein missään ei käy tuuli ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Nyt sitten odotellaan iltaa ja että kuljettaja hakee meidät hotellilta helikopterilennolle.
Oltiin maksettu kuljetus helikopterilennolle, joten nuori herrasmies haki meidät sellaisella lokinsiipiovi-Teslalla sovittuun aikaan hotellista. Maailman paskin takapenkki ja auton jousitus, tulipahan todettua ettei Teslaa meille ainakaan hankita.
Helikopterikentälle saavuttuamme meille kerrottiin kansainvälisen ilmailuliikenteen sääntöjä ja turvallisuusohjeita, vähän tyyliin kuin lentokoneissakin. Ylimääräiset tavarat jätettiin säilytyslokerikkoon ja sitten käveltiin turvaportin läpi ja kuten aina kansainvälisillä kentillä, Markun vyönsolki sai portin huutamaan kuin syötävä.
Kentällä ja odotussalissa kuvaaminen oli tarkasti kielletty ja meidän puhelinten lentotila-asetukset ja salamavalojen kiinnilaitto myös tarkistettiin erikseen. Myös eka minuutti noususta ja viimeinen laskusta oli kielletty kuvata, samoin henkilökuntaa tai koneen sisustaa ei saanut kuvata.
Kyllä, Japani on Suomeakin enemmän kieltojen maa.
Koneena tänään Robinson 44, meille jo tuttu konemalli, eka lento Robinsonilla Filippiineillä oli astetta pienemmällä mallilla ja Sydneyssä viinitilalle lounaalle lento oli samanlaisella kuin tänään.
Markun kommentti koneesta: ”Robinson R44 mk2 oli tällä kertaa käytetty lentoalus. 9(!) litran 6 sylinterinen bokseri, jossa vähemmän (250hp) tehoa kuin meidän _edellisessä_ autossa. Juo korkeoktaanista (102 oct) tömäkästi lyijyllistä bensaa enemmän kuin laki (kohta missään sivistysvaltiossa) sallii. Euroopassa – esim Oulussa – vaihdetaan Cessnoihin Lycomingin moottoreita nykyaikaisempiin.”
Robinson 44 on maailman myydyin helikopterimalli, suunnittelija, yllättäin, Frank Robinson.
Laskeskeltiin että ollaan helikopteroitu ainakin Australiassa, Uusi-Seelannissa, Filippiineillä ja nyt Tokiossa, kuumailmapallolla lennetty Myanmarissa, Cessnalla Cookin saarilla, Hamilton vesitasolla Uusi-Seelannissa ja melkoisella valikoimalla eri kokoisilla ja merkkisillä matkustajakoneilla maailman matkoillamme. Tää kokemus tänään ylsi kyllä top5 listaan, jo kaupungin koko ja valomeri (valosaasteineen) oli niin hieno.
Lennon jälkeen onnelliset ihmiset kuskattiin takaisin hotelliin sillä samalla surkealla Teslalla, auton jousitus ja takapenkki ärsytti edelleen mutta paljon vähemmän.
Kun illan huvitukseen käytettiin kaikkineen noin 1000€ niin pikanuudelit olikin sitten makoisa illallinen…
