Seoulista otettiin reilun kahden tunnin luotijunamatka maan eteläisen kärkeen Busaniin, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Seoulin päärautatieasema on aika pieni ja karu, mutta helppo navigoida ja löytää laiturille yms.
Isolla näyttötaululla on ilmoitettu seuraavien lähtevien kymmenen junan tiedot, raidetiedon ilmestyttyä siirryt laiturille. Junaan pääsee viimeistään 15 minuuttia ennen lähtöä. Vaunujen päissä on isompien matkalaukkujen säilytystila, pienemmät nyssykät voi laittaa istuinpaikan yläpuolella olevalle hyllylle.
Otettiin ihan perusturreluokan paikkaliput nopeimpaan luotijunaan, lippu Seoulista Busaniin maksoi noin 40€/nokka. Siisti juna, ihan samanlainen kuin meidän kakkosluokka oikeastaan. Ja ihmiset matkustaa hyvin hiljaa. Penkit ei ehkä mukavimpia eikä ainakaan mitoitettu 187cm länsimaalaisella, selkä kärsii jonkin verran mutta hengissä perille.
Busanissa junasta noustessa ihanasti noin +10 astetta lämpöisempää, paikoin vähän viehättääkin kevään tapaan. Englantia osataan vielä vähemmän, jopa 5* hotellissa, ihmisten ystävällisyys ei ole vähentynyt piiruakaan.
Rautatiesemalla ihmeteltiin kymmentä eri korenkielistä taksi-kylttiä kun paikalle riensi ihana vanhempi herrasmies kaulassa kyltti ”May I help you”. No, kerrottiin että taksi etsitään ja Lotte hotel oisi osoite. Ja heti löytyi taksi joka toi meidät perille.
Lotte hotelli on siis korealainen 5*- hotelliketju, meikäläisittäin ehkä just ja just 4*, mieluummin 3.5*. Palvelualttius on ihan erityisen hyvä, mutta muutoin viidettä tähteä kaipaisin oikeasti noin 170-200€/yö hintaan. Kun suomalaiselle se ystävällisyys ei ole samanlainen markkeri kuin aasialaisille. Mutta joo, premium- huone 30. kerroksessa allasalueen käyttöoikeudella on oikein jees. Uima-altaita on sekä ulkona että sisällä useita, kaikki lämmitettyjä ja only adults vuoroja ihan tarpeeksi.
Huomiselle varattu yksityinen kuski ja opas 8h kaupunkikierrokselle. Ylihuomenna minä seikkailen yksinään ja lähden torille ja kokkauskurssille!
Hotellilla siis nää altaat käytettävissä lähes 24/7. Tälle iltaa ei enää jaksa mutta ehkä huomenna kaupunkikiertojelun jälkeen?
Sunnuntaipäivän ratoksi lähdin Finn-nimisen oppaan kanssa retkeilemään Busanissa. Finn puhui loistavaa englantia ja luotsasi minua läpi Korean sodan ja Etelä-Korean kulttuurin ja tapojen sekä historian. Muutamassa tunnissa sain teho-opin tästä maasta. Ihan matkava retki, jalkalihaksia maitohapoilla kaikesta kävelemisestä ja kiipeämisestä mutta ei haittaa.
Ero Seouliin on suuri, vaikka Busankaan ei ole mikään pieni kaupunki täällä on enemmän paikallista kulttuuria ja ilmettä kuin Seoulissa. Jos tulisin toisen kerran tähän maahan jakaisin oleskeluaan just toisinpäin, Seoulissa riittää kaksi päivää ja sitten tänne Busaniin.
Kierreltiin ensin yleisesti vähän kaupunkia ristiin rastiin kartan kanssa ajellen jotta sai käsityksen missä mikin on.
Sitten kierrettiin jalkaisin Dongbaek-niemen puisto ja näköalareitti (pelkkiä portaita) Haeundae Beachin puolelle. Todella vaivan väärti kävellä tää reitti. Upeat merimaisemat, kivoja istuskelupaikkoja, kaunis merenneitopatsas rannalla ja väylämerkkeinä toimivat komeat patsaat. Sattui vielä ihan shortsikelikin ja aurinkoinen päivä, mikä sen sopivampaa.
Merenneitopatsaan tarina oli että prinsessa naitiin Korean kuninkaan puolisoksi. Koti-ikävä jäi ja kuutamon aikaan prinsessa muuttui merenneidoksi ja ihaili kotimaataan kädessään olevasta kristallipallosta.
Seuraavaksi ajeltiin kaupungin ihan toiselle puolelle Gamcheon Kulttuurikylään.
Korean sodan loputtua 1950-luvulla maan köyhälistö ja sodasta palanneet miehet sekä heidän perheensä alkoivat rakentaa Busaniin länsipuolella vuorten väliin hökkelikylää. Maata vallattiin laittomasti, perheillä ei ollut varaa ostaa maata ja valtio katsoi maan anastetuksi valtiolta. Kun pikkuhiljaa ihan vieriviereen ja päällekkäin rakennetut hökkeli alkoi käsittää 100000-200000 asukaan gheton myöntyi valtiokin siihen että ihmiset ja talot ovat tässä olemassa, alettiin rakentaa edes alkeellista infrastruktuuria ja teitä alueelle.
1970-luvulla ja vielä enemmän 1980-luvulla Gamcheon saavutti omanlaisensa kulttimaineen, hökkeleitä alettiin maalata värikkääksi ja paikalle muutti taiteilijoita ja kaikensortin hippejä. Syntyi legenda värikkäästä kulttuurikylästä.
Vaikka kylä on iso ja tuottoisa nähtävyys Busanille nykyisin hökkeleistä noin 30% on tyhjillään ja rapistuu, edelleen suuri osa auttavasta mökeistä on yhden huoneen kurjia loukkoja ja viisikin taloa saattaa jakaa yhteisen vessan. Ruokakauppoja, postia, pankkeja, kunnon viemäröintiä tai edes katuja ei edelleenkään ole olemassa.
Jostain kummasta syystä täällä Pikku Prinssi kirjalla on samanlainen asema kuin Muumeilla Suomessa. En päässyt perille useasta yrityksestä huolimatta miksi näin on, mutta joka nurkka kaupungissa on täynnä kuvia, siteerauksia ja patsaita Pikku Prinssistä ja Ketusta.
Gamcheonin jälkeen suunnattiin Jagalchi market- kalamarkkinoille. Voi pojat! Ihan mun karkkihyllyhän siellä oli! Sen seitsemää lajia mustekaloja, kymmenittäin eri simpukoita, kaloja, äyriäisiä, mereneläviä…
Varsinaisessa kalamarkkinahallissa oli neljä lähes sadan metrin riviä eläviä, savustettuja, fermentoitua, suojattuja ja mitä ikinä vaan kaloja ja mereneläviä, voit ostaa kotiin tai valita sopivan yksilön ja sen valmistustavan. Merenelävä tapetaan ja siistitään siinä paikalla ollesssi. Sitten siirryt kakkoskerroksen ravintolaan joka valmistaa valitsemasi yksilön haluamallasi tavalla ja syöt aterian kaikessa rauhassa merelle katsellen. Ja hinta ei lompakossa paljon paina. Paikallisten normaali sunnuntailounaan viettotapa.
Mun lempparitiski, voisin muuttaa tänne vain tämän kalatorin ja tän tiskin takia!
Kuningasravutkin oli kuninkaallisen kokoisia.
Paikalliset kalastusalukset on pakattu satamaan tiukkaan järjestykseen. Osa aluksista kalastaa itse, varsinkin mustekalaa, osa tuo satamaan isompien, monikansallisten yritysten, kalastmaa tavaraa myyntiin.
En vaan voi ymmärtää että yhtään ainoaa kissaa en ole vielä Koreassa nähnyt yhtään missään!
Me satuttiin aika vahingossa valitsemaan molemmiksi Etelä-Korean hotelleiksi Lotte Hotel ketjun hotellit. Joka kaupungissa löytyy useita Lotte hotelleja, esim Seoulissa viisi, ja kaikki vähän eri tasoisia, pelkällä Lotte Hotel nimellä varustetut ne parhaat. Paikallisittain 5* hotelli, länsimaalaisittain just ja just 4* mutta loistavalla palvelulla. Hyvin siisti hotelli, palveluita enemmän kuin ihminen tarttee, huoneet paikallisittain suht isoja (Japanissa hotellihuoneet on minimittaisia tänne tai varsinkaan Eurooppaan verrattuna). Löytyy golf range, lämmitettyjä uima-altaita, kaikki luksusubutiikit, hoitolat ja spat, tsiljoonaa eri kakkua myyvä herkkukauppa ja tietty oma luksusviinibutiikki. Hyvä hotelli, hintansa väärti, sijainti molemmilla loistava. Hyvin epäpaikallisia mutta mukavia asuinpaikkoja.
Kummallisinta on että 5* hotellissa löytyy tasan kaksi englanninkielistä kanavaa telkkarista, CNN ja BBC. Ei siksi että tänne olisi tultu katsomaan telkkaria, mutta silti voi haluta vaikka iltamyöhällä vilkaista jonkin elokuvan tai dokkarin.
Meillä on hotellien tasomääritykseen Tyynybaari-menetelmä. Jos hotelli tarjoaa Tyynybaarin (tilaa menyystä lisätyynyt huoneen hintaan) ja siinä on riittävä valikoima toivottuja tyynyjä hotelli on hyvä. Nää hotellit oli. Villatyynyt haluttiin ihan siksi etyä kotonakin niillä nukutaan, ei hikoilua, ei kosteutta ja sopivan napakka niskalle.
Biorytmiä tukevat tyyny sen sijaan kuulosti niin pöljälle että oli pakko tilata. Saatiin isot, kovat riisipussit joilla ei tee yhtään mitään. Mun biorytmi kärsi todellakin. Ihanan elitististä.
Kaupungilla kuljeskelun jälkeen syötiin lounasta hyyyyyvin pitkän kaavan mukaan, seafoodpastaa ja ceasarsalaattia savulohella paikallisittain tehtynä, ja pelattiin päivittäinen erä Scrabblea.
