Lopulta lento lähtikin Helsingistä ihan ajallaan ja Seouliin saavuttiin pilkulleen aikataulussa. Finnairin turistiluokan lento eturivin paikoilla (ei exit-paikka mutta jalkatilaa toista metriä) oli onnistunut valinta, matka meni yllättävän jouhevasti ja mukavasti. Onnistuttiin nukkumaankin muutama tunti, vaikkakin pätkissä, lennon aikana.
Lotte hotel Seoul on varma, ja onnistunut, valinta ihan Seoulin keskustassa Myeondongin alueella. Virallisesti 5* hotelli, sanoisin kuitenkin max 4* kun huone on todella pieni vaikkakin ihan riittävä. Hurjan hyvä palvelu, hotellin yhteydessä on iso ostari ja ruokakauppa.
Meillä on otettu superior-huone parisängyllä päätornista (vaihtoehtona executive-torni jossa hinnat ihan toiselta planeetalta) ja 19. kerroksen näkymät on oikein mukavat.
Jetlag on meille molemmille aina ongelmallinen itään mennessä, nyt saatiin sen verran nukuttua lentokoneessa ja onnistuttu olemaan aktiivisia eka iltapäivä että kunhan vähän vielä pinnistellään hereillä päästään nopeasti normaaliin päivärytmiin. Huomiselle tiistaille ei vielä kannata suunnitella ihan kauheasti aktiviteetteja, mutta joku hop on hop off- bussi voisi olla aika hyvä.
Hereillä pysytteleminen vaatii joskus kovia otteita, esim lasillinen valkkaria hotellin aulabaarissa klo 15.
Mutta on ihanaa olla taas reissussa!
Lentokentältä ei saatu pankkiautomaatista millään kortilla käteistä, mutta Lotte ostarin ATM antoi ihan pyydetyn summan ja automaattiin sai vaihdettua englannin kielen hyvin kätevästi. Tosin kentältä otetun taksin sai maksettua kortilla samoin kuin kaupassa kaikki toimi debit-kortilla.
Lentokentältä otettiin Korean Telecomin (uloskäynti 13 kohdalla oikealla) data sim-kortti, rajaton datan käyttö kahdeksi viikoksi noin 25€ ja hotspotilla jaetaan yhdestä kännykästä kaikille laitteillemme (kaksi kännykkää, ipad ja yksi läppäri). Hotellin Wi-Fi, samoin kuin lentokentän, on todella moitteeton myös.
Lentokentältä taksit lähtee uloskäyntien no 5 kohdalta ja eri paikkoihin meneville takseille on omat odotuspaikkansa, hyvin ovat merkattu joten ei ongelmaa. Kentältä keskustan hotelliin matka maksoi noin 40€.
Mikään kesähelle täällä ei todellakaan ole. Eikä vielä odotettavissakaan. Sen sijaan valoista ja lumetonta, meidän kevään mukaiset menoa jo on.
Totutusti ei ekalle täydelle päivälle paikanpäällä ole suunniteltu mitään muuta kuin joutavaa kuljeskelua suht lähiympäristössä ihan jaksamisen mukaan. Täytyy ihailla liikemiehiä jotka suhaa mantereiden välillä yksittäisiä kokouspäiviä, ei olisi ikinä meikäläiseltä onnistunut. Tai ainakaan syntynyt mitään järkevää bisnestä.
Ollaan siis käveleskelty kaduilla ympäriinsä ja todettu että ihan tavallinen suurkaupunki tämä on. Aamukymmeneltä hyvin hiljainen sellainen, varsinkin kun ei ole vielä turistikausi.
Alkuillasta vaellettiin sitten melkoisessa vesisateessa, vaikkakin +9 asteessa, lähistön ruokakaduilla.
Ostettiin illalliseksi kävellessä syötäväksi tulisia kasvis-lasinuudeleita, juustolla kuorrutettuja, grillattuja hummerinpyrstöjä sekä valkosipulisia ja kookoshiutaleilla aateloituja, grillattuja jättikatkarapuja sekä makealla chilikastikkeella että tartarkastikkeella.
Oi ähky!
Niin ihanaa ruokaa!
Ehkä pitää palata tänne vielä ylihuomenna maistamaan loput ihanuudet…
Tänään onkin ollut sitten ihan poikkeuksellisen kaunis ja lämmin keli jos eilen satoikin vettä kaatamalla. Ihasteltu joka suuntaan vinksallaan olevia rakennuksia sekä katukivetykseen sijoitettuja erikoisia laattoja. Myös viemärikansista voi löytää täällä katutaidetta, kannattaa laskea katse jalkoihin välillä.
Jetlagista ylipäästy ja huomenna aika tehdä kiertoajelu kaupungilla. Tänään nukuttiin vielä pitkään ja istuttiin hotellin ravintolassa myöhäisellä lounaalla muutama tunti Scrabblea pelaten, mutta nyt ollaan siis voiton puolella.
Joskus se hieno auringonlasku löytyy myös miljoonakaupungin keskustasta ruuhka-aikaan.
Seoulissa tänään ihailtu temppeleitä ja kuninkaallisia koreografioita. Lyhyellä ja ytimekkäästi kaupunkikierroksella tutustuttiin Seoulin kaupunkialueen ainoaan buddhalaistemppeliin ja ihailtiin kuninkaallisen palatsin vahdinvaihtoa.
Ilmakin on parantunut ja lämmennyt, kelpaa kuljeskella hiljoksiin pitkin kaupunkia. Ihmiset on äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita ja ruoka hyvää.
Seoulin julkista liikennettä ei olla edes kokeiltu, mutta taksimatkalla on varsin kohtuuhintaista ja jalan pääsee myös kulkemaan, löytyy siis jalkakäytävät ja katujen ylityspaikat oikein hyvin, ramppeja joka paikassa liikuntaesteisille ja ihmiset huomioi toisena kadulla vaikka kännykkään jokainen tuijottaakin. Seven-11 kauppoja on joka paikassa ja ainakin keskustan alueella ihan meikäläistä tasoa. Katuruokaa saa muutamalla eurolla, ruokakioskeja on auki pitkin kaupunkia aamusta yöhön. Palvelu on 5* hotellissa ihan tähtien (ja hinnan, noin 200€/yö superior eli perushuoneessa) arvoinen joskaan itse hotellihuone ja hotelli ei lähelläkään sitä. Siistiä, toimivaa, ystävällistä ja ei luteita eikä torakoita. Riittää meiltä 5* arvioon.
Englannin osaamisen huonous yllätti meidät, ja Japanin puolella on kaikkien arvioiden mukaan vielä huonompaa. Mutta on pärjätty nyökyttelyllä, kiitoksilla ja hymyllä. Loput elekielellä.
Meidän varsin tylsä ja turistimainen päivärutiini on ollut, monestakin syystä, käydä pitkällä, rauhallisella ja myöhäisellä lounaalla hotellin omassa kahvila-ravintolassa pelaten samalla erä Scrabblea. Kuten kuvasta näkyy, salaattia ja pitsaa tänään reilun kahden tunnin lounaalla, illalla sitten korealaista ruokaa luvassa. Tämän päivän yltäkylläinen lounas (olisi hyvin riittänyt neljälle jos ei olisi istuttu pöydässä lähes kolme tuntia) maksoi noin 140€ juomineen kaikkineen. Mutta kukaan ei hoputa pois ravintolasta, ei kiirehdi syömistä, ei katso pahalla pelilaudan esiinkaivamista (toivat sen sijan meille apupöydän että ruokakin mahtui tarjolle) ja kukaan ei häiritse hitaita länkkäreitä. Sitten taas jaksoi jatkaa matkaa (voitin yli sadalla pisteellä tän päivän pelin!).
Huomiseksi oli suunniteltu päiväretki demilitarisoidulle alueelle eli Pohjois-Korean rajalle. Se jää nyt tekemättä, ikävä kyllä, mutta onpahan hyvä syy palata vielä tänne toisenkin kerran.
Mutta tehtiin vielä mukava retki N Seoul Toweriin, eli paikalliseen näköalatorniin. Alatasanteelta kaapelivaunulla huipulle jossa jo upeat näköalat ja paljon nähtävää ja tehtävää. Sitten vielä hissillä ylös observation deckille jonka ikkunoista 360 asteen näköalat Seouliin 380m korkeudesta.
Maisemien ihailun jälkeen laskeuduttiin pari kerrota alemmas ja syötiin upea korealainen illallinen todella pitkän kaavan mukaan. Näköalatasannetta ylempänä olisi ollut varmaan vielä hienommat näkymät mutta olisi pitänyt sitten valita ranskalainen keittiö korealaisen sijaan joten ei ollut vaikea valinta laskeutua alemmas.
Alkupalana nautittiin kurpitsakeittoa pistaasipähkinöillä, seurana tahmeaa riistäjä merilevää friteerattuna leipäsenä.
Pääruokana runsas annos grillattua mustekalaa riisipedillä, maustettun yrteillä. Lisäksi hyvin mausteinen tofukeitto, kimchiä sekä chiliä ja bambuversoja soijakastikkeessa. Pyysin extratulista mutta oli vähän pettymys, tähän asti tulisena pyydetty on jopa mulle ollut tulista, nyt ei tietoakaan siitä. Hyvää oli kyllä ja kaikkea riisiä ei jaksanut edes syödä.
Jälkiruokana musta kahvi, persimon taatelitahnalla, korealainen kummallinen ja sitkeä kakkujen (ei ihan suurinta herkkua) ja jokin keltainen jäätelö sahramin ja riisikeksin kera.
”Minä en voi sietää makeita jälkiruokia!!!” sanoo hän ja lopputulos tässä. Toi jätski oli jopa hyvää.
Illallinen kahdelle viinilasineen kustansi noin 100€ yhteensä.
Sitten kaapelivaunulla alas kaupungin maisemia ihaillen yövalaistuksessa.
Huomenna hotellista uloskirjautuminen, matka rautatieasemalle ja luotijunalla kohti Busania, Etelä-Korean toiseksi suurinta kaupunkia maan eteläkärjessä.
Ai niin.
Kun nouset kaapelivaunulta N Seoul Towerille kävelyramppia pitkin niin voit ottaa mukaan lukon jonka voit kiinnittää rampin kaiteeseen. Me ei tehty niin mutta aika moni muu on.
Me ansaittiin Etelä-Koreassa TODELLINEN merkkipaalu, kolme huomautusta huonepalvelulta!
Me kerättiin vino pino ”sori kun ei voitu siivota teidän huonetta ajoissa” kun satuttiin vaan nukkumaan vähän myöhempään kuin turret yleensä aamulla.
Yleisesti Etelä-Koreasta voi todeta että hintataso ja kalleus vaihtelee pienelläkin alueella superhalvasta Suomen hintatasoon. Kaikkialla saa silti hyvää ja ystävällistä palvelua. Ehkä suomalaisittain vähän liiankin imelää joskus mutta se vikahan meissä on, ei osata arvostaa palvelualttiutta. Toisaalta, ihmiset ei ole missään määrin tungettelevia edes ystävällisyydessään.
Korealaiset rakastaa kaikkea makeaa. Siis ylenpalttisen sokerista kakkua ja leivoksia. Ihan järjettömässä määrin. Täällä jäi jopa suolapähkinät syömättä makean inhoajalla kun ne on liian makeita!
Kuten tiedettiin odottaakin, paikalliset tykkää tulisesta ja fermentoidusta ruoasta, kasvisruokaa on saatavilla paremmin kuin kuviteltiin grilliruoan luvatussa maassa. Minä todell tulisen ystävänä en kohdannut missään voittajaa, ruoka ei ollut tulista, puolisolla on ehkä tästä eri mielipide. Ravintoloissakin syö kohtuuhinnoilla, katukojut myy lähes ilmaista ruokaa.
Kaikkialla on siistiä ja puhdasta, vaikka paikoin vähän nuutunuttakin (no, ja aamuaikaan kadulla kulkiessa huomaa edellisyön vieton roskajäämät keskustan kaduilla). Ihmiset on ehdottomasti täällä yöeläjiä. Kaupat ja palvelut aukeaa mieluummin kymmenen korvilla ja jatkaa puoleenyöhön kuin edes kuvittelee mitään toimintaa klo 8 aikaan.
Kauneusbisnes näkyy todellakin kaduilla ja mainoksissa. Tällaiset luomukauniit ja -komeat ei ymmärrä ideaa ollenkaan, mutta kai se nuoruuden, rypyttömyyden ja iättömyyden ihannointi on meilläkin aika sairaalloista jo. Täällä ainakin on.
Liikuntarajoitteiselle maa on haastava. Portaita on ihan joka paikassa ja vain osalle nousuja edes suosituimmista turistikohteissa on hissi. Markku osti selkäkipuisena Seoulissa liikkumisen avuksi kävelykepin, minkä jälkeen joka paikassa on menty jonojen ohi ja kohtelu on äärimmäisen silkkihansikkaista. Mikä ei muuta liikkumista yhtään sen helpommaksi. Portaat on edelleen portaita. Pyörätuolilla täällä ei pärjää mitenkään.
