Paluu Tbilisin hotellin tuntui kuin kotiin tulemiselta. Mehän ei siis luovutettu hotellihuonetta Batumiin lähtiessä vaan jätettiin osa tavaroista Tbilisiin ja maksettiin myös vuorokaudesta mikä oltiin poissa.
GEORGIA, VIINIMAA
Alkuperäinen ohjelma oli että nyt viimeisenä päivänä Georgiassa ennen huomista kotiinlähtöä oltaisiin suunnattu itään Khaketin viinialueelle viinitiloille maistelemaan viinejä, ja katselemaan lisää kirkkoja ja luostareita.
Todettiin kuitenkin jo pohjoisen retken jälkeen että nyt ei riitä kunto eikä harrastuneisuus enää 12 tunnin retkeen autossa näillä teillä ja liikenteessä, varsinkin kun juna Batumista tuli illalla klo 22.30 Tbilisiin ja nukkumassa oltiin vasta puolenyön jälkeen, ja retki olisi alkanut aamulla ennen kahdeksaa.
Niinpä ollaan päätetty että viimeisenä päivänä kierrellään Tbilisissä olevia viinikellareita ja käydään niiden tarjoamissa viinin maisteluissa. Ja noita viinikellareita ja maistelupaikkoja on todella paljon!
Aloitettiin sitten hotelliaamiaisen paikallisella kuoharilla.
Georgia on siis maailman vanhimmaksi tunnettu viinintuotantoalue, vanhimmat arkeologiset viinin valmistukseen liittyvät löydöt on 8000 vuotta vanhoja. Vanhin viinintuotantoalue on juuri mainittu Khaketi. Georgiassa tehdään viiniä ns. tavallisella tavalla jossa viinin valmistumisen lämpötilaa, fermentaatiota, alkoholi- ja sokeripitoisia vahditaan ja säädellään tarkoin ja välineet on hyvin nykyaikaiset. Perinteinen tapa on kaataa murskattu rypälemassa kuorineen ja siemenineen fermentoitumaan 50-5000 litran kokoisiin, maahan upotettuihin, savisiin ruukkuihin, qvevreihin ensin 6 viikoksi ja antaa viinin fermentoitua ihan itsekseen. Viiniä säilytetään yllensä käymisen jälkeen 6-12 kuukautta, äärimmäisen harvoin max 3-5 vuotta. Hiivan, sokerin ja veden käyttö on tiukasti kielletty ja sitä valvotaan myös. Lopputulos on aina yllätys, niin hyvässä kuin pahassakin, eikä riipu edes käytetystä rypälelajikkeesta niin paljon kuin ihan sattumasta, ruukun ominaisuuksista, ilmastosta ja säistä.
Me käytiin viininmaistelussa yhdessä kellarissa. Tämän viinitilan ja kellarin on omistanut sama Karalashvilin suku jo 1300-luvulta alkaen. Vertailuksi voi ottaa vaikka sen että Suomen vanhin kaupunki Turku on perustettu 1229. Kellari on esim. Tripadvisorissa rankattu ehdottomasti parhaaksi, eikä perhe myy viinejä juuri muualla kuin tässä kellarissa. Paikka on todella viihtyisä, perheen poika Dima oli meillä viinien esittelijänä ja oli ehdottomasti asiantuntija viinien suhteen. Tripadvisorissa viiden viinin maistiaiset etukäteen aika siihen varaten on 25€/hlö hintainen, paikanpäälle voi vaan marssia eikä tarvitse varata aikaa ja hinta on 45 laria/ nokka eli noin 15€/nokka. Meillä hintaan tuli vielä spontaanisti yksi ylimääräinen viini sekä maisteltiin myös paikallista brandya (pontikkaa) samaan hintaan.
Tämä viininmaistelutila on peräisin 1700-luvulta, osa tiloista on vanhaa viinikellareita ja vielä vanhempaa osaa mutta tämä oli meistä viihtyisin ja haluttiin jäädä tähän istuskelemaan.
Viininmaisteluun hintaan kuului myös lajitelma paikallisia juustoja. Vasemmalla paikallinen fetan tapainen juusto. Keskellä esim khinkaleissa ja hatshapureissa käytetty Sulguni-juusto, ehkä mozzarellaa vastaava mutta maukkaampi juusto. Oikealla erittäin savustettu versio Sulgunista mikä ei meille niin maistunut kuin alkuperäinen Sulguni.
Maistellut viinit on tässä, maisteltiin siis järjestyksessä vasemmalta oikealle. Sekä äärimmäisenä vasemmalla malli qvevri-sammioista jotka upotetaan kapea osa edellä maahan.
Ensin maisteltiin vanhinta teolliseen tuotantoon eurooppalaisella metodilla tuotettua ja lasipulloihin pakattua Tsinandali-viiniä. Tässä on useamman rypäleen yhdistelmä ja tuoksu hyvin hedelmäinen ja voimakas, maku yllättävän pliisu ja kevyt vaikka paikalliset viinit ovat eurooppalaisiin viineihin nähden väriin ja tuoksuun nähden voimakasmakuisia. Alkoholia viinissä on yleensä vähintään 12%, usein enemmänkin. Tämä Tsinandali on ns. häiden nektaria. Kun se on vain 12% vahvuista, ja georgialaisissa häissä juodaan kevyesti 4-5 litraa viiniä nokkaa kohti, tästä ei kuulema tule humalaan. Tapana ei ole sekoittaa eri juomia, ei edes viinilajikkeita kun alkoholia juodaan koska muutoinkaan kamalan darran. Luulen kuulleeni tästä myös suomen kieliseen version jo kauan sitten..
Toisena maisteltiin etiketittömästä pullosta samoista rypäleistä perinteisellä tyylillä qvevreissä tehtyä viiniä jossa rypäleiden keskinäinen suhde oli vähän eri kuin ensimmäisessä viinissä. Tämä oli selkeästi tummempaa väriltään, maku kuivempi ja vielä voimakkaampi, tykkäsin enemmän edellisestä tuoksun suhteen.
Kolmas viini on ns. oranssia viiniä, ei valkoviini eikä punaviini. Oranssissa viinissä on käytetty ihan kaikkia viinirypäleen osia ja viiniä on säilytetty vähintään vuosi qvevri-käymisen jälkeen. Tässä oli jo voimakkaampi tuoksu ja maku ihan loistava. Tämä viini on tehty Kisi-rypälelajikkeesta mikä on kaikkein perinteisempiä georgialaisia rypäleitä. Kisi-lajike on vaikea tehdä viiniä. Liikaa tai liian vähän vettä köynnöksin, sään vaihtelut, auringonvalon määrän vaihtelut, melkein mikä vain voi tuhota Kisi-lajikkeen maun ja viiniominaisuudet. Kyseessä on siis hyvin miedon makuinen ja herkkä lajike josta oikein käytettynä saa mitä parhainta viiniä. Väri on syvän oranssi ja maku hyvin voimakas, tuoksu hyvin mieto em ominaisuuksiin nähden. Kisi on selkeästi, joskin vain vähän, makeampaa kuin muut edelliset valkoiset, ja tuo maku taataan sillä että kun Kisi on ollut qvevreissä-astiassa 6 viikkoa käyminen pysäytetään laittamalla viini terässammioihin ja viilentämällä se -4 asteen lämpötilaan jossa se säilytetään pullottamiseen asti.
Neuvostoliiton vallan aikana Kisi lähes hävisi. Neuvostoliitolle ei kelvannut mieto rypälelajike ja se tuhottiin lähes täysin. Kun Neuvostoliitto saatiin häädettyä Georgiasta Kisi elvytettiin uudelleen säilyneistä siemenistä ja nyt viiniä taas tuotetaan ihan hyviä määriä. Sama tilanne on koko viinintuotannon tekniikan suhteen, Georgiassa palautettiin perinteiset menetelmät käyttöön Neuvostoliiton lähdettyä maasta, ja lainsäädäntö valvoo tiukasti miten viiniä tehdään.
Neljäs viini on Krakhuna, hyvin samantyyppisistä rypäleistä kuin Kisi mutta rypäleiden suhde eri ja eri tavalla tuotettu qvevreissä ja vaaleampi väriltään sekä vielä kuivempi ja happamampi maultaan. Minä sanoisin että hiekka pölisee suussa, niin kuiva. Kisi pysyi suosikkini valkoisista tämänkin jälkeen.
Ensimmäinen kahdesta punaviinistä on kaikkein yleisin punaviinirypäle Saperavi. Saperavia tuotetaan ihan kaikilla viinintuotantoalueilla ja -tiloilla, viinin väri on hyvin tumman punainen ja valkoviiniä tästä lajikkeesta on äärimmäisen vaikea valmistaa joskin sitäkin on olemassa. Saperavi-viiniä löytyy kuivasta makeaan ja kaikkea siltä väliltä, georgialaiset suosii pääasiassa puolikuivaa ja puolimakea viiniä ja vain viinientusiastit juo kuivaa viiniä.
Viimeinen viini on Khvanchkara-punaviini mikä on harvinaisimpia Georgiassa. Tätä tuotetaan vain pienellä alueella, rypäle on harvinainen ja siitä tehty viini aina puolimakeaa. Tätä juodaan sellaisenaan nautintona, ei juuri koskaan ruoan kanssa. Ko rypäleen kasvatus on sen verran harvinaista että alueita jolla rypäleitä kasvaa vartioidaan poliisivoimien, ja jos muuta viiniä myydään Khvanchkaran nimellä, seuraa siitä vankeutta.
Itse en pidä mistään makeasta, mutta tämä viini oli todella hyvää! Voisin hyvin nautiskella tätä pienen lasillisen jälkiruokana, ja makeus oli enemmän puolikuiva kuin puolimakea meikäläiseen makuun.
Ihan lopuksi meille tarjottiin mahdollisuutta maistaa vielä georgialaista brandya, tai pontikkaa meidän mielestä. Eli chachaa. Chachan valmistuksessa käytetään viininvalmistuksen jätteitä sekä erilaisia hedelmien huonoksi menneitä kappaleita ja jämiä. Näistä käytetään ensin viini mikä sitten tilslataan kahdesti tai kolmesti. Tämän perheen chacha-versio oli sen jälkeen säilytetty puutynnyreissä 2-3 vuotta jotta siihen syntyi tumma väri ja maku edelleen pehmeni.
Georgialainen tapa juoda chachaa on raakana ja lasi Pohjanmaan kautta tyhjäksi. Alaikäiset ja naiset saa juoda sen kahdessa erässä, muille ei sallita mitään kevennyksiä. Sitten arvaillaan kuinka vahvaa chacha oli, tavallisesti alkoholipitoisuus on 38-85%.
Me arveltiin maun perustella tätä chachaa noin 45-55% vahvuiseksi, maku oli hyvin pehmeä ja lempeä eikä viina hirveästi maistunut eikä yhtään polttanut. No chacha oli 65% vahvuista. Todella hyvää vaikken vahvoista alkoholeista tykkää yhtään.
Tämä viinikellari kannattaa etsiä Tbilisistä, eikä se ole edes vaikeaa. Lisäksi paikalla on todella hyvät englanninkieliset nettisivut. Miltään muulta viininmaistelupaikalta ei löytynyt mitään omia nettisivuja eikä tietoa paikasta, kuvia kohtuullisesti ja esim Googlemapsilla kyllä löytyy suurin osa. Maistelun voi maksaa vain käteisellä eikä se maksa juuri mitään, viineissä ei ollut yhtään pettymystä mikä on ollut tavallista esim. Australiassa tai Uusi-Seelannissa.
Markun ehdoton mielipide on että paras viini oli tämä Sparin keskihyllyltä 12 larin eli 4€ hintaan saatava punaviini. Minullekin löytyi suosikki valkkareista, omaa kuvaa ei ole laittaa joten netistä nyysitty alla, erittäin hyvä paikallinen Chateau Mukhranin chardonnay oli kyseessä, löytyi ainoastaan meidän Tbilisin hotellin ravintolasta joskin saman viinitilan muita viinejä oli Sparissakin ja erittäin hyviä oli nekin.
Paluumatkalla hotelliin pysähdyttiin matkalla paikalliseen leipomoon ja ostettiin Megruli khachapuri ja yksi Lobiani-leipä. Ihan lämpöisenä ja tuoreena, kaksi valtavaa leipää täytteineen maksoi 7.50 laria eli kolmisen euroa.
Ai niin. Ostettiin mukaan viinikellarista kaksi pulloa viiniä, yksi Kisi ja yksi Saperavi, yhteensä 85 laria eli alle 30 euroa.
GEORGIA, YHTEENVETO
Jep, matka päättyy tältä erää melko lailla tähän. Vielä illallinen, tavaroiden pakkaaminen, yön nukkuminen ja aamulla kentälle ennen lentoa Istanbulin kautta Helsinkiin ja sieltä Ouluun.
Tänne on helppo itse järjestää matka. Lentoja ja hotelleja sekä niiden arvosteluja kyllä löytyy, samoin erilaisia retkiä eri puolille. Juna, julkinen liikenne jne toimii erittäin hyvin ja helppo itse organisoida ja ostaa liput. Täällä on tullut tavallista enemmän esille se että brokerit kuten TripAdvisor jne vie hurjan ison summan välistä, eli mene ja osta liput paikan päältä, säästät rahaa ja paikallinen toimija saa isomman osan.
Korttien lähimaksu toimii lähes kaikkialla, mutta varaudu kantamaan mukana käteistä muutama sata laria koska joka paikassa se ei käy, kuitenkaan. Larit saat kyllä käytettyä jossain loppumatkasta, elä huoli.
Stadtlerin junat on hyviä, jos haluat kaikesta huolimatta Batumiin sillä voi todella tehdä matkan. Junamatka ei ole hirveän halpa mutta turvallisin ja nopein. Lentoyhteyksiä maan sisällä on aika vähän. Autoa en täällä vuokraisi ja ajaisi itse, ennemmin taksi tms paikallinen kuski. Liikenne on aika hirveää, kaistoja ei ole olemassa kuten katuun piirretty ja ohittaminen on ihan reikäpäistä, vaarantaen kaikki muutkin tielläliikkujat ja luottaen vain siihen että vastaantulija väistää. Tiet on todella huonokuntoisia, kapeita ja mutkikkaita. Mitään talvirenkaita ei tunneta.
Kaikki retket on ihan Ok, ja paikalliset hinnat hyvin kohtuullisia kun vertaa moneen muuhun maahan. Me voimme suositella Gamarjoba Georgia toursia. vaikka toisella retkellä paleltiin, itse opas ja retki sinällään oli todella hintansa arvoisia.
Jos ei kirkot ja luostarit kiinnosta täällä on vähän nähtävää kaupunkien ulkopuolella. Maassa hyvin perusasia on uskonnollisuus, ja historia ja kulttuuri perustuu paljolti siihen ja niistä ollaan ylpeitä, joten kaikilla, siis kaikilla, retkillä ne kuuluu ohjelmaan. Ja kertoen että pakanat on perseestä. En jaksanut oikaista mutta vähän ärsytti asenne.
Nettiyhteys pre paid sim-kortilla on poikkeuksellisen halpa, hyvä ja toimiva, samoin hotellien nettiyhteys. Alkaa lähennellä Suomen tasoa. Magtin pre paid kortti on loistava ja älkää siis todellakaan ottako pre paid korttia lentokentältä vaikka tyrkyttäjiä on paljon, ne on paljon huonompia!
Lihan syömättömyys ei ole pätkääkään ongelma Georgiassa. Kaiken ruoan saa yleensä vegeversiona, ainakin jos suostut syömään juustoa. Kalaa ei ole juuri tarjolla kuin Mustanmeren rannalla missä on sitten taas erinomaisia kalaravintoloita. Ihan perusruokakin on usein kasvisruokaa, ei edes tarvitse pyytää erikoisversiota ja jos sanot ettet syö lihaa ei ikinä kukaan sitä kyseenalaista vaan heti, vaikka Sparissa, sulle haetaan kasvisversio siitä mitä haluatkin jos se vaan on olemassa.
Ja syökää paikallista ruokaa! Se on hyvää ja todella halpaa! Khinkaleille, lobiolle, lobianille ja khatchapurille erityissuositus.
Georgia ei ole enää Neuvostoliiton siirtomaa, vaan hyvin länsimainen, EU:hun ja Natoon haluava valtio jossa on kaikki nykyaikainen tekniikka ja toiminta käytössä. Löytyy kuulkaa Jysk ja henkkamaukka sekä Sparia joka nurkalta, englantia pääasiassa osataan pääkaupungissa tai muualla turistikohteissa, täällä on hyvin turvallisen oloista ja tilastollisestikin sitä.
Venäjän osaamisesta on valtavan paljon hyötyä, ihan päivittäin, mutta englannilla ja elekielellä ja paikallisten hyväntahtoisella asenteella täällä pärjää. Ihan varmasti et jää vaille mitään, paikallinen hankkii jostain tulkin tai keksii muun keinon kommunikoida.
Ihan joka paikassa näkyy poliisiautoja Sini-punaiset vilkut päällä. Siis oikeasti niitä on paljon. Ei tartte säikähtää, ne vain osoittaa että niillä on auton akussa varausta. Mitään oikeaa asiaa niillä ei näytä olevan ikinä. Tärkein tehtävä näytti olevan Batumissa kahdella autopartiolla jotka oli vilkut päällä yhdessä risteyksessä ohjaamassa liikennettä. Vaikka myös liikennevalot toimi, kaikki niitä noudatti ja poliisit huitoi just valojen mukaan.
Jättäisin pariisit ja roomat tms kohteet kyllä väliin ja tulisin tänne ihan taatusti ennemmin.
No, Batumiin en menisi.
Meidän juhlat alkoi minun syntymäpäivänä 21.4.23 meidän häillä, ja nyt häämatka päättyy Markun syntymäpäivänä 4.5.23. Ihan yhtä juhlaa tämä elämä!
Ihana taas päästä kotiin kissojen luo, omaan sänkyyn nukkumaan ja töihinkin. Matkoilla ihanaa, kotona vielä parempi. Kunhan seuraava matka on valmiiksi tiedossa.
