Pohjoisen jälkeen suunnataan sitten junamatkalle Mustanmeren rannalle Georgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Batumiin. Batumi on Georgian rantaresorttien ja merenrantaelämän keskus, hiekkarantoineen ja kylpylöineen. Meidän iloksi sääennustukset mukaan luvassa vesisadetta ja +4 astetta lämmintä. Jee.
Kun toinen matkaaja on jo tehnyt perusteellisen ja kattavan blogikirjoituksen junalla matkaamiselle Georgiassa en lähde pyörää uudelleen keksimään, suosittelen linkin takaa tutustumaan aiheeseen. Ko sivuilla on muutenkin hurjan paljon perusteellista tietoa Georgiasta.
https://wander-lush.org/trains-in-georgia-country-tips-map/
Junaliput on helppo ostaa netistä ja kannattaakin tehdä ajoissa etukäteen, junat on suosittu, turvallinen ja mukava tapa matkustaa ja tänäänkin arkipäivänä juna on täpötäysi.
ja kyllä, tuossa alla on junalippu. Lippu kelpaa sähköisenä eli ei tartte printtailla. I ja II luokan liput on myynnissä pitkälle eteenpäin, Business-luokan liput tulee myyntiin 24h ennen junaan lähtöä. Upgreidausta voi yrittää vielä junan ovella ilmoittamalla vaunuvirkilijalle että haluaisi paikan parempaan luokkaan, junan lähdettyä liikkeelle virkailija ilmoittaa onko ylemmäs matkustusluokassa vapaata ja maksat vain lippujen hinnan normaalin erotuksen upgreidauksesta, ei lisäkuluja.
Paikallinen rautatieyhtiö ilmoittaa sivuillaan matkan kestävän 5-7 tuntia, mikä on minusta eilisen autoilukokemuksen jälkeen vain fiksua. Meinaan täällä ei ikinä tiedä!
Nyt matka Tbilisistä Batumiin vei oikein leppoisasti ja sujuvasti 5h 13 minuuttia ihan mukavissa penkeissä istuen ja jalatkin sai oikeastaan. Ravintolavaunussa junassa ei ole mutta meidän lähellä oli myyntiautomaatti josta sai kahvia ja teetä, kolmioleipiä ja sipsejä yms pikkupurtavaa. Asemalla on ruoanmyyjiä myös jos haluaa evästä mukaan. Ihan nykyaikainen ja siisti vessa myös löytyy.
Juna ajelee viimeiset kymmenisen kilometriä ihan rantaviivasta sitä myötäillen. Mustanmeren vesi ei ole ihanan turkoosi ja kirkasta, vaan sameaa, melkein turkoosia rankempaan ja syvemmällä tumman ruskeaa ja mutaista. Jokien suistossa myös väri on vähemmän houkutteleva, maa-ainesta huuhtoutuu paljon vuorilta ja varsinkin näin kosteana vuodenaikana sitä huuhtoutuu paljon. Kesäksi ja varsinaiseksi rantakaudeksi sateet vähenee ja rantavesissä vähän kirkastuu, mutta ei tää mikään snorklauskohde ole, vaikka vesi ilmeisesti aika puhdasta onkin.
Junan saapuessa Batumiin kimpussasi on ainakin kahdeksan taksikuskia ennenkuin ehdit edes junasta ulos. Taksimatkasta asemalta keskustaan pyydettiin 20 laria, tingittiin 15 lariin (englanniksi, venäjäksi ehkä oisi ollut parempi hinta mutta enpä vanno) ja sitten kyllästyttiin, maksettiin kiltisti tuo 5 euroa mikä oli todennäköisesti kolminkertainen hinta oikeaan nähden. Mutta eipähän tarvinnut alkaa kilpahuutoa sadan muun taksikuskin kanssa aseman ulkopuolella.
Kun täällä Batumissa ollaan vain yksi yö ja meren rannalla niin pantiin elämä risaiseksi majapaikan valinnassa.
Eli otettiin huone meren rannalta, merinäköalalla ja parvekkeella, superior huone ja hintaan kuuluu myös executive loungen käyttö. Viimeiseksi mainittu tarkoittaa että klo 13-20 loungessa on tarjolla pikkupurtavaa, kahvia, eri vesiä, teetä, mehuja ja rauhallista viihtymistä. Klo 17-20 pikkupurtavan tarjoilu paranee koktaipaloiksi ja pikkulämpimiksi, mukulat ei ole tervetulleita enää ja viina on ilmaista ihan rajattomasti. Eli säästät illallisen ja drinksujen hinnan. Hmmm, tosin tän maan hinnoilla 285€ hotellihuoneesta yhdeksi yöksi ei taida säästää mitään…
Huone ja hotellin muut tilat on vähän väsähtäneet ulkoasultaan, siistiä kyllä ja palvelu loistavaa. Mutta tuolla hinnalla saa kyllä parempaa monessakin paikassa, esim meidän Tbilisin hotellin yö maksaa vähän reilun 100€, huone on yli tuplasti suurempi ja paljon parempi hotelli muutoinkin.
Ja siihen hotellin aulaan se Batumin ystävällinen ja hyvä palvelu sitten jäikin. Ikävä kyllä.
käveskeltiin rantapromenadilla ja -puistossa jotka on oikein kauniita sinällään. Kaikki rannalla olevat klubit, baarit, vesielämävuokraamot jne on ränsistyneen, rikkinäisiä, tyhjiä ja kulahtaneita, tuskin on viime kesänäkään ollleet missään käytössä, todennäköisesti ei vuosiin. Ranta on nurmettunut, hiekkaa rannat nyt ei ole muutoinkaan vaan pientä kivikkoa mutta surullisen näköistä on. Vanhojen rakennuksien perustusten raatoja on kalliilla rantapaikoilla. Yksi haitarin soittaja oli promenadin varrella soittamassa venäläisiä kansanlauluja. Pyöriä ja potkulautoja löytyy yleiseen käyttöön ja niillä varmaan onkin täällä kiva huristella, ei tartte kiivetä mihinkään eikä täällä ole oikein ketään.
Iso ero Tbilisiin on se että täällä istutukset on viimeisen päälle hoidettu, roskia ei ole missään ja kulkukoiria on vain murto-osa.
Mutta. Täällä ei niin missään, sitä hotellin aulaa lukuunottamatta puhuta senkään vertaa englantia, palvelu on tuplasti töykeämpää. Mentiin ihan rannan tuntumassa olevaan ravintolaan toiveena saada lasit viiniä ennen kuin suunnataan sushibaariin syömään. Ravintolassa ei melkoisen ihmettelyyn ja etsinnän jälkeen löytynyt kuin yhtä puolimakea viiniä. Kun se ei meille kelvannut tarjottiin kahvia sen sijaan. No, ei kiitos.
Mentiin sitten toiseen ravintolaan. Ihan kalliimman Sheratonin vieressä, hinnatkin sijaintia vastaavat. Meitä ehti ”palvella” neljä tarjoilija noin 20 minuuttia ja siinä ajassa pöytään saatiin ihan väärää viiniä yksi lasi, toista ei tullut koskaan eikä mitään tilattua vaikka kävivät varmistamassakin pari kertaa mitä oikein oltiinkin tilattu. Heidän omalta valkoviinilistalta tilattu kuiva valkoviini olikin puolikuivaa roseeta, ja kyllä siinä jäi asiakkaalle käsitys että vika oli meidän. Eipä sitten otettu mitään vaan lähdettiin sushia syömään.
Sushipaikka on saanut Googlemapsissa ihan 4.6/5 pistettä arvosteluissa, mikä on todella loistava tulos. Todellakin hole in the wall-paikka, hyvin epämääräinen, mutta onhan niissä ennenkin saatu hyvää ruokaa joten sisään vaan. Englantia puhumaton nuori mies otti vastaan menyystä näytetyn kuvan mukaisen tilauksen, mitään juomia ei sitten löytynytkään koko paikasta. Mutta lupasi että vettä voi saada. Ruoka tuli aika pian mutta kalaa siinä ei ollut kuin nimeksi, sen sijaan riisiä, kurkkua ja Philadelphia-juustoa oli senkin edestä. Maha täyttyi mutta sushista en puhuisi. Veden poika meinasi unohtaa mutta onneksi naapurimarketista se löytyi. Toi sen niin vauhdilla että kaatui vielä omissa portaissaan päälleen. Alkoi tuntua että tässä on jossain piilokamerassa.. Niin, ja maksettaessa laskua Kortti ei kelvannut maksuun vaikka sen käyttövälineet löytyi, vaihtorahat haki naapuribaarista. Oikein ystävällinen tämän paikan miekkonen kyllä oli.
mielenkiinnosta luettiin siinä ruokaa odotellessa sitten tarkemmin niitä Googlessa olevia arvosteluja paikasta ja tuli kyllä selväksi että kaikki 5* arvostelut taisi olla hepun kaverien tekemiä peukutuksia paikalle, ainoat sanalliset arvostelut oli hyvin karuja. Mutta oli ne viihdyttäviä kun antoi googlekääntäjän kääntää ne suomeksi!
Niin. Eteläisen Tyynen Valtameren saarivaltiossa Tuvalussa on 10000 asukasta ja vuodessa siellä käy 1500-2000 turistia. Siellä ei ikinä sattunut mitään tähän suuntaankaan sen viikon aikana joka siellä oltiin. Täällä riitti kaksi tuntia kaikkeen edellä kuvattuun.
Haluan vakaasti uskoa että syy tähän kuvattuun on siinä että vielä ei ole turistikausi ja kausityöntekijöitä jotka ehkä ovat kielitaitoisempia ja palvelualttiimpia ei ole vielä paikalla. Toiseksi syynä on varmasti se, että ainakin Korona-aikana täällä on ollut pääasiassa vain venäläisiä turisteja eikä englannin osaamisella ole ollut oikeasti tarvetta. Ja kielitaitoinen henkilökunta on kadonnut muihin hommiin kun koronasulut täälläkin on pahimmin iskenyt.
Mutta ikävä kyllä mitä tulee asiakkaan palveluosaamiseen niin kyse on ihan muusta. Ihan sama missä päin on oltu, asiakaspalvelu on Georgiassa aina vähintäänkin kylmää, jopa tylyä. Se on ilmeisesti vaan tyyli ja kulttuuri, vähän niin kuin suomalaisen small talk ja tyhjän nauraminen. En ihmettele että joku amerikkalainen on suorastaan järkyttynyt täällä asiakaspalvelusta, mutta tuskin se jenkki meilläkään olisi sen ihastuneempi menoon. Mutta jopa minä huomaan kaipaavani edes ihan pikkuisen persoonaa, lämpöä, hymyä tai huumoria siihen asiakkaan kohtaamiseen. Kun siitä kuitenkin maksetaan.
Kaikessa muussa kanssakäymisessä ihmiset on aivan ihania ja ystävällisiä, avuliaita, vain kun asiakas siitä maksaisi niin ei.
Ehkäpä tilanne muuttuu kun sesonki alkaa, korona on takanapäin ja turistivirta virkistyy!
Mutta siihen asti, en minä tänne rantalomalle tulisi ikinä. Tbilisiin ja pohjoiseen kyllä, ehdottomasti, mutta en Batumiin. Rantalomapaikoista on niin paljon tarjontaa että tämä ei vaan kilpaile millään tasolla maksavista asiakkaista. Paitsi ehkä venäläisistä jotka ei nyt sattuneesta syystä pääse Krimille rantalomalle (Krimin niemimaa on suorastaan legendaarinen hiekkarantoineen ja lomaresortteineen Venäjällä).
Heh, kuten voi huomata meillä on hotellihuone riittävän korkealla (19. kerros) jotta sen parvekkeelta voi ottaa taidekuvia! Siis se joka sille parvekkeelle voi mennä. Minä en.
Naapurissa olisi, varmasti sopuhintaan, myynnissä merinäköalalla kulmahuoneistoja. Ei kysytty hintaa. Tuo ylimmän 21. kerroksen kerroksen kulmahuoneiston yövalaistus tuo mieleen jonkin James Bond elokuvan, odotan vaan että tulee luoti läpi ikkunan tai joku tippuu tuon ikkunan läpi. Sitäpä tässä olen puoli yötä seurannut ja odottanut..
Tuommoinen sikiöhelvettikin tuosta parvekkeen alta löytyy. Mutta siinä on onneksi kivan värinen katto. Ja on riittävän kylmä tuuli.
Hilton sitten pisti kuitenkin vielä paremmaksi huonon palvelun.
Kun matkaillessa yhtenä päivänä kaikki vaan menee perseelleen niin se sitten menee perseelleen ihan joka paikassa ja kaikin tavoin.
Kun tultiin hotellin respaan respan nuori mies kertoi että huoneen hintaan kuuluu executive loungen käyttö klo 12-20 josta cocktail hour klo. 17-20. Naurahti vielä siihen että kolme tuntia ilmaista viinaa tarjolla. Mekin naurahdettiin, lisäten siihen vielä mielessä että voi ystävä rakas, elä sano noin suomalaiselle turistille…
Pyydettiin samaista respaa järjestämään meille seuraavalle päivälle klo 12-16 kaupungin kiertoajelu meille kahdelle, joku osaava opas joka puhuu englantia, oikeasti osaa historia jne. Lupasi järjestää, joten ajateltiin että no hyvä, soittaneet huoneeseen tai käy sanomassa kun asia hoidettu, muutakaan ei sovittu.
Klo. 18.35 mentiin respaan, ajateltiin kysyä onko retki järjestynyt siinä samalla kun oltiin menossa drinksuille ja pieni iltapala haukkaamaan sinne executive loungeen. Poika jonka kanssa tullessa asioimme palveli juuri toista henkilöä joten tässä tilanteessa oli meitä palvelemassa nuori nainen joka ei ollut paikalla aiemmin päivöllä. Nuori nainen sanoo että nuori mies ei ole tiennyt kenelle soittaa ja siksi asia jäänyt hoitamatta, mutta hänpä tietää kenelle soittaa jos vaan odotamme hetken. Sovittiin että soittaa meille executive loungeen jonne oltiin juuri menossa.
Päästään kuudenteentoistakerrokseen loungeen klo 18.55, meidän avainkortti ei käy oveen eikä kukaan reagoi oveen koputuksiin.
Siispä takaisin respaan asiaa ihmettelemään. Respa on just kauhean kiireinen, voitko odottaa, johon totesin että no tottakai. Vähän alkoi nyppimään kun kaksi venäläistä kusipäätä vaan asteli siihen tiskille sen jälkeen röyhkesti ja neidit kyllä heitä palveli mutta mut pantiin odottamaan. Saatoin jotain aika ilkeää sanoa niin englanniksi ja varmemmaksi vakuudeksi vielä venäjäksi ohimennen puolisolle noista kusipäistä ja etuilun asiallisuudesta. Onneksi puoliso ei ymmärrä venäjää. Ne miehet selvästikin ymmärsi 😝. Päästään sitten kertomaan respalle ettei päästä loungeen kun kortit ei toimi, respa tekee meille uuden kortin ja lähtee mukaan loungeen, klo 19.02 olemme sisällä loungessa. Koko päivän odotettu GT mielessä astelin viinasten luo kun mulle suorastaan huudetaan ettei niihin saa koskea, klo on yli 19 ja silloin loppuu viinan tarjoilu. Vaikka respa sanoi että jatkuu ad 20. Vähän alkoi vituttaa, voin ostaa toki oman ginini, mutta periaate alkaa vähän ottaa vastaan. Oisin tullut aikaisemmin jos kortti olisi toiminut, olisin saanut ajallaan päivällä pyytämäni palvelun, respan neidit ei olisi päästäneet mun edelleen kahta venäläistä k*rpää jotka eivät älynneet huonoa käytöstään vaikka sen niille venäjäksi selvin sanoin käänsin ja kerroin. Jos korttini olisi toiminut eikä olisi tarvinnut ravata takaisin alakertaan ja tulla takaisin ja hermostua. No, viinapullo jäi pöytään ja sain GTni ja puoliso lasinsa viiniä. Paikalle tullut jonkin sortin pomo yritti vielä kantaa lisääkin pöytään vaikka totesin että kiitos, halusin yhden gintonicin ja sen sain, ei tartte enää.
Sitten ajateltiin ottaa jotain suuhunpantavaa loungen tarjoiluista klo 19.32. Siihen asti kun oli vaan riidelty retkestä ja viinoista ja venäläisten käytöksestä.
Mutta Ehei!! Ruoka on kannettu pois klo 19.30, nyt ei voi saada enää mitään pikkupalaa. Olisitte tulleet ennen seitsemää. No kun se vitun kortti ei toiminut niin ei tultu!!!! Uusi riita, ja me ei siis oltu ainoita jotka oli saaneet väärää tietoa. Turkkilainen neljän hengen seurue ja me ehkä jo korotettiin kuorossa ääntä, turkkilaiset siinä samalla onnitteli Suomea Natoon liittymisestä ja melkein perustettiin kansojemme ystävyysseurakin.
Klo 19.55 sitten saatiin kaikki edes jotain purtavaa.
klo 20.00 tuli järjestysmiehet heittämään kaikki ulos executive loungesta.
Sitten alkoi pinna palaa mulla ihan oikeasti.
Loppujen lopuksi hotellihuoneeseen kannettiin kiloittain hedelmiä ja pullo viiniä kunhan ensin oltiin käyty drinkillä SkyBarissa talon laskuun ja keskijohto oli käynyt yksitellen pahoittelemassa kuinka he mokasivat. Tai itse asiassa kuinka se meidät alunperin vastaanottanut nuori mies mokasi kaiken. Ja nuori mies sen jälkeen laitettiin meille vielä tunnin verran selittämään kuinka Hilton ei ole toiminut mitenkään väärin vaan kaikki on hänen syytään.
Ai niin, huomiseksi järjestyi se pyydetty kaupunkiajelu oppaan kanssa myös!
Mutta eipä ole ikävä kyllä eka kerta kun Hiltonilla menee ihan totaalisen pieleen ihan joka ainoa asia mikä pieleen mennä voi alle kuudessa tunnissa. Laosissa on käynyt hyvin samoin.
Pahinta oli että kun hotellin johto antaa väärää tietoa työntekijöilleen ja muuttuneet aikataulut ja käytänteet ei talon sisällä ole kaikkien avainhekilöiden tiedossa niin se joka saa ottaa kaikki syyt niskoilleen on respan harjoittelijapoika joka on antanut hyvässä uskossa väärää tietoa ja ei ole koskaan ennen joutunut järjestämään vaaditun kaltaista retkeäkään. Ja kuinka toinen yhtä nuori naistyöntekijä sitten selän takana selittää ettei nuorella miehellä vaan ole osaamista ja kontakteja tehdä työtään. No hotellillahan ne kontaktit ja tieto pitäisi olla! Hotellin johto lähettää pojan anelemaan anteeksi ja pahimmassa tapauksessa vielä antaa yliopisto-opiskelijalle potkut töistä.
Epäoikeudenmukaisuus on asioita joita eniten inhoan maailmassa. Hilton, kallis ja iso brändi uhraa ennemmin nuoren opiskelijapojan elämän ja tulevaisuuden kuin pienen osan maineestaan säilyttääkseen sen, ja kantaakseen vastuunsa asiakkaiden huonosta kokemuksesta.
Sanoisin nyt melkein tällä kokemuksella että Batumi Mustanmeren rannalla ei ole rantalomakohteena suosikkini numero yksi. Tai yhtään minkään ikinä muunkaan lomani kohde.
Tbilisi on ollut kiva mutta tää Batumi. Ja Hilton. Voi vittu.
Odotan innolla huomista kiertoajelua…
4 tunnin hyvin tiivis ja informatiivinen, suorastaan erinomainen kiertoajelu Batumissa tehty. Opas oli ihan ammattilainen, puhui hyvää englantia ja tunsi kaupunkinsa loistavasti. Ilma oli sääennusteista huolimatta aurinkoinen ja ulkonakin tarkeni varsin kohtuudella joten Batumista onneksi jäi vähän eilistä alkua parempi jälkimaku. On tää paikka silti nyt nähty.
Tbilisiin nähden kaupunki on varsin erilainen. Batumissa on pilvenpiirtäjiä ja kaupunki rakennettu muutoinkin korkeammaksi. Kun Tbilisi on 1500 vuotta vanha kaupunki, Batumi on noin 150 vuotta vanha. Tbilisi on tuhottu ja uudelleenrakennettu 29 kertaa, ja eri aikakerrostumat, eri arkkitehtuurin tyylisuunnat ja monien kulttuurien vaikutus näkyy oikein hyvin. Batumissa näkyy hyvin lähellä sijaitsevan Turkin vaikutus, ja osa kaupunginosista on täysin turkkilaisia. Kaupunki kasvaa kovaa vauhtia, isoja kerrostaloja ja hotelleja sekä ostoskerroksia on ihan tuhottomasti rakenteilla ja turismia pyritään lisäämään edelleen. Mikä ei ole paikallisille kaikisten ihan pelkästään positiivinen asia vaikka turismi on hyvin merkittävä tulonlähde. Ulkomaalaisia myös muuttaa paljon alueelle ja hintataso nousee kovaa vauhtia, myös paikallisille.
Ihan keskusta ja rannan lähistö on lähinnä korkeita ja moderneja kauppakeskuksia, liiketiloja, hotelleja ja kerrostaloja. Vähän pohjoisemmas ja koilliseen sijaitsee vanha kaupunki, matalasti rakennettu alkuperäinen kaupunki jossa on kauniita vanhoja rakennuksia ja tunnelmaa, elämän makua. Vanhassakin kaupungissa rakennetaan paljon uutta, mutta hyvin yleinen trendi on säilyttää vanhan rakennuksen julkisivu ja restauroida se alkuperäistä kunnioittaen, ja rakentaa sen taakse ihan uusi rakennus mikä ei näy kadulle lainkaan. Esim alla oleva musta-kulta-tornien rakennus on hyvä esimerkki.
Edellä oleva näyttävä rakennus on kaupungin keskusaukion reunalla. Keskusaukiolla on kahviloita, elokuvateatterista asunnoiksi muutettu vanha rakennus, suihkulähde, patsaita ja kiva istuskella. Pimeän aikaan aukio on kuulema erityisen kauniisti valaistu.
Keskustan pohjoisemmassa osassa on rannalla paikallinen huvivenesatama, veneilykerhon rakennukset ja täältä lähtee myös esim paraseiling-veneet ja Mustanmeren turistiristeilyt. Paikalla on tietysti kaikkea kaupustelevat maatuskat ja matkamuistomyjät sekä kahviloita ja erilaisia paikallisia herkkuja myyvät kojut ja kärryt.
Ah ja niin, myös edelleen tarkoituksessaan toimiva loisto (joita virheellisesti joskus majakoiksi ulkonäön perusteella nimitetään). Tämä siis edelleen ohjaa laivoja satamaan.
Veneilykerhon kömmänä on vähän prameampi kuin Oulun Merenkävijöillä, mutta huviveneitä täällä on hyvin vähän eikä lainkaan mitään prameita miljoonajahteja. Yhtään purjevenettä ei satamassa ollut.
Etualalla oleva kellotorni on veneilykerhon vahtitorni.
Taustalla näkyvä sinivalkoinen korkea torni on alunperin suunniteltu ja rakennettu paikallisen yliopiston käyttöön, mutta kun kasino ja hotelli tuottaa paremmin on opiskelijat jääneet vanhalle yliopistolle.
Rannassa on myös hauskan, ja kummallisen, näköinen torni jossa on ylhäällä 360 astetta pyörivä pallomainen näköalaravintola ja tornia kiertää georgian kielen aakkoset. Rakennuksen on valtio myynyt nykyiselle omistajalle 1 larin hinnasta velvoittaen omistajan valaisemaan koko tornin näyttävästi värivaloin pimeän aikaan. Valaiseminen maksaa niin tuhottomasti että siksi torni on myyty halvalla.
Ja rannasta löytyy vielä erikoinen metallinpaljastimeen ”Nainen ja tyttö”. Kymmenmetriset patsaat kiertää ellipsin muotoista kehää ja kohtaavat välillä niin että näyttää että ne halaavat toisiaan, välillä ollaan selät vastakkain kaukana toisistaan.
Kaikki teinien vanhemmuuden kokeneet ymmärtävät mitä tuo kuvaa.
Vanhan kaupungin suuri ylpeys, ja turistirysä, on Piazza. Aukio jolla on paljon ravintoloita ja kahviloita, kesällä päivittäin elävää musiikkia ja esityksiä lavalla ja kauniit rakennukset ympärillä. Kadulle näkyvä osa on vanhaa säilytettyä julkisivua, tässä sisäpihan aukiolla näkyvät rakennukset pääasiassa hyvin uutta mutta vanhalla tyylillä rakennettuja, yksittäinen restauroitu rakennus myös.
Piazzan parin kahvilan katossa on uudempaa ranskalaistyylistä, hyvin kaunista mosaiikkia.
Kaupungissa paljon erilaista taidetta, niin modernimpaa kuin vanhaakin, graffitit ja muraalit seinissä on minusta hienosti tehtyjä ja kivan värikkäitä.
Ja hauskana erikoisuutena katollaan oleva ravintola.
Neljä tuntia vierähti kiertoajelulla hyvin nopeasti, ja todettiin että kaupunki aika kompaktin kokoinen kierrellä mutta nähtävää olisi paljon enemmänkin ja ilman opasta ei olisi kyllä havaittu puoliakaan nähdystä. Että hyvin käytetty 150 laria eli 50€ tuohon retkeen.
Ja sitten reilun viiden tunnin junamatka takaisin Tbilisiin.
