Ajatella, 3.5kk on mennyt siitä kun lähdettiin matkaan 30.10.21.
Kävimme matkan aikana St Martin, British Virgin Islands, Antigua and Barbuda, Barbados, St Vincent and Grenadines, St Lucia, Dominica, Martinique, Guadeloupe, Montserrat, Bahama ja USA.
Kymmeniä koronatestejä, hotelleja, muutamia lentoja ja neljää purjehdusmatkaa, lukuisia lauttamatkoja ja kävelykilometrejä myöhemmin on aika tehdä yhteenvetoa matkasta.
KARIBIA YLLÄTTI!
Mitä on aito karibialaisuus?
Sitä jäätiin pohtimaan ihan erityisesti. Kaikkien saarien kulttuuri on sekoitus ranskalaista ja brittiläistä kulttuuria koska kyseiset kaksi maata on mellastaneet jokaisella saarella vuoronperään ja monta kertaa vuosisatojen saatossa. Afrikasta tuodut orjat toivat ruokaan ja varsinkin musiikkiin oman tvistinsä joka on sittemmin muotoutunut varsinkin Jamaikan alueella karibialaiseen muotoonsa. Kielikin on joka saarella hyvin samantyyppinen eurooppalaista valtakieltä (ranska tai englanti) lukuunottamatta. Paitsi ne saaret jotka on selkeästi enemmänkin kuin Yhdysvaltain osavaltioita (Brittiläiset Neitsytsaaret ja Bahama).
Englannin- ja ranskankielisten saarten välillä on ihan valtava ero.
Ranskalaisilla saarilla eletään kuin Ranskassa. Maat ovat toki kehittyneitä, infrastruktuuri on loistava ja samat kaupat, hotellit, palvelut yms löytyy kuin manner-Ranskassakin. Toisaalta, näissä maissa ei ole niin yhtään mitään karibialaista, ei niin missään. Ihan sama kuin olisi Etelä-Ranskassa, koska on lämmintä ja teiden varsilla palmuja. Persoonattomia ja tylsiä maita. Vain St Martinilla osataan englantia, varsinkin Martinique oli surkea muun kuin ranskankielisen palvelun suhteen. Meillä onni on että minä puhun ranskaa kohtalaisen sujuvasti, ja se varmasti pelasti meidän matkan noiden saarien osalta, mutta tietty ranskalainen ylimielisyys ranskaa puhumattomiin turisteihin ulottuu siis Pariisia kauemmaksikin.
Englanninkieliset saaret on selkeästi köyhempiä, infra kehittymättömämpi mutta tunnelma karibialainen, rento ja ystävällinen. Ruoka parempaa, letkeä ja leppoisa tunnelma joka paikassa.
BVI ja Bahama oli kuin USAn osavaltioita, enemmän amerikkalaisia turisteja kuin paikallisia ihmisiä ja maksuvälineenä US$. Amerikkalainen musiikki, biletyskulttuuri ja ruoka (enemmänkin ”ruoka”) ainoa mitä noista mieleen jäi kauniiden maisemien lisäksi.
Niin, kuka tykkää sitten mistäkin.
RUOKA
Me ainakaan kuviteltiin karibialaisen ruoan olevan hyvin tulista (hot) ja mausteista (spicy). Tulisuudesta ei mitään tietoakaan, ellet erikseen pyydä peppa sauce mukaan, mausteista kylläkin. Hyvää ja maukasta, sinällään simppeliä mutta rakkaudella ja hartaudella tehty ja haudutettu. Lihaa syömättömälle ihmiselle todellakin löytyy vaihtoehtoja, ei tarvi nähdä nälkää, vegeversioita ruoista löytyy ihan kaikkialla.
Ranskankielisillä saarilla halutaan kikkailla ranskalaisilla fine dining kokkausideoilla, englanninkielisillä saarilla suhtautuminen ruokaan on mutkattomampaa. Suolaa sai joka paikassa lisätä ruokaan, tummaa tai edes kokojyväleipää tai suolaista aamiaista sai etsiä kissojen ja koirien kanssa ihan joka paikassa. Varsinkaan halua saada tuoreita vihanneksia aamiaisella ei oikein ymmärretty yhtään missään.
Amerikkalainen ruokavalio. Huoh. Se on ihan oma maailmansa.
En tykkää
– makeasta (tarkoittaa yhtään mitään missä on hivenkin sokeria)
– rasvaisesta (uppopaistettu on ihan kammotus, vähempirasvainenkin ällöttää)
– suurista annoksista (yksi reissumiesvoileipä on jo iso annos, suhteuta siihen)
– lihasta
Tykkään kovasti
– tummasta, kokojyväleivästä
– tuoreista vihanneksista (PALJON! JOKA ATERIALLA! MYÖS AAMIAISELLA, siis oikeasti myös aamiaisella)
– juustosta
– kalasta ja merenelävistä
Yhdysvalloissa saa toki ihan asiallisiakin ruokaa, mutta kuten meilläkin, maksaa selkeästi enemmän ja keskimääräisessä perusravintolassa jopa vihannekset tarjoilla öljyssä uppopaistettuja. Yök.
NETTIYHTEYS
Meidät yllätti positiivisesti Karibian alueen nettiyhteyksien kattavuus ja toimivuus. Kuten edellisinäkin talvina, luotimme siihen että ostimme aina paikallisen dataprepaid simkortin ja laitoimme sen muutoin käyttämättömään vanhaan puhelimeen ja jaoimme sitten hotspotin kautta nettiyhteyttä omiin laitteisiin. Silloin omat puhelimet olivat omilla numeroillaan edelleen käytössä ja kun oltiin hotellissa käytettiin hotellin wifin ko laitteilla.
Kaikki kartat oli ladattu Googlemapsista offline-tilassa käytettäväksi mikä helpotti paljon kulkemista.
Toki, välillä oltiin päiviä pimennossa ja katveessa purjehdusretkien aikana, mutta pääasiassa netti toimi varsin hyvin ja kattavasti.
Erityisen kiva yllätys oli Digicellin datasimkortti joka ostettiin Antiguassa ja joka toimi myös St Lucialla, Dominicassa ja St Vincent and Grenadisin alueella.
Jenkeissä meidät yllätti ettei suurin toimija Verizon tarjoa lainkaan turistille datakorttia vaikka nettisivuillaan muuta väittää, onneksi T-Mobilelta saatiin sitten hyvin helposti erittäin toimiva nettiyhteys.
Nettiyhteyksien hintataso vaihtelee valtavasti mutta voittaa kirkkaasti suomalaisten operaattorien tarjoamat reissunetit yms. Mutta todettiin taas kerran että meidät hemmotellaan kotimaassa piloille halvoilla ja toimivilla, kaikenkattavilla ja rajattomilla datawifiyhteyksillä. Ei ole missään vielä ikinä tullut vastaavaa eteen.
Ranskankielisillä saarilla ei tarvitse mitään prepaid-datakorttia, suomalaisella sim-kortilla voi rauhassa käyttää dataroamingia EU-hinnoin. Kätevää.
EKOLOGIA?
Joo, sitä ei Karibialla ole. Jätteitä ei juuri missään kierrätetä, ei edes minimaalisesti määrin. Pasaatituulien alueen saarilla ei ole lainkaan hyödynnetty tuulivoimaa, aurinkovoimasta tai tuliperäisten saarten energiasta nyt puhumattakaan. Sadevettä kerätään hyvin vähän, eli ennemmin poistetaan suolaa merivedestä tai tuodaan pullotettua vettä muualta juomavedeksi.
Ranskankielisillä saarilla oli minimaalinen yritys olemassa kierrätyksen suhteen, edes lasi ja metalli otettiin talteen, mutta eipä sitten muuta.
Kun Pasifikalla teiden varret oli putipuhtaaksi siivottu lähes joka ainoalla saarella ja tontteja rajaaminen kasvien lehdetkin käsin maalattu värikkääksi viihtyvyyden parantamiseksi niin Karibialla oli pääasiassa sotkuista. Wrecked car index, eli Markun itse kehittämä romuautoindeksi oli melkoinen, oli ihme jos ekan kilometrin matkalla lauttasatamasta tai lentokentältä ei jo näkynyt eka autonromu pihassa tai tien varressa. Eli paljon olisi täällä tehtävää.
Kun monet valtiot saavat Venezuelasta puoli-ilmaista polttoainetta niin halukkuutta uusiutuvien energioiden käyttöön ei juuri ole niiden infraan maksaessa mammonaa. Ranskankielisillä saarilla taas mennään sen mukaan mitä Ranskan keskushallintoa sanoo ja se ei kannata saarilla kalliita investointeja esim. aurinkopaneeleihin tai tuulimyllyihin. Sääli.
COVID JA MATKUSTAMINEN
Niin. Kyllä se vaikutti, ja paljon. Viime talvena ei haluttu lähteä matkailemaan ennen rokotteen keksimistä ja kaikkien maahantulorajoitusten ja -muodollisuuksia takia. Nyt oli jäljellä ne muodollisuudet. Ja kuten blogia lukenut on saanut jo käsityksen, niitä oli paljon ja ne vaikuttaa hyvin paljon matkantekoon. Ja matkailijoiden stressitasoon. Lisäksi testi- ja lausuntokistannukset lasketaan ennemmin tuhansissa kuin sadoissa euroissa 12 maan ja melkein neljän kuukauden matkalla. Eli vaikutus on ollut kaikin tavoin valtavan suuri.
suhtautuminen rokottautumiseen Karibialla on vähintään kamala ja surullinen. Alle 50% populaatiosta, pahimmillaan 37% Guadeloupessa, on rokottautunut. Varsinkin ranskankielisillä saarilla rokotusvastustus ja koronadenialismi on voimissaan, erityisen ahkeraa propagandaa kaikkea järjellistä suojautumista ja muiden huomioimista vastaan tekee varsinkin paikalliset uskonnolliset ryhmät, mutta myös ihan Euroopassa toimivat uskonnolliset järjestöt ja kirkot. Mielenosoituksia ja mellakoita on ollut varsinkin St Martinilla, Martiniquesta ja Guadeloupella koko meidän matkan ajan, vaikka ihan alkumatkan St Martinin tiesulkuja lukuunottamatta ei itse niihin törmättykään.
Toisaalta, positiivinen yllätys Martiniquella oli että Markku sai siellä ilmaiseksi kolmannen rokotteensa, mikä oli ihan mahtava juttu ja todennäköisesti iso tekijä että kun Korona meidät tavoitti ei sairastettu minkään pitkän tai vaikean kaavan mukaan.
Maskien ja käsidesin käyttö sekä turvavälit on joka paikassa muistutettu moneen kertaan, pääasiassa englanninkielisillä saarilla tarkemmin noudatettu ja valvottu, kun sen sijaan ranskankielisille saarille ei ole juuri maahantulomuodollisuuksissaeikä mitään ohjeiden noudatuksiakaan niin tarkkaan valvota.
Itse Korona sääntöjä hankalampaa on ollut pysyä jyvällä maakohtaisten maahantulovaatimusten suhteen, ne kun on välillä muuttuneet jopa pari kertaa viikossa. Pääasiassa onneksi muutos on ollut vapautumisen suuntaan, missään ei olla jouduttu karanteeniin vain maahansaapumisen takia kuten ennakoitiin tapahtuvan vielä juuri ennen matkaanlähtöä ja monella saarella syyskuussa 2021 oli sääntö vielä. Ollaan myös saatu liikkua varsin vapaasti saarilla, mikä ei ollut puoli vuotta sitten syksyllä ollenkaan luvattua.
Loppujen lopuksi Korona ei rajoittanut itse matkaamista, toi lisäkuluja ja aiheutti lisätyötä testien, lausuntojen ja maahantulolupien hankkimisessa, mutta kertaakaan ei mennyt pieleen näiden kanssa ja aina kaikki paperit löytyi ja hommat hoitui. Elekää jättäkö matkaamatta byrokratian takia!
MATKAAMINEN KARIBIALLA
Yllättävää on että saarten väliset kulkuyhteydet on aika surkeat. Tässä on kaivauduttu historian osoittamiin poteroihin, ranskankieliset saaret omaa omat yhteysliikenteensä, englanninkieliset omaa omansa. Keskenään näiden välillä on todella huonot yhteydet.
Ranskankielisten saarien välillä etelässä kulkee kätevä Express des iles-lautta kohtuuhintaisilla lipuilla, ota vaan mukaan meripahoinvointiin hyvä lääkitys! Englanninkielisten saarien välillä ei meriteitse yksityisveneilyä lukuunottamatta ole meriteitä vaan on pakko lentää. Purjehtijalle joka saarella löytyy infrastruktuuria ja palveluita erittäin hyvin, pienemmilläkin saarilla.
Ranskalaisilla on paikallinen lentoyhtiö AirAntilles ja englantilaisilla Caribbean Airlines, ja nää ei keskustele keskenään. Saarilla ei juurikaan tunneta transit-liikennettä, eli lähes aina kun teet välilaskun poistut koneesta, teet maahantuloselvitykset (Koronan asettamat vaatimukset pääsääntöisesti on myös transit-maassa oltava kuten maahan jäävällä koska saat periaatteessa luvan jäädä maahan), menet tullin läpi, uusi turvatarkastus ja takaisin samaan koneeseen. Tai eri koneeseen, kukaan ei osaa kertoa edellisellä kentällä miten seuraavalla toimitaan.
Uber ei toimi Karibialla, mutta taksilla pääsee joka paikkaan. Missään emme tietääksemme tulleet huijatuksi, eikä mitään ongelmaa maan sisäisessä kulkemisesta missään koettu. Paitsi toki Jenkeissä jossa matkaa ei mitata maileissa tai kilometreissä vaan tunneissa. Sadan kilometrin ajomatkaan saa menemään kuusikin (!!!) tuntia Floridassa.
Helikopterilentoja ei tällä reissulla paljon tehty, vain Antigualta kertaalleen, näiden hinnat on äärimmäisen suolaisia ja tarjontaa vähän, tähän osaltaan koronankin vaikuttanut viimeisen kahden vuoden aikana.
Auton vuokraaminen ranskankielisillä saarilla on hyvä idea, tiet loistavat ja liikenne pääosin sujuvaa. Englanninkielisillä saarilla liikenne on vasemmanpuoleinen, autot Jenkeistä tuotuja käytettyjä romuja joissa ratti vasemmalla tai brittiläisittäin oikealla jos paikallinen auto. Liikennekulttuuri englanninkielisillä saarilla selkeästi kaoottisempaa joskin varmaan olisi Ok ajaa jos tuon ratti- ja ajopuoliasian kanssa on Ok.
Junia ei ole missään. Busseja ja muuta paikallista autoliikennettä löytyy kaikkialta kohtuuhintaan ja esim. Barbadoksella varmasti jopa elämys reggaebusseissa.
Karibialla toimii kolme valuuttaa: US dollari, eurot ja Itä-Karibian dollari (XCD). Ranskankielisillä saarilla, joissa eurot on käytössä, ei hyväksytä pääasiassa muita valuuttoja. Bahamalla on omakin valuuttansa mutta käytössä vain US dollari mikä kelpaa paikka paikoin muillakin saarilla. XCD kelpaa kaikilla englanninkielisillä saarilla, pääasiassa. Vaikka kuulostaa vaikealle niin ei ole. Helpompaa kuin että joka maalla olisi oma ruplansa.
Tippauskulttuurina sanottakoon että vain Bahamalla meidän käymistä maista odotetaan tippaamista, ihan kuten USAssa, muilla saarilla ei lainkaan. Eli kuten me on totuttu, tipataan kun saadaan erityisen hyvää palvelua ja muulloin ei. Bahamalla ja Jenkeissä 15-20% loppuhinnasta on normaalia jättää tippiä ja sitä odotetaan jopa. Joskus loppulaskuun tippi on jo lisättynä se kuitissa mainitaankin silloin, mutta silti voi muutaman dollarin jättää. Kannattaa huomioida että tarjoilijoiden ja kokkien yms ravintolassa työskentelevien palkka voi olla 3€/h ilman tippejä…
USA
Jenkkeihin en tässä yhteenvedossa puutu ollenkaan. En lue sitä Karibian maaksi ollenkaan ja kun ensi talvi tullaan USAssa viettämään kokonaan niin sen suhteen yhteenvetoa on tulossa myöhemmin. Tässä vaiheessa todettakoon että tää on mielenkiintoinen maa kaikin puolin ja odotan innolla viettäväni täällä enemmänkin aikaa yrittäessäni ymmärtää tätä kulttuuria, ihmisiä ja maata. Myönnän ennakkoluuloja olevan paljonkin, osa jo kumottu ja liian moni todettu todeksi tässä vaiheessa jo mutta silti tänne haluan palata ja saada kunnollisen kuvan eri alueista tässä vastakohtien maassa.
HINTATASO
Kallis.
Yksiselitteisesti.
Ihan sama vaikka maa on vähän ränsistyneen oloinen pikkumaa niin hintataso on Suomen tasoa ja jopa kalliimpaa. Hotellit erityisen kalliita, 200-400€/yö ei ole ollenkaan epätavallinen siististä 3-4* hotellista hyvällä sijainnilla. Välillä on löytynyt kohtuullisia tarjouksia ja tuuria siten ollut, mutta pääasiassa asuminen on hyvin kallista.
Lennot ja lauttaliput saarten välillä on halpoja sen sijaan. Ruoka ja juoma meikäläistä hintatasoa vähänkään turistialueella tai kaupungin keskustassa, paikalliset marketit ja tienvarsikuppilat halvempia mutta ei halpoja.
Nettiyhteyksien hinnat hyvin vaihtelevia, mutta nyrkkisääntönä voi sanoa että jos pidät teams-palavereja tai päivität videoita nettiin ja ylläpidän blogia niin 100 US dollaria/viikko on hyvä ja toimiva nyrkkisääntö nettikuluissa. Ei halpaa.
Taksien, turistiretkien ja muun paikallisen liikkumisen hintataso on kalliimpaa kuin Suomessa.
Meidän viikkoa vajaan neljän kuukauden budjetti kaiken kulkemisen (lennot, taksit, lauttamatkat jne), retkien, hotellien ja purjehdusten osalta on noin 40 000€. Päälle syöminen ja ruokakauppalaskut sekä kulutusrahat. No, viimeksimainittu on joitain satasia koska emme, edelleenkään, osta mitään matkamuistoja, pari t-paitaa, shortseja, mekko jne on tullut hankittua kun edelliset rispaantuneet tai jääneet liian isoiksi.
SÄÄ
Lämmintä on riittänyt mutta ei tukahduttavaa. Lämpötila on koko matkan pysynyt aika tasaisesti 26-28 C asteessa, yölämpöyilat muutaman asteen alle tuon mutta ei kylmää. UV-indeksi on kova koko ajan eli suojauduttava on. Pasaatituuli puhaltelee talvella mukavasti, harvoin on missään ollut tukahduttavan kuumaa ellei muutoin ole tuulensuojassa ja suorassa auringonpaisteessa. Vesi on lämmin +27 keskimäärin. Vasta Bahamalla alkoi vesi ja yöt viilentyä ja parina päivänä oli merellä oikeasti jopa kylmää farkuista ja pitkähihaisesta t-paidasta huolimatta. Floridassa ei merivesi houkuttanut kertaakaan uimaan, sen verran viileää oli (20-22 C).
Sateita on ollut koko matkan ajan ellei päivittäin niin muutaman kerran viikossa, maasta riippumatta. Pääasiassa sade on kunnon kuuro max 15 min ja sitten taas upea päivä jatkuu. Vasta Floridassa on ollut tihkusadetta tai puoli päivää jatkuvaa kovempaa sadetta ja samalla lämpötilakin laskee alle 20 asteen.
Eli keskimäärin meikäläiselle erittäin hyvä säätila tuolla etelämpänä.
TURVALLISUUS
Karibian saarilla on meikäläisittäin erittäin suuria tuloeroja ja oikeasti turvattomia alueita joihin ei suositella mentävän, pimeällä ainakaan. Kertaalleen on Floridassa näkynyt liikennevaloissa yksi murhapalveluita (palkkatappajapalvelut) tarjoava yksilö, tosin hän tarjosi niitä pyörätuolissa joten ehken ei otettu ihan tosissaan vaan ehkä ennemmin toivoi apua ohikulkijoilta.
Turvattomaksi ei oloamme olla oikeastaan missään tunnettu. Missään ei meitä, tietääksemme, ole huijattu ja missään meitä ei ole uhkailtu. Pari kertaa on ollut tilanteita joissa ehkä on ollut hiukan epämukava olo, esim. Martiniquella apteekki jossa meitä ei haluttu palvella koska myyjä oletti ettei puhuttu ranskaa tai Floridassa jossa liikennevaloissa on pyörinyt pari narkkaria (häiritsemättä meitä).
Pahinta on se ettei koskaan tee mitään oikein. Tänään viimeksi tapahtui: Oltiin menossa ekskursiokohteeseen. Meidän kulkureitillä oli neitokainen jota hyvin kevyesti kosketin selkään ja sanoin ”Sorry” ohittaessani ladyn selän takaa. Tämän ladyn miespuolinen puoliso sen sijaan katsoo asiakseen alkaa meuhkaamaan minulle ”madam, the word is excuse me!” Minä menin ihan shokkiin, anteeksi nyt vittu sentään kun sanoin Sorry enkä Excuse me! Kun en ole natiivi English speaking niin voi mennä vikaan. Perkele. No kuulema lady oli sanonut miehelleen että madam kyllä sanoi Sorry ja mies pyysi multa anteeksi, mutta enhän minä mitään kuullut kun olin ihan sanaton tuollaisen käytöksen takia, ja pahoitin mieleni ihan totaalisesti. Ja tätä tapahtuu ikävän usein kun paikalliset ei varsinkaan Jenkeissä ymmärrä että kaikki ei ole englanninkielisiä.
MATKUSTUSTERVEYS
Joka ainoassa maassa ja saaressa on juotu hanavettä, ongelmitta. Maku ei välillä ole ollut paras mutta mitään turvallisuusriskiä ei ole ollut. Pullovettä on kaikkialla saatavilla.
Tuoreita vihanneksia, jääpaloja, mehuja jne on nautittu joka paikassa. Jopa majoneesia on syötä, vaikka inhokki onkin. Joskus on vaan pakko. Ollaan syöty katukojuista, kaikenlaisista ravintoloista jne. ihan kaikkea. Vatsataudissa ei olla oltu eikä yhtään lääkärikäyntiä, mitään näytteitä, antibioottikuureja tms olla tarvittu koko matkalla.
Haavat on parantuneet hyvin, itikat ei ole liiemmin syöneet eikä olla muistettu itikkamyrkkyjäkään vaikka ne on Karibialla tärkeämpiä kuin käsidesi.
Täällä joka lentokentällä ja satamassa muistutetaan että Ebolaa ja muita verenvuotokuumeita Karibian alueella löytyy ja itikat levittää. Käsidesi ja maski suojaa vain Koronalta, Ebolaa ne ei estä. Eli järki mukaan täällä matkatessa.
Ja paikallisista apteekeista saa käsidesiä, maskeja ja lääkkeitä, paikalliset lääkärit tietää parhaiten millä lääkkeellä ja millä keinoin mitäkin hoitaa ja estää tartuntoja, luottakaamme heihin.
Rokotuksensa jokainen vastuullinen matkaaja hoitaa kuntoon ennen matkaa, riittävän ajoissa siis. Ja tarkistaa matka-apteekista että omia lääkkeitä on riittävästi mukana. Ensiapuvälineistä kannattaa maakohtaisesti, ja riskikohtaisesti, jutella oman lääkärin kanssa ja varautua suositusten mukaan. Itikkamyrkky, antihistamiini, haavasidokset ja haavan desinfiointiaine sekä peruskipulääkkeet, ripulilääkkeet, suolatasapainon korjaamisen tabletit/jauheet jne kannattaa ottaa mukaan, vaikka paikallisesti saakin tarvittaessa lisää.
Tällä reissulla turvauduttiin vähemmän matka-apteekkiin (lääkäri raahaa mukanaan kaiken paitsi defibrillaattorin) paljon aiempia retkiä vähemmän eikä asioita juurikaan paikallisissa apteekeissa paitsi koronapikatestejä ja maskeja ostamassa.
AIKAERO
Lyhyesti ja ytimekkästi, länteen mennessä aikaero ei ole ongelma, itään mennessä aina haitta.
No, ensin vajaan kolmen tunnin lento Pariisiin jonne aikaero vain tunti, siellä vietettiin yö ja sitten yhdeksän tunnin lento St Martinille. Aikaero ei tuntunut missään eikä mitenkään.
Itään lentäessä ero on selkeämpi ja vaatii tasoitusaikaa kohteessa, eli kannattaa varata aikaa jetlagiin Karibialta kotiinpalatessa pari kolme vuorokautta.
Viimeksi Sydneyyn, eli itään, lentäessä varattiin jetlagin tasoitukseen Sydneyssä kolme vuorokautta eikä ollut yhtään liikaa. Eli ei ohjelmaa, ei menoja, ei nähtävyyksiä vaan ainoastaan aikaa tasoittaa aikaero. Ja unilääke mukaan, useimmille melatoniini on riittävä ja hyvä.
CABIN CHARTER JA MATKAAMINEN
Eli, cabin charter tarkoittaa että varaat esim. kuuden hytin purjeveneestä yhden hytin ja maksat täysihoidosta, kaikista retkistä ja itse matkanteosta 1800-3200€/2 hlöä. Et voi itše päättää ollenkaan ketä veneessä on,miehistöä eli firman palkkaamaa henkilöstöä on kippari ja kokki. Meillä on viidellä eri purjehduksella ollut nyt aina kippari ranskalainen (kerran Kanadan ranskalainen), muut matkustajat vaihtelevasti eri maista. Jos vene lähtee ranskankielisestä maasta kippari joko ei osaa lainkaan tai osaa hyvin huonosti englantia ja muut matkustajat on ranskankielisiä, joten et saa mitään palvelua englanniksi ja jäät ilman kaikkea infoa ja opastusta. Jos veneen lähtöpaikka on englanninkielinen ma suutin osa muista matkaajista on Jenkkejä mikä on ihan Ok, meille sattunut mukavaa sakkia aina. Saat englanniksi tietoa myös koska et ole enää ainoa vääränkielinen, mutta et ole myöskään natiivisti englantia puhuva mikä tekee omat mutkansa (Jenkit ei välttämättä tykkää kun puhut kieltä jota he ei osaa, ja siitä huomautellaan vaikka sanot ettette puhu muista matkustajista, todellakaan).
Lapsia ei purjehdusmatkoilla hyväksy kukaan. Paistia lapsia avoimesti inhoava suomalainen keski-ikäinen pariskunta. Sen sijaan on Ok vetää kännit joka ilta ja käyttäytyä huonosti (brittiläinen brexitmies Bahamalla tai ranskalaiset missä tahansa muualla) päivittäin. Sitä kyllä paheksutaan muttei sanota mitään ääneen (paitsi se suomalainen nainen kunnes kypsyy tarpeeksi).
Eli suosittelen miettimään kahdesti tällaista matkaa. Me ollaan totuttu ja tiedetään miten nää toimii. Ja silti en ehkä enää lähtisi tällaiselle matkalle, paitsi omalla tutulla porukalla jolle koko vene olisi vuokrattu. Sitä kyllä suosittelen suunnittelemaan! Purjehdus saarelta toiselle on paras ikinä tapa tutustua eri maihin ja saariin ❤️
SIIS…
Kaikenkaikkiaan Karibia yllätti kalleudellaan, epäsiisteydellään rantoja lukuunottamatta, huonoilla kulkuyhteyksillä ja aika mauttomalla ruoallaan. Vähän harmitti ettei snorklausvedet Bahama lukuunottamatta yltäneet mihinkään lähelle Eteläistä Tyyntä Valtamerta, Pasifikaa.
Iloinen yllätys oli loistava ja sopiva ilmasto, kaikki loppujen lopuksi toimi ja onnistui paremmin kuin oletettiin, ihmiset on keskimäärin olleet hyvin leppoisaa ja rentoa sakkia.
Laittaisinko Karibian lomaan samaa rahaa ja aikaa toisen kerran? En todellakaan.
Palaisinko jollekin saarista, edes teoriassa, joskus? Joo, ehkä teoriassa ja periaatteessa St Lucialle, Dominicalle ja St Vincentille. Muille ei mitään jakoa. Ja noikin mainitut teoriassa.
Maailmassa on taatusti miljoona mukavampaa ja kiinnostavampaa paikkaa kuin ylihinnoiteltu ja maineensa vankina oleva Karibia jolla on vähän tarjottavaa, loppujen lopuksi.
