Siinä se meni yli kolme kuukautta. Kotimatka koittaa. Ensin lento Miamista Tukholmaan jossa eka koneen vaihto, lento Helsinkiin ja toisen kenen vaihdon jälkeen Ouluun. Kun Finnairilla kerran on lennot kaikille väleille Finskillä myös lennetään, ja kaksi ekaa lentoa business-luokassa.
Viime vuoden syksyllä Finski tarjosi bonuspisteitä alennuksella ja siihen vielä kaupan päälle tasopisteitä varsin mukavasti. Joten ostimme molemmat pisteitä 2000 eurolla. Ko pistemäärällä saa neljä yhdensuuntaisesti mannertenvälistä lentoa/nokka sekä Finnair Gold kortin jolla saa loungepalvelut, priority turvatarkastuksen ja chekkauksen, eli palveluita joista yleensä maksamme extraa. Lisäksi Gold-kortilla saa Finskiltä oman asiakaspalvelun jossa ei ainakaan meidän tarvitessaan sen palveluita ole ollut jonoa. Rahallisesti ja käytännöllisesti siis meille noista pisteiden ostosta oli selkeä etu, edelleen on puolet pisteostoksista käyttämättä, jäävät ensi talven lentoihin Los Angelesiin.
Kiva lisäyllätys tähän kotimatkaan tulee siitä että paluulentomme koneen kapteenina on Dannin kaveri joka jo toi Dannin Miamiin ja jonka tapasimme wakeboarding-paikassa lyhyesti. Eikä koneessa ollut tungosta, busineksessä vajaa puolet paikoista myyty ja karjaluokassa huomattavasti vielä vähemmän. Koneen lentäjien mukaan ensi viikon, eli etelän ihmisten hiihtolomaviikolla lennot on ihan täyteen buukattu. Matkailu siis selkeästi virkistyy!
Miamissa auto palautettiin kentällä Hertzille ihan ongelmitta, opasteet kentällä on hyvät ja auto jätetään parkkiin ja avaimet sisälle ja hävitään paikalta (”Leave the keys in and GO!”-kylttejä oli kaikkialla ja näin myös virkailijan mukaan pitää toimia).
Tunti jouduttiin odottamaan bag doping aukeamista ja sitten suunnattiin Finnairin käyttämään loungeen lorvimaan ennen lennon lähtöä. Lounge ei kyllä kummoinen ollut, jos ei ole pakko niin Miamissa kannattaa lorvia melkein ihan missä tahansa muualla paitsi loungessa. Joskus kun on hyviä ja jopa loistavia loungeja nähty.
Minulla ei ollut kokemusta Finskin mannertenvälisestä busineksestä entuudestaan, Markulla hyvinkin paljon. Ihan Ok, mieluummin tuossa matkansa viettää ja nukkuu paremmin kuin turreluokassa, mutta ei niin mukava kuin olisin odottanut ja kuvitellut. Uusimman Bondin katsoin ennen nukkumaan menoa, oli muuten aika erinomainen elokuva! Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi, lentohenkilökunnan palvelualttius meikäläisittäin lähes vaivaannuttavaa loistava ja kohtelias. Kun kapteeni ja muu miehistö oli Dannille tuttua niin paitsi he myös matkustamohenkilökunta tuli meille vähän tavallista tutummaksi ja oltiin jonkin verran puheissakin sitten Miamin lennon lopulla ja Tukholmassa. Oikeasti mukavia ihmisiä.
Vähän saatiin nukuttuakin lennolla elokuvien katselun ja runsaan syömisen ohessa. Tukholmassa koneen vaihto vähän pitkittyi kun Helsingin lento oli myöhässä puolisen tuntia.
Helsingissä piti hakea matkatavarat ja tehdä uusi check in mutta siihen meillä oli enemmän kuin aikaa joten ihan mielellään sitä kulutettiin vaikka tähän. Ja sen jälkeen Finnairin loungeen odottelemaan kolme ja puoli tuntia Oulun lennon lähtöä.
Finnairin Schengen alueen lounge portilla 22 on Miamin ja Tukholman loungeihin (joita Finnair käyttää) verrattuna todella mukavan viihtyisä, rauhallinen ja mukava paikka.
Helsingin kentällä oli matkatavarahihnalla suksia! Ihan helevetin paljon suksia! Ja Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian olympiajoukkueita. Tunti ennen meidän koneen laskua oli laskeutunut Pekingin kone ja just kun tultiin matkatavarahihnaa siitä lähti mitalikaulaisia nuoria miehiä. Yhdellä oli ainakin hopeamitali, joku olympialaisia seurannut varmaan tietää kuka voi olla kyseessä. Mulle ei heidän naamat eikä nimetään sano mitään. Joku kanssamatkustaja siinä toiselle kovasti supatti jotain nimmarin pyytämisestä. Ööh, mitä sillä tekee?
