No niin!
Guadeloupelle päästy ja satama sekä seuraavan kahdeksan päivän asumus on löydetty! Lähdetään siis taas purjehtimaan.
Alunperin purjehdusretken poisti käväistä Dominicalla, mutta pcr-testien saatavuusongelmat aiheutti sen että pysymmekin nyt koko reissun ajan Guadeloupen vesillä. Yllä reitti mikä piti tehdä ja alle päivitän karttaa miten kuljettiin. Yhden päivän liikkuminen on aina yhdellä värillä merkitty.
PÄIVÄ 1
Ihan ekana purjehduretkipäivänä ei oikeastaan retkeilty vielä mihinkään.
Klo 18 tavattiin kapteeni huvivenesatamassa ja meidät ohjattiin seuraavan viikon asumuksen. Jo hyvin tutuksi käynyt Lagoon62 katamaraani on jo tuttu asujaimistona, eikä yllätyksiä tämän suhteen tullut. Kelpo retkivene, ehdottomasti. Kajuutassa on kunnon kokoinen parivuode, ilmastointi ja asiallinen valaistus, lisäksi jokaisessa hytissä on oma WC ja suihku. Yöksi ilmastointi sammutetaan, sen moottori pitää kuitenkin aika meteliä, mutta verrattuna vaikka St Vincent & Grenadinesin säätilaan täällä Guadeloupella ei ole ollenkaan niin kuuman kosteaa ja yöksi viilenee aika mukavasti joten ilmastoinnilla ei kyllä tarvetta olekaan.
Hytin saamisen jälkeen purettiin tavarat, meillä jo menee rutiinilla kun neljäs tän tyypin retki ja vene, asetettiin taloksi.
Illallispöydän ääressä kippari hoiti pakolliset turvallisuusohjeistukset ja kertoi ohjelmasta. Meidän tän reissun seurueessa on kolme ranskalaista pariskuntaa (tai voi niistä yksi olla siskoksetkin, ei tietoa), yksi unkarilainen pariskunta ja yksi saksalainen pariskunta. Mutta varsin kivaa porukkaa tuntuu olevan ja jotenkuten pärjätään kaikki keskenään eri kielillä, vaikkei kaikki puhukaan englantia (tai siis kaikki ranskalaiset ei puhu englantia).
Yö vietttiin huvivenesatamassa ja aamulla lähdettiin liikkeelle.
2. Päivä, Les Saints (punainen nuoli kartassa)
Jo heti kuuden jälkeen aamulla, kun aurinko oli noussut jätettiin huvivenesatama taakse ja suunnattiin lounaaseen Les Saintsin saarten alueelle. Noin neljä tuntia tehtiin purjeilla matkaa, osa matkasta oli kohtalaista aallokkoa ja väki veneessä aika vaisua.
Mutta perillepääsy Les Saintsiin kyllä osoitti että ihan matkanteon arvoista olikin. Kaunis poukama jossa oli helppo tehdä suoraan veneestä pitkääkin snorklausta ihan kivoilla riutoille, värejäkin vielä löytyi ja kaloja oli paljon.
Ainoa ongelma oli se ettei reiluun vuorokauteen ollut juuri minkäänlaista nettiyhteyttä mihinkään, mutta hengissä sekin selvittiin!
Ja kyllä tuli uitua!
Koko päivä meni siinä lorkkiessa, välillä vaan lounastettiin ja takaisin veteen. Ja yö vielä vietettiin poijussa samalla paikalla ennen kuin aamulla lähdettiin liikkeelle kohti pääsaarta.
3. PÄIVÄ, MALENDURE JA BOUILLANTE (sininen nuoli)
Taas aikainen liikkeellelähtö ja suunnattiin luoteeseen pääsaaren reunalle. Malenduren edustalla sijaitsee Pigeon Island jossa taas on merentutkija Cousteaun luonnonsuojelualue. Olin varannut itselleni retken tuonne kun Markku ei innostunut ajatuksesta ja teki sitä paitsi töitä. Muutama muukin veneen matkustaja halusi retkelle. Mutta. Kippari vei meidät ensin maihin josta retki lähtisi, minä ja ehkä muutama muukin oli kuvitellut että joko kippari vie meidät kumiveneellä snorklaamaan tai rannassa vaan vaihdetaan venettä ja mennään. Mutta eipä sittenkään. Kippari ohjasi meidät paikalliseen sukellusfirmaan joka järjestää näitä retkiä. Tämäkin ihan Ok, ei ongelma. Ongelma tuli minulle siinä kohtaa kun heti toimiston ovella kävi selväksi että mitään käsidesiä tai maskejakaan ei täällä käytetä eikä vaadita asiakkailtakaan, pitäisi ottaa käyttöön firman varusteita (firman jota ei kiinnosta hygienia), ja kaiken huippuna olisi pitänyt kymmenien ihmisten sumaan tunkea mukaan toimistoon sisälle. Saarella, jossa rokotuskattavuus on alle 40% ja jossa on hyvin tiukat säännöt käsidesistä ja maskeista. Saatoin ehkä jonkun mielestä ylireagoida kun sanoin kirpparille että minä palaan veneeseen, en koe voivani luottaa firmaan joka näin hoitaa hommiaan, enkä halua tuonne toimistoon ahtautua ilman että kaikilla on maskit. Meillä on vielä kuukausi matkaamista edessä, ja en todellakaan voisi elää sen asian kanssa että saisin tuolta Koronan ja kantaisin sen sitten Markulle iloksi.
Minä siis palasin veneeseen, ihan helevetisti vituttaa etten päässyt tuonne reservaattiin snorklaamaan, mutta en riskeeraa kyllä mitään mitä ei hengenhädässä ole pakko riskeerata. Kirpparille kerroin myöhemmin illalla kahdenkeskinen miksen halunnut osallistua, ihan tuntui ymmärtävän mutta minusta on huolestuttavaa jos kirpparilla on tiedossa ettei yhteistyökumppania kiinnosta asiakkaidensa turvallisuus ja kippari pitää sitä ihan vaan normaalina guadeloupelaisena rentona menona. 😡😵💫😳.
Kun väki oli palannut snorklausretkeltä siirryttiin hiukan etelämmäs Bouillanten kaupungin edustalle. Tai kylän, ehkä kuitenkin. Ihailtiin kaunista auringonlaskua ja pimeyden laskettua ajeltiin kumiveneellä rantaan uimaan.
Tässä kohtaa vuorilta tulee tuliperäisen maan riskipitoinen ja hyvin kuuma puro ja laskee rannassa mereen. Vesi todellakin haisi kovasti rikille ja maussa suolan kera oli ihan oma pikantin lisänsä. Mutta olipa kuuma merivesiuinti! Upean puolikuun ja tähtitaivaan alla oli hienoa kelluskella ja uida kuumassa merivedessä. Ihan loistava paikka.
Sitten vain illallinen ja yö vietettiin poijussa.
4. PÄIVÄ BOUILLANTE JA LES SAINTES (vihreä nuoli)
Yö siis meni poijussa Bouillanten edustalla. Aamupäivän aikana vene oli totaalisen kuollut, kaikki taisi vähän vetää henkeä. Ja osa kävi kiertelemässä saarella ihan järjestetyllä retkellä. Kaikkien retkien ongelma täällä on ettei yhdelläkään ole opasta joka puhuisi sanaakaan englantia joten ollaan päätetty skipata nämä retket.
Minä juoksutin kipparia sen verran että käytti mua maissa kumiveneellä. Kaupasta tartti oluen lisäksi deodorantteja, kosteusvoidetta ja hiuslakkaa, joten ihan pakko taipua maissaoloon hetken verran.
Markulla on ihan täysi työpäivä neuvotteluiden yms, minä sitten lueskellut aikani kuluksi.
Lounaan jälkeen suunnattiin taas hieman etelämmäksi ja palattiin Les Saintesin edustalle. Tällä kertaa tosin ko saaren suurimman kaupungin, Les Saintesin, edustalle. Tässä ollaan myös yötä.
Sen verran oli vielä päivänvaloa jäljellä että pienen iltauinnin ehti tehdä.
Ja taas ihaillaan upeaa auringonlaskua, kuten lähes joka ilta. Kokki laittaa illallista ja tarjoilee meille pientä rommipunssiaperitiivia ja kanapeita. Ruoat on olleet erinomaisia, tälläkin purjehduksella.
5. PÄIVÄ, LES SAINTES JA MARIE-GALANTE (lila nuoli)
Les Saintes
Pian aamupalan jälkeen siirryttiin ankkurista poijupaikalle lähemmäs kaupungin rantaa, ja päästiin kumiveneellä kätevämmin maihin. Me ei siis osallistuttu retkelle (retket maissa eivät kuulu purjehdusretken hintaan mutta purjeveneen omistava firma organisoi niitä paikallisten toimijoiden kanssa) Les Saintesin saarelle vaan jäätiin hengailemaan kaupunkiin. Käveleskeltiin kaposia pikkukatuja ja ihasteltiin värikkäitä taloja ja kauniita maisemia tunnin verran ja palattiin takaisin veneelle. Oli ajatus ottaa taksi ja käydä yhdellä linnoituksella kuvaamassa maisemia mutta eipä tältä saarelta ainoatakaan taksia löytynyt. Ei tosin muutoinkaan paljon autoja ollut. Ihmiset, niin turret kuin natiivitkin ajelee pitkälti golf-kärryillä pitkin kaupunkia ja saarta, ja kärryjä oli vuokrallekin saatavilla samoin kuin mopoja ja skoottereita.
Marie-Galante
Lounaan jälkeen siirryttiin seuraavalle saarelle Marie-Galantelle ja siellä luoteisosaan Saint Louisin kaupungin lahteen. tässä yövytään ja huomenna lähdetään katselemaan saarta.
Ja arvaatteko mitä? TAAS yksi kaunis auringonlasku Karibialla!
Ps. Meidän vieressä poijussa on pari tuntia ennen meitä Marie-Galantille saapunut 100 jalkainen/34 metriä pitkä purjelaiva (meidän Jahweli on 38 jalkaa ja 11.8 metriä, vertailun vuoksi) joka on Ruotsin lipun alla. Google väittää pietarsaarelaiseksi Swaniksi mutta laiva on kyllä ikemaisittain koottu Aucklandissa Uusi-Seelannissa.
6. PÄIVÄ, MARIE-GALANTE SAINT LOUIS JA PETIT TERRE (keltainen nuoli)
Aamulla heti aamupalan jälkeen melkein kaikki turret veneestä lähti saaren kiertoajelulle. Yksi ranskalainen pariskunta tykkää palaisivat hiekkarannoilla ja suuntasivat sellaiselle. Meillä Markun työpalaveri vähän viivästytti menoa kylille mutta lopulta päästiin kumiveneellä keskustaan.
Saint Louis on pieni kylä, värikäs, kaunis, hyvin hiljainen eikä pätkääkään mikään turistikeskus kuten eilinen paikka. Käveltiin pitkin kaupunkia, nähtiin ehkä kymmenen ihmistä ja 3-4 aukiolevien putiikkia, baari/ravintoloita muutama enemmän. Otettiin drinksut ja minä kävin uimassa kylän keskustassa olevalla hiekkarannalla. Ja huokailtiin hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Vielä kun täällä toimisi tuo nettiyhteys edes välttävästi niin olisin tyytyväinen.
Lounaalle takaisin veneeseen ja sitten suunta kohti Petit Terren saaria. Näiden saarien piti olla alunperin ensimmäinen kohde koko purjehdusretkellä, mutta kun ei päästy Dominicaan ja kippari tutki tuulia ja virtauksia niin päätti että jätetään loppuviikon. Näiden saarten (keltaisen nuolen lopussa) pitäisi olla hyvä snorklauspaikka ja alkuviikon sääennustusten ja virtausten perusteella olisi mennyt hukkaan tulla tänne aiemmin. Luotamme kapteeniin joka on hyväksi jo osoittanut muutoinkin.
Petite Terre
No wau mikä paikka!
Kyseessä on kaksi pientä asumatonta saarta, välissä noin 15m levyinen salmi. Isommalla saarella on iso majakka ja järjetön määrä iguaaneja, pienemmälle saarelle ei saa ihminen mennä lainkaan vaan se on paikallisen kilpikonnayhdyskunnan asuin- ja pesimispaikka. Virtausta salmessa ei ole nimeksikään joten helppo uiskennella pitkin ja poikin. Vesi on kirkasta, riuttoja ei ole lainkaan mutta sitäkin enemmän mereneläviä. Pakkohan täällä oli tuntitolkulla lorkkia.
Viisi eri kilpikonnaa (isoja ja pieniä), barracudia (enpä ookkaan ennen nähnyt), jotain jumalattoman isoja kaloja kymmennittäin, parvia erilaisia kaloja joka paikassa. Ihan mahtava paikka.
7. PÄIVÄ, PETITE TERRE, ST ANNE, ILET DU GOSIER
Aamulla vielä pieni tunteroisen lorkkiminen Petite Terren vesissä kilpparien ja Barracudan kanssa ennenkuin suunnattiin konevoimalla reilun tunnin matka takaisin pääsaarelle Saint Annen kaupungin liepeille.
Saint Annen ankkuripaikka oli usean ison hotellin privaattiranta, kuin postikortista. Mitään nähtävää ei toki ollut, pohja vain hiekkaa ja meriruohoa, riutoilla ei mitään elollista mutta mukava oli uida matkaa.
Lounaan jälkeen sitten kohti Gosieria. Vielä viimeinen ilta veneellä, huomenna aamusta uloskirjaus ja takaisin maakrapuelämään
Samaan aikaan vastarannalla tulee vettä, pieni trombikin nähty.
Purjehdusretken yhteenveto
Tällä retkellä oli ylivoimaisesti paras kippari ikinä, halusi purjehtia ja sen tosiaan teki, koneella ajettiin hyvin harvoin ja vain todella lyhyitä matkoja.
Kokki teki meille erinomaista ruokaa ja oli todella miellyttävä heppu muutoinkin. Kun ranskanpastilleilla tuli sanomista siitä etten syö kaikkia ruokia loppuun enkä varsinkaan makeisiin koske lainkaan kokki teki tyyliliikkeen ja kattoi mulle aina tyhjän jälkiruoka-astian. Loppui pastellien vinkuminen! Tai yhden persuksi luokitellun kusipään joka katsoi asiakseen koko ajan vahtia muiden tekemisiä ja olla äänessä ja kysellä muiden yksityisasioita. Kun en nähnyt tarpeelliseksi selitellä omaa leikkaushistoriaani sekä syömistottumuksiani niin niitähän sai arvostella… jees.
Mutta. Kaikenkaikkiaan siis ihan loistoretki. Kivaa porukkaa, loistava henkilökunta ja mahtavat paikat nähty. Kuten aina ja jokaisella vastaavalla purjehdusretkellä, ihan ylivoimaisesti paras tapa nähdä maata joka koostuu useista saarista.
