Vielä yksi Ranskan merentakainen alue tämän reissun listalla. Pääsääntöisesti ovat olleet enemmän eteläranskalaisia paikkoja kuin karibialaisia, Lonely Planetin raamattu väittää että Guadeloupe olisi poikkeus tässä. Toivotaan niin.
Tässä valtakunnassa on aluksi enimmäkseen käihänneet espanjalaiset ja ranskalaiset, brittiläisiä ei ole mukana niinkään ollut kuin myöhemmin, alkaen seitsenvuotisen sodan myötä 1756-1763 jonka jälkeen saari palasi Ranskan hallittavaksi. Guadeloupe on ollut alkuvaiheissaan 1635- 1640 yksityisen yrityksen omistama, yrityksen mentyä konkkaan saari myytiin yksityishenkilölle ja kohtapa saarelle tuotiin ensimmäiset orjat. Alkuperäisasukkaat oli jo laitettu matkoihinsa, orjuutettu tai kuolleet tulokkaiden tuomiin sairauksiin, väkivaltaan tai elinolosuhteisiin. 1674 Guadeloupe liitettiin Ranskan valtioon. 1794 Ranskan vallankumouksen kaaoksessa Britit palasi saaren hallitsijoiksi vielä hetkeksi, samalla loppui hetkeksi orjuuden, mutta Napoleon palautti orjuuden kun Guadeloupe taas liitettiin Ranskaan. Kunnes 1800-luvun alussa Britit jälleen valtasi saaren.
Mutta kuulkaas tätä! Britit luovutti Guadeloupen Ruotsille 1813, sotilaallisen yhteistyösopimuksen myötä. Ruotsi hallitsi Guadeloupea vuoden, Euroopan sotien loppumisen myötä Ruotsi palautti saaren Ranskalle.
Orjuus lopetettiin 1848, eli orjuus oli laillista ja olemassa myös Ruotsin vallan aikana.
Kahvi ja kaakao on Guadeloupella isoja vientiartikkeleita, toki rommia unohtamatta.
Guadeloupeen me saavumme lautalla Dominicalta lauantaina päivällä ja muutaman tunnin päästä hyppäämme taas purjeveneeseen jossa vietämme seuraavat kahdeksan vuorokautta. Purjehdusreissun jälkeen jäädään vielä pariksi päiväksi pääkaupunkiin ennen matkan jatkumista pohjoisemmas Dominikaaniseen tasavaltaan.
Purjehdusretkestä tulee oma sivunsa ja sen jälkeen hyppäämme taas takaisin tähän sivulle kun ollaan palattu maihin.
Purjehdus on purjehdittu ja sen jälkeen vielä eletty Koronan kanssa pari viikkoa. Mutta ne on käsitelty omissa osioissaan ja se niistä.
Guadeloupella vielä viimeiset päivät koronavapaata elämää.
Death in Paradise
Jokainen tietenkin tietää Kuolema paratiisissa sarjan! Tuo ihan kamalan surkeasti näytelty ja aika huonosti käsikirjoitettu paratiisisaaren murhamysteerejä ratkova brittiläinen poliisisarja joka on tullut ylen ykköseltä arki-iltapäivisin kun kaikki normaalit kunnon ihmiset on töissä. Niin huono sarja että jo oikeasti hyvä!
No, meillä ihan kerta kaikkisen tykätty ja kaikki jaksot ja kaudet taatusti ainakin kahteen kertaan nähty.
Ja sepä on kuvattu Guadeloupella! Sarjahan käsikirjoituksessaan sijoittuu Karibialle kuvitteelliselle Saint Marien saarelle Honoren kaupunkiin, mutta on siis kuvattu Ranskan alueella brittiläisen tiimin ja näyttelijöiden voimin. Suosittelen tutustumaan jos ei ole tuttu, ihan hauska ja huonoutensa vaan parantaa tätä.
Ja tänään käytiin kiertoajelulla kuvauspaikoille luoteisosassa maata. Hauska parin tunnin retki, kauniita maisemia ja sisämaan näkymiä ainaisen rannikon ja meren sijaan.
Mutta se on hassua kuinka todellisessa elämässä kaikki on pienempää ja mitättömämpää kuin elokuvassa tai sarjassa. Niin nytkin. Kuvasarja kertoo sarjan nähneille mistä paikoista on kyse, muille kauniita maisemia.
Jäähyväiset Guadeloupelle
Joo, ehkä tää saari on karibialaisin Karibian ranskankielisistä saarista, se on totta. Näinhän meille luvattiin ennen tänne tuloa. Mutta ranskalainen on kumminkin. Täällä osataan englantia himpun verran enemmän kuin Martiniquella mutta tosi huonosti siihen nähden kuinka suosittu turistikohde tämä on.
Kaunis maa, ei moitittavaa (paitsi ranskalaisia) sinällään, mutta eihän tää lähimainkaan vedä vertoja St Lucialle tai Dominicalle.
Enemmän Guadeloupessa saatte käsitystä purjehduskertomuksesta ja osin jopa koronaosuudesta, mutta kokonaisuudessaan suosittelen täällä poikkeamaan kun nurkille satutte. Ja jos pitää joku yksi ranskalainen saari Karibialta valita mihin voisi tulla niin tänne ehdottomasti ennen kuin Martiniquelle tai varsinkaan St Martinille.
