Minulle Murano on suurimpia nähtävyyksiä maailmassa. 25 vuotta lasia sulatelleena ja muotoilleena Euroopan lasitaiteen kehto on ihan must paikka vierailla edes kerran elämän aikana. Ja nyt se hetki on.
Aloitin itse lasiharrastuksen joskus vuoden 2000 paikkeilla, mitään suomenkielistä kirjallisuutta, opetusta tai keskustelupalstoja ei aiheesta ollut, joten etsin netistä kaiken englanninkielisen tiedon aiheesta, löysin monta keskusteluryhmää, uunin ja sulatustarvikkeiden valmistajia. Otin pankista lainaa, tilasin isohkon uunin ja työkalut, muotteja ja lasia, väriaineita jne. Lastia odotellessa luin kirjat ja keskustelupalstat ja niin itseeni kaiken tiedon lasista fysiikkaa ja kemiaa myöten.
Kun uuni ja tarvikkeet saapuivat aloitin innolla kokeilemaan kaikkea lukemaani, usein jopa ymmärtämättä yhtään mitään mitä teen ja mitä ehkä vaarallistakin tein (muurahaishappoa ja hopeanitraattia suihkepullolla 850 asteiselle lasille ilman suojaimia), mutta tehdessään sitä oppii. 2005 perustin oman yrityksen, toiminimi Lasiverstas Särö ja Sirpale, ja ilmoittauduin ensimmäisille käsityömessuille esittelemään muillekin tekeleitäni. Oma materiaali on alusta asti ollut kaikki jätelasi, ikkunat, rikkinäiset astiat, pullot jne, lisäksi olen värjännyt työni itse kymmenillä eri menetelmillä ja koristellut, muotoillut ja muokannut.
Sitten oli aika laajentaa toimintaa ja perustin Kiertoliike ky ex puolisoni sisaren kanssa lyhyen alun verran, sitten yksin jatkaen seuraavat 10 vuotta. Vuosittain kävin noin kymmenellä käsityömessuilla, Habitaressakin, pidin neljä näyttelyä eri puolilla Suomea, vedin lasinsulatuskursseja, olin TV:ssä ja radiossa, YLE uutisissa ja Strömsö ohjelmassa. Maahantoin täältä Italiasta Milanosta lasinsulatustarvikkeita ja lasia Muranosta, pitkän aikaa ensimmäisenä Suomessa. Lääkärin töitä tein edelleen mutta lähinnä keikkafirmojen kautta kun sille aikaa oli.
Kymmenen vuoden kohdalla oli aika päättää, onko lasinsulatus ja lasitaide, maahantuonti ja messut yms minun varsinainen työni ja jatkan edelleen harvakseltaan lääkäröintiä keikkapäivystäjänä, vai haluanko pitää lasimuotoilun harrastuksena ja olla edelleen lääkäri. Molemmissa töissä oli oleellista pitää yllä osaamista ja taitoja, lisäksi kumpaankin oli aika satsata enemmän aikaa ja rahaa, valitsipa kuinka hyvänsä. Päätin pitäytyä lääkärin työssä ja palasin tekemään ihan päivätyöstä, lopetin Kiertoliikkeen ja olen pitänyt lasin edelleen harrastuksenani.
Edelleen löytyy kotoa lasinsulatusuuni, muotteja, materiaaleja, väriaineita ja työkaluja tehdä vaikka mitä, viime vuodet vain on mosaiikki ollut enemmän oman näköinen ja tuntoinen harrastus. Mutta tämä siis taustaksi sille miksi Muranolla on minun sydämessäni tietty paikka aina ja ikuisesti, ja selitys sille että että keräilen lasia edelleen ja rakastan syvästi sen ihmeellistä olemust ja kykyä muotoutua hämmästyttäviksi esineiksi.
Aloituskuvassa on pienen pieni osa meidän kotona olevasta lasikokoelmastani jota nykyisin myös Markku innokkaasti kartuttaa.
Venetsiaan saavuttiin junalla Milanon Garibaldin asemalta alle kolmessa tunnissa, kauniita maisemia ihaillen matkalla (ja blogia kirjoittaen). Markku ehti ottaa selvää junamatkan aikana Venetsian julkisesta liikenteestä ja ostaa meille kolmen päivän liput kaikkiin laitteisiin sekä ladata venebussireittien kartat ja selvittää kuinka pääsemme Muranoon ja ympäriinsä.
Netissä ostettiin siis kolmen päivän julkisen liikenteen lippu, aseman laiturilla automaatissa koodilla vaihdettiin se paperisiksi näyttölipuiksi joita vilautetaan veneen laiturin laitteessa ja kuljetaan sujuvasti minne vaan. Toimii myös maalla kulkevissa julkisissa välineissä. Linjat on hyvin merkitty veneissä ja kulkeminen on yllättävän helppoa mutta ihmisiä on paljon, samoin matkalaukkuja, veneet kulkee noin 20 min välein joten aikaa saa varata matkantekoon näillä. Käytettävissä on myös Bond-elokuvista tuttuja upeita puisia taksiveneitä äärimmäisen suolaiseen hintaan; Matka St Lucian asemalta Muranon museon pysäkille vesibussilla maksoi muutaman euron (3vrk rajoittamaton lippu 45€/hlö) ja taksiveneellä noin 350€.
Oltiin varattu penthouse sviitti Murano suites Boutique firmalta booking.comin kautta, noin 100 neliötä, maisematerassi sekä erillinen aurinkokattoterassi josta näkyy Venetsiaan ja merelle. Ja jokaisen pennin arvoinen, ehkä hienoin asumus ikinä matkoilla (eikä lähimainkaan kallein), sijainti ihan loistava heti Muranon lasimuseon vieressä kaikkien palveluiden ytimessä mutta hyvin rauhallisella paikalla korkeutensa vuoksi.
Kunnon keittiö perustarvikkeineen, vaatehuoltomahdollisuus, erittäin ystävällinen emäntä, kaikki toiminut kuin unelma.
Ja maisemat jo olohuoneesta ihan paraatipaikoille täydelliset.
Yllä siis video kämpästä.
Eikä ympäristökään ole yhtään sen huonompi. Jos kävelee korttelinkaan verran pois kanavan rannalta on saarella hyvin hiljaista ja rauhallista, kauniita puistoja, aukioita ja kujia.
Auringolaskun aikaan arvostimme erityisen paljon kattoterassin näkymiä.
Ja heti aamusta tietenkin kiertelemään lasiverstaiden ja -kauppojen sekaan. Lähes kaikissa oli, ymmärrettävästi, kuvauskielto joten kuvia niukasti. Mutta olihan siellä uskomattoman hienoja töitä kaiken turistikrääsän seassa. Ja toisaalta, mikä on kenellekin krääsää. Minä arvioin täällä kaikkea sen mukaan voinko huomenna tehdä saman kotona (pääasiassa voin), tunnen tekniikat ja joissain äärimmäisen harvoissa töissä ihmettelen kuinka tuo on tehty. Nuo viimeiset on se mun juttu täällä. Markulle selitin melko moneen kertaan erilaisia lasinsulatustekniikoita ja materiaaleihin liittyviä knoppeja, ja nautin siitä että vielä näitä osaisin ja muistaisin. Arvostukseni tekijöitä kohtaan vain nousi ja ihmetys hintatason mataluuteen kasvoi.
Ja teimmehän me yhden ostoksenkin. Kissapatsaan.
Työ on noin 30 cm korkea mustaa lasia oleva kissa jossa valkoisella lasilla tehdyt viikset, nenu ja hännän raidat. Patsas on ontto mikä on varsin epätavallista patsaille, idea on siinä että patsas on puhallettu sen sijaan että olisi tehty puristaen muottiin tai yhdestä lasikimpaleesta pihdeillä muotoillen. Viimeksi mainittu on nopea ja halpa tapa tehdä näin iso työ, puhaltaminen ei ole.
Hupaisaa oli kun haluttiin vähän katsella lähempää kissistä. Herrasmies puvussa ja mirrissä tuli ottamaan työn hyllystä, ohjasi meidät lasipöydän ääreen joka oli mukavasti pehmustetta ja laski kissin pehmusteille. Sitten vasta saimme koskea työhön. Siinä sitä ihasteltiin ja pyöriteltiin kumpikin, kerrottiin Miina-kissamme kuolemasta kesällä, mainittiin rotu, myyjä esitteli sisarensa Maine Coonin kuvia ja pohdittiin kuinka kissat on niiiiiin ihania eläimiä. Ruoditttiin läpi kissojen luonne ja temperamentti ja nyökyteltiin toisillemme yhteisymmärryksessä, kissoja voi vain palvella ja palvoa.
Sitten täytettiin yhden kiinteistökaupan verran lomakkeita, saatiin suljetussa pitkässä ja norsunluun värisessä, paksupaperisessa kirjekuoressa aitoustodistus, rahtikirjat, vakuutuskirjat, käyntikortti ja kaikkea muuta kauhean tähdellistä juhlallisin menoin kunhan oli ensin vingutettu luottokorttia.
Minä olen tehnyt muutamat asuntokaupat ja tän seremoniat löi ne 10-0. Patsas rahteineen maksoi 900€, ei asunnon hintaa.
Mutta Miinan lasinen reinkarnaatio saapuu lokakuussa meille kotiin.
Shoppailun ja pitsalounaan jälkeen suuntana oli tietenkin Muranon lasimuseo ihan meidän naapurissa.
Kun meillä Suomessa on 1500-1600- luvuilla vuoltu päreitä iltapuhteeksi on Muranossa jo tehty upeaa ja koristeellista lasia käsittämättömillä tekniikoilla sille ajanlaskulle.
Osa museosta on pyhitetty vaihtuvalle nykytaiteen osiolle mikä oli minusta kiinnostavampi ja hienompi kuin vanhat kipot.
Vähän kummallisesti lasinteon tekniikasta tai historiasta ei juurikaan ollut tietoa eikä infoa, ei esitystä puhaltamisesta tms. Tosin niitä on tarjolla katujen varsilla pienissä verstaikoissa ja erilaisilla retkillä isommissa lasitehtaissa.
Kaikille neulojillekin löytyi sopiva taideteos.
Ja sitten olikin jalat poikki. Kiipeäminen takaisin asuntoon kolmanteen kerrokseen kapeita, jyrkkiä ja kivisiä portaita nauttimaan vielä toisesta auringonlaskusta Muranolla ja maisemista merelle ja Venetsian.
Huomenna vesibussilla Venetsiaan ja sieltä lautalla Kroatian puolelle Rovinjiin jossa ollaankin sitten viikon verran.
