Syksyinen matka Italiaan ja Kroatiaan. Yksi haaveista joka jäänyt tekemättä kun yllensä myöhemmin alkutalvesta aina lähdetty pidemmälle reissulle.
Kumpikin ollaan käyty Italiassa ennenkin, minä Roomassa ja Markku täällä pohjoisessakin, mutta Milano ja Venetsia oli nyt suurimpana haaveena kummallakin.
Suunnitelmana siis lentää Oulusta Lufthansalla Münchenin ja sieltä Milanoon ja olla muutaman päivä Milanossa ennen siirtymistä Venetsiaan ja sieltä Kroatiaan.
Niin paljon kuin onkin matkustettu Lufthansa ei ole meille kovin tuttu lentoyhtiö, kehuja kyllä kuultu. Kun nyt lentää kahdesti viikossa Oulusta kolmen tunnin lennon suoraan Münchenin josta on jatkovalikoimaa enemmän kuin tarpeeksi saattaa olla jatkossa hyvinkin käytetty firma.
Semminkin kun otettiin business luokan liput ja todettiin että palvelu ja ruoka oli selvästi Finskiä parempi vaikka pienillä koneilla näitä välejä lennetäänkin. Koneen vaihto Münchenissä oli varsin sujuvaa ja lounge oikein hyvä jatkolentoa odotellessa. Münchenistä Milanoon lento kestää vain tunnin.
Suositus siis luftwaffelle, oikein kelpo lentoyhtiö on.
Milanossa hotellihuone löytyi ystävällisen kollegan suosituksesta Naviglin kaupunginosasta 4* Maison Borella josta otettiin senior sviitti puutarhanäköalalla. Naviglin kaupunginosa on milanolaisten(kin) mielestä se paikka josta saa parasta paikallista ruokaa, ja ravintoloita on kyllä kahdeksan korttelissaan, ainakin. Kaikki etniset suunnat on edustettuna hyvän italialaisen ruoan lisäksi.
Naviglin läpi menee Milanon molemmat kanaalit ja meillä hotelli oli näistä pienemmän rannalla.
Meidän huone koostui olohuoneesta (”joogahuone”) ja isosta makuuhuoneesta, oikein kivasti ja totaalisen epäkäytännöllisesti sisustettu kokonaisuus, ihan vastikään remontoitu vanhaa rakennusta kunnioittaen. Huoneisto oli kolmannessa kerroksessa jonne pääsi hyvin kapeita, jyrkkiä ja pimeitä kiviportaita pitkin, senioriksi sviitin teki se että tuonne kerrokseen nousi moderni ja upouusi, italialaista poliisiakin hitaampi hissi.
Ja olihan niistä huoneen ikkunoista näkymää ainakin jonkun puutarhaan, vähintään jonkun muun parvekkeelle. Ja kun oikein kurkottelee ikkunasta näkyi alhaalla vähän hotellinkin puolella vihreää kasvillisuutta.
Iltaisin nuo harmaat kanavanrannat muuttui valo- ja äänimerkki kun kymmenet ellei sadat ravintolat ja baarit avasi ovensa helpottaakseen nälkäisten ja janoisten tuskaa aina yöllä yhteen asti.
Tutustuminen kaupunkiin on aina hyvä aloittaa yleiskatsauksella välimatkoihin ja kaupunkiin, eli hop on hop off bussilla kiertelyä ja muutamassa nähtävyydeksi käyntiä siinä matkalla. Sen lisäksi jalkaisin kuljettiin melkoinen matka ihan vaan nautiskellen kaduista ja tunnelmasta.
Castello Forzescon alueella kierreltiin vähän pidempäänkin hienossa puutarhassa ja käytiin maistelemassa paikallinen aperitiivi Aperol Spritz. Linnassa olisi ollut toistakymmentä erilaista näyttelyä ja museota tarjolla, hyvinkin kiinnostavia, mutta turrejen kunto ei riittänyt nyt niiden läpikoluamiseen edellisyön parin tunnin unien jälkeen. Mutta helposti saisi linnan alueella koko päivän vietettyä, vinkiksi jos/kun Milanossa olisi vähän pidempään.
Toinen päivä Milanossa pyhitettiin Il Duomon aukiolle, itse katedraalille ja hienolle ostarille siinä vieressä.
Galeria Vittorio Emanuelle on kerta kaikkisen kaunis rakennus josta saa kaikkia hyvin kalliita luksusmerkkien tuotteita sekä hintavahkoa ruokaa ja juomaa. Tosin Oulun lentokentän juomisen hintataso hakkaa mennen tullen Milanon kalleimman korttelin ravitsemusliikkeisiin hinnat. Pällisteltiin siinä aikamme upeaa rakennusta, syötiin pikkupurtvaaa ja juotiin lasit viiniä ennen kuin ilmoittauduimme mukaan varatulle 2.5 tunnin opastetulle kierrokselle Duomon katedraaliin.
Katedraalilla on ollut useampi eri maalainen arkkitehti ja sitä on rakennettu osissa eri aikakausilla, perusta on graniittia ja ihan kaikki muu alpeilta tuotua marmoria. Sisällä on esim lattiaan käytetty neljää eri marmoria eri alueilta Italiaa. Kömmänää tietenkin rempataan koko ajan jostain kohtaa, mahtaneeko olla ollut koskaan ilman rakennustelineitä nähtävillä, nyt korkeinta spiraalitornia vahvistetaan ja korjataan kun se on alkanut hiukkasen huojua, ja samalla puhdistetaan vuosisatojen kuluessa tuntunutta marmoria alkuperäiseen väriinsä.
Pientä maalaisturrea kovasti hämmensi näiden katolilaisten syntisyys, piti olla näitä ripityskoppejakin hirveä määrä ja tuskansa sai käydä purkamassa ja syntinsä tunnustamassa kahdeksalla kielellä. Ei löytynyt suomen kielistä koppia. Kyllä meillä riittää että ittiään ruoskii synneistään, mitä niillä muita kiusaamaan ja vaivaamaan. Ennenkään oo puhuttu kenellekään mitään.
Katedraali on todella suuri ja näyttävä, upeita lasimaalauksia täynnä, taidetta, patsaita ja ihmisiä. Kaksi ja puoli tuntia todellakin oli nopea pintavilkaisu tärkeimpiin ja merkittävimpiin nähtävyyksiin ja arkkitehtuuriin sekä taiteeseen, historiaan ja sen sellaiseen.
Tiedossa oli että Il Duomon katolle pääsee ihailemaan maisemia, ja opastuksen lisäksi retkestä houkuttelikin se että pääsi myös näköalaterassille. Retken ohjelmassa kehuttiin että nyt on niin hyvät liput että sinne ylös pääsee ihan HISSILLÄ, ei tartte syntisen kiivetä portaita itteään hengiltä.
Se hissi vei ehkä viisi kerrosta ylöspäin, sitten kiivettiin seitsemän kerrosta lisää kapeita ja jyrkkiä kiviportaita joilla ei ollut yhtään levitettä jossa huilata hetki.
Ylhäällä olo oli kuin tällä hepulla joka oli jostain syystä elävältä nahkottu joskus, ihan vaan hengellisen rakkauden nimissä tietenkin. Kuten uskonnoissa aina kaikki tehdään.
Mutta olihan ne näkymät sen kiipeämisen arvoiset!
Ja kun oltiin niin urheiluhenkisiä jo oltu päivä niin illalla päätettiin ottaa rennosti kanaaliristeilyllä. Hmmmm.
Milanossa on siis kaksi haisevaa ja likaista kanaalia joiden rannoilla möykkää baareissa ihmisiä yötä päivää, varsinkin alkuillasta kun on myös illallisaika. Ei tuo nyt kauhean kallis ollut, mutta ei sisältänyt mitään opastusta, ei hymyä, kohteliaisuutta tai tervehdyksiäkään, keskivertokitaristi joikaili ihan liian isoilla ämyreillä kuuskytluvun hittejä ja muovimukista sai juodakseen ihan ok Proseccoa tai Aperol Spritziä.
Hupaisinta oli että siinä ennen risteilyn alkua Markku ihasteli poikien plottereita, kalleinta merkkiä ja oikein hulppeat laitteet olikin. Ei vaan ihan hoksattu mihin niitä tarvittiin kun alus liikkui kahden kiviseinän välissä edestakaisin. Otettiin me sitten yksi kuvakin risteilyltä: innokkaat työmiehet.
Mutta italialainen ruoka korvaa kaiken, myös kulutetut kalorit.
Kun haluaa testata kuinka keittiö osaa tehdä hyvän pitsan tilataan Margherita, pitsa jossa on tasan tomaattikastiketta ja juustoa, ei muuta. Tsiisus tää oli ihana! Kun tuollaisen tomaaattikastikkeen osaisikin tehdä… Ja kaikki ne ihanat salaatit, pastat ja risotot. Oih. Parempi siis kiivetä Duomon katolle ainakin kerran päivässä.
Italialaiset näyttää rakastavan suuresti kaikkea makeaa, myös aamiaisella, mikä onkin sitten hankalampaa kun haluaa löytää jotain nopeaa pikkupurtavaa ja inhoat makeaa yli kaiken. Yllättävän paljon vegevaihtoehtoja on joka paikassa, juustoa ja voita ei italialainen laske eläinkunnan tuotteiksi alkuunkaan vaan ihan pokkana vegaanivaihtoedossa on myös noita. No, meille eivät ole kynnyskysymys vaikka kotona vegaanimpaa linjaa vedetäänkin, nautittiin hyvästä ruoasta ihan ilman synnintuskia.
Meillä oli mielikuva, Markulla kokemuksesta ja mulla luettuani muiden kommentteja matkailukeskusteluissa ja -blogeissa, ettei Milanossa nyt niin kauheasti ole nähtävää. Siksi varattiin Milanolle aika vähän aikaa ja siitäkin nipistettiin sitten yksi päivä Como-järvelle. Juu, harmittaa hiukan. Kyllä Milanossa on paljonkin nähtävää ja kevyesti olisi pari kolme päivää vielä saanut kulumaan vaikka paljon ehdittiin nähdäkin. Suosittelen kyllä Milanossa vierailua ja jos historia, muoti, taide, design, museot ja kirkot kiinnostaa niin viikko on jo aika passeli aika viihtyä täällä.
