Aika pohtia Japanin matkaa kokonaisuutena. Siinäpä onkin tekemistä, tavallista enemmän.
KIELI JA KOMMUNIKOINTI
Odotukset oli suuret, olihan tämä yksi suurista haaveista ikinä. Suurin osa haaveista toteutui, ei kaikki. Jo ennen matkaa paikkaan perehtyessä ja siihen liittyviä keskusteluja seuratessa oli aika hämmentynyt tunne tulla tänne. Japanin rasistisuus KAIKKIA turisteja kohtaan hämmensi, toisaalta sen ymmärsin oikein hyvin kun ajattelee mikä määrä turreja täällä pörrää vuosittain. Ja me oltiin vielä tulossa sesongin huipussa tänne. Mutta toisaalta en ymmärrrä ja vielä vähemmän hyväksyn turistien kieltämistä sekä hyvin tylyä asennetta meitä kohtaan.
Japanilaisella on vieraan kielen puhumiseen selkeästi sama tunnelataus kuin suomalaisella, kun et osaa täydellisesti niin ei puhuta sitten sanakaan. Vaikka kieltä ymmärrettäisiin oikein hyvin ja itse asiassa puhumisenkin osaaminen voi olla oikein hyvää. Lukemattomia kertoja päädyttiin eri paikoissa siihen että japanilainen puhui minulle japania ja minä hänelle englantia ja loistavasti pärjättiin molemmin puolin oikein hyvin, ymmärsimme toisiamme jollain kummalla tavalla. Jopa taksikuskin kanssa kävin pitkän keskustelun ja esittelimme toisillemme lastemme ja kissojemme kuvia ja hyvin kumpikin ymmärsi toistaan. En ottanut tätä kielen osaamisen ongelmaa ongelmana kuin kahdesti kun olimme ostaneet turreliput johonkin nähtävyyteen ja erikseen maksaneet englanninkielisestä opastuksesta, ja sitten kukaan oppaista ei osannut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Silloin se kiukutti koska siitä oli erikseen maksettu ja sitä odotettiin.
Kun ei ole jotain ymmärretty on käytetty Google translatoria, puolin ja toisin. Usein siis myös japanilainen ottaa sen käyttöön ja näppärä onkin. Niin tekstin kuin puhutun kielen suhteen. Meille tämä appi on tuttu jo vuosia, suosittelen sen käyttöön ottoa ja opettelemista, verkkoyhteys on oltava olemassa sen käyttöön, joten jokin e-sim, sim-kortti, paikallinen Wi-Fi yhteys on tarpeen.
SIM-kortteja saa paikallisista marketeista ja tekniikkakaupoista, kun on tottunut kehitysmaissa lentokentillä myytäviin sim kortteihin niin hämmentävää on ettei Japanissa missään tulopaikassa niitä myydä. E-sim saa netistä ennen maahantuloa, lisäksi täällä on ainakin lentokentiltä saatavissa jotain kummallisia portable wifi-laitteita joilla voit ilmeisesti hotspot tapaan jakaa yhteyden jopa viiteen laitteeseen, laite on tosin osattava palauttaa oikeaan paikkaan lähtökentällä. Meille ihan outo juttu, ollaan törmätty netin keskustelupalstalla.
Hotelleissa, julkisilla paikoilla ja ravintoloissa (nähtävyydet, rautatieasemat, lentokentät esim) on hyvin oimiva Wi-Fi-yhteys joten ei sen minkään oman wifin hankkiminen ole edes välttämätön. Eniten tarvitsee Google translatorin lukemiseen joissain paikoissa.
KULKEMINEN
Kuljeta junalla tai metrolla, usko pois se on hyvin helppoa. Kaikkialla on opasteet englanniksi äänellä ja tekstillä, ja aina löytyy myös englanninkielinen asiakaspalvelija paikalle auttamaan, tarviitpa tai et. Junien liput voi varata etukäteen Japan Railin sivuilta tai esim Ninja Raililta jota me käytettiin pari kertaa, itse lipun haet sitten automaatista hyvin näppärästi QR-koodilla. Kuten sanoin Japanin alussa, tämä maa toimii QR-koodeilla ja niin se todella tekee, ihan joka paikassa. Ja se on helppoa.
Metroasemalla on helppo katsoa lippuautomaattien yläpuolelta kartasta minkä hintainen lippu on. Toisaalta, voit syöttää englantia puhuvaan automaattiin myös pääteasemalla tiedon ja automaatti kertoo mitä matka maksaa, aikuiselta yleensä 180-260¥/hlö/suunta.
Sitten vaan lippu portin aukkoon, ota lippu takaisin toisesta päästä automaattia ja muista pitää tallessa. Kun poistut pääteasemalla junasta syötät lipun ulospääsyporttiin. Jos lippu ehti kadota, maksat vain lipun hinnan herrasmiehelle luukulla porttien vieressä.
Ja jos satutkin ostamaan väärän hintaisen lipun jossain, niin pääteasemalla voit aina automaatilla, jonkun ihanan herrasmiehen avustuksella, maksaa puuttuvan osan. Elä huoli.
Hirveän paljon keskustelupalstoilla yms suositellaan ja pidetään ehdottoman tarpeellisen erilaisia älymaksukortteja kuten Pasmo, Suica ja Icoca, oikeasti ne ei ole tarpeen mutta varmaan joillekin helpottaa elämää kun ei tartte miettiä lipun ostoa eikä lipun hinnan määrää (eri hinnat eri matkoille). Usein väitetään että lippuautomaateille on hirveät jonot ja siksi älykorttiratkaisut on kätevä, me ei nähty jonoja missään 6 viikon matkalla kevään high-season matkailun aikana.
Kaikkien erilaisten juna- ja metrolinjojen verkostossa joka kaupungissa on todella helppoa navigoida, vähintään Google mapsin avulla mikä kertoo sulle mikä sisäänkäynti ottaa metrolla, minne suuntaan asemalla mennä, mikä vaunu valita ja mistä kautta poistua, olipa liikkumisen esteitä tai ei.
Lisäksi junissa on vaihtuva näyttö ovien yläpuolella kertomassa mikä on seuraava asema jolla pysähdytään, miltä puolen ovi aukeaa, montako minuuttia matka kestää ja miten metrosta uloskäynti sijaitsee suhteessa valitsemasi vaunun sijaintiin. Niin helppoa.
Surullista on, että japanilaisissa metroissa on tarpeen olla vaunuja vain naisille ja lisäksi runsaasti kieltoja kuvata naisten hameiden alta ja kehoituksia miehille käyttäytyä asiallisesti, mm. naisten puristelu ja kähmiminen on tiukasti kielletty!
Siisoikeasti, nää pitää sanoa ja kieltää erikseen. Ilmeisesti naisten hameiden alle tirkistely ja kuvaaminen sekä kähmintä on ollut isokin ongelma ja paljon puheena julkisuudessa, ainakin paikallinen opas meille näin kertoi Osakaa kierrellessämme.
HOTELLIVALINTA
Ihan kaikki riippuu siitä mikä on sinulle tärkeää. Sijainti keskellä tapahtumia, huoneen koko, rauhallinen alue, yöelämän tarve, kauppojen ja muiden palvelujen sijainti vai hinta, kulkuyhteydet jne. Google mapsilla ja eri hotellibrokereiden (Agoda, booking, hotels.com jne) karttahauilla löytyy hyvin hotelleja, arvosteluja ja blogeja lukemalla ja nettiä tutkimalla se oma paikka löytyy kyllä.
Asuminen on Japanissa kalleinta, kaupungista riippumatta. Hotellihuoneet on normaalisti kohtuuhintaisissa hotelleissa selvästi alle 20 neliötä. Liikkuminen, syöminen ja nähtävyydet ei maksa yhtään mitään. Mutta liikkuminen voi viedä hyvinkin paljon aikaa ja vaivaa, joten mikä kullekin on sitten kallista.
Meidän hotellit oli Mitsui gardenin hotellit Fukuokassa ja Hiroshimassa, hyvä 4* japanilainen ketju asiallisine huoneineen ja loistavalla sijainnilla. Forza Osakassa 3*, Kuu hotelli Kyotossa 4* ja Ac by Marriott Ginza 5* Tokiossa. Hintataso Marriottia lukuunottamatta noin 150-200€/yö mikä on ihan normaalia täällä hyvän sijainnin hotellista, Marriotissa sitten ihan eri atmosfäärin hintataso 714€/yö. Ja jokaisen hotellin hinta, myös Marriottin, oli perusteltu eikä harmita. Varsinkin asuminen Tokion Ginzan tässä osassa tarjosi kävelymatkan (meidän kriteeri on alle 4km/suunta) jokaiseen meille oleelliseen nähtävyyteen tai yhden ja saman metroradan varrella sellaiseen (metrojunan vaihtaminen vie aikaa). Ja rauhallinen ja turvallinen alue, riittävästi ruokapaikkoja myös lähellä. Jos oisi kaivattu luksusshoppailua niin tää se vasta oiskin ollut kohde!
HINTATASO
Asuminen on siis kallista.
Liikkuminen paikasta toiseen halpaa (ok, Shinkansen junat maksaa vähän enemmän).
Ravintolassa syöminen on pääasiassa halpaa, tosin vaihtelee paljon ravintolan asettaman oman tasonsa mukaisesti, puolen korttelin päässä sivukujalla yhtä laadukas ravintola voi maksaa murto-osan siitä mitä viereisen pääkadun vastaava ravintola ja ruoan laatu olla jopa parempi. Eksy sivukujalle!
Kaupassa oluttölkki maksaa noin 1€, ravintolassa jopa 3€. Viinipullot kaupassa on noin 500-1000¥ eli 3-6€/pullo, ravintolassa helposti lasi saman verran. Harvoin on maksettu ravintolassa kahdelta juomineen koko ateriasta yli 20€, korttelin päässä saatettu maksaa jopa 60€/hlö ihan high end ravintolassa. Eli ei nyt kauhean kallista. Hinta ei mitenkään korreloi laatuun vaan ihan vain sijaintiin ja ravintolan statukseen (sosiaalinen status sekä henk koht suhteissa että liikesuhteissa on hyvin oleellista Japanissa). Oleellista paikallisittain on osoittaa sosiaalista statusta ja varallisuutta ja asemaa sillä missä illallinen syödään tai millaisessa hotellissa asutaan varsinkin noin työporukoissa.
KÄYTTÄYTYMINEN
Japanilaisilla on oma hyvin tarkka käyttäytymisen protokollansa. Ulkomaalaisen ei edes odoteta osaavan sitä, mutta arvostetaan kovasti jos se tunnetaan. Muutamankin sanan osaaminen japaniksi on hienoa muttei oletettua. Kuitti otetaan vastaan kahdella kädellä, samoin tarjotaan maksukortti jos sitä ei laiteta tarjotulle pienelle tarjottimelle (ihan aina joka paikassa tyrkyllä, pankkikortin voit vielä antaa käsin mutta käteinen aina sille lautaselle!). Kumarrellaan aina joka paikassa, pyydetään anteeksi aiheutettua vaivaa ja olemassaoloa ylipäätään, ja sitten kiitellään kovasti. Kumartamisen syvyys ja pituus riippuu sinun ja vastapuolen iästä ja sosiaalisesta asemasta, älä liioittele koska se voidaan kokea pilkkana mutta kunnioita vastapuolta myös riittävällä kumarruksella. Me yleensä katsottiin vastapuolen tapaa toimia ja jos kyse ei ollut asiakaspalvelutilanteesta ja erityisesti jos vastapuoli oli meitä iäkkäämpi kumarrettiin syvempään ja pidempään kuin vastapuoli.
Kengät riisutaan yllättävän monissa paikoissa, ja paljain jaloin ei ole soveliasta kulkea missään, ikinä! Jos kuljet sandaaleissa elä usko Lenita Airistoa vaan pue ehdottomasti sukat niiden kanssa, samoin varvastossujen kera. Ko varvastossusukkia saa kaikista pikkukaupoistakin. Varaa ainakin käsilaukkuun sukat ja pue ne jos joudut riisumaan kengät.
Paikalliset pukeutuu järkevästi ja käytännöllisesti, korkokenkiä et näe!, erittäin peittäviin löysiin vaatteisiin ja kaapuihin tai sitten ihan eriskummallisin muotiluomuksiin, myös miehet, tai jonkin anime/magnan mukaan, koulupuvuissa on käsittämättömän pienet helmat nippanappa vesirajaan, meillä taatusti laittomat hamoset lapsilla. Niitä ei ihmetellä suu auki missään, kaikki on normaalia. Eli kaikki on sallittua.
Pukeutumisen kummallisuus on sallitumpaa kuin eri ihonväri tai kansallisuus, paikoin jopa on selkeästi kylttejä esim ravintoloissa ettei siellä palvella kuin japanilaisia. Niitä ristiriitaisuuksia joita ei ihan ole täällä ymmärtänyt.
Japanilaiseen kulttuuriin ei kuulu syödä tai juoda kävellessä, turistia ei tästä kauheasti paheksuta mutta nostattaa kulmakarvoja paikoin. Joten kun juomapullon kaivaa esille, pysähdytään jalkakäytävän reunaan juomaan. Syöminen on sitten ihan istuen jossain.
Tupakointi on kielletty käytännössä kaikkiallla paitsi sitä varten varatuissa kopeissa. Tupakointikoppeja on ihan kadulla ja esim rautatieasemilla, siis ulkona erikseen oleva koppi. Hassuin tupakointipaikka oli 7-11 marketissa, kaupassa oli siis sisällä huone tupakoijilla vain tähän tarkoitukseen. Kävellessä tupakoiminen on oikeasti kiellettyä koska julkisilla paikoilla ei saa tupakoida, mutta tapakulttuurissa vielä suurempi no-no kuin syöminen tai juominen liikkuessa.
Vessat on ihan oma lukunsa. Ja niin ihanat!
Missä tahansa surkeimmassakin läävässä on kunnollinen, siisti ja puhdas vessa jossa on vessapaperia myös tarjolla. Tosin se paperi ei ole pyyhkimiseen vain vaan kuivaamiseen tarkoitettu. Koska vessa pyynnöstä (napin painalluksella) huuhtaisee niin edestä kuin takaa ja veden lämpötilan, suunnan ja suihkun voiman voit ihan itse säätää nappuloista. Sitten vaan kuivat. Parhaat vessat avaa pöntön kannen kun astut vessaan, sytyttää värivalot pönttöön, lurauttaa tervetulolaulun, tekee taustaäänen (musiikki tai veden porina/kohina) ettei tarpeiden teon äänet kuulu ikävästi muille, huuhtoo pyllyn ja pimpan ja kuivaa, puuteroi ja parfymoi sen, sitten vetää itse pöntön ja sulkee kannen ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.
Tilattiin jo kotiin vastaava vessa.
RAHANKÄYTTÖ JA MAKSAMINEN
Kortilla pärjää lähes missä tahansa. Jossain katuruokakojussa ehkä tarvit käteistä, ja osassa metrojen lippuautomaatteja kortti ei aina käy, mutta 95% kortilla pärjäät, myös Visa Debit kortilla. Vain hotellissa on ollut tilanne että juurikin LUOTTOkortti on ollut tarpeen.
ATM:stä kaikissa posteissa ja 7-eleven kaupoissa saa kortilla käteistä jos sitä haluaa ja tarvitsee. Muissa paikoissa ei välttämättä aina kaikista automaateista rahaa saa suomalaisilla korteilla.
Tippiä Japanissa ei anneta eikä odoteta, ja paikoin koetaan jopa loukkaavaksi. Aina voi kysyä saako tipata jos tuntuu että tarttisi.
RUOKA JAPANISSA
Japani on kulinaarimaa. Kuten me tiedettiinkin.
Tiettyyn rajaan asti.
Japani on lihaasyövän, makeaa rakastavan ihmisen maa. Me ei olla kumpaakaan. Vegetaarisen, vegaanista nyt puhumattakaan, ruoan löytäminen on todella painajaismaista. Google mapsiin ja siellä olevien ravintoloiden omiin juttuihin niiden vegetarjonnasta ei voi luotta YHTÄÄN! Kalaa ja kanamunaa syövä löytää vielä kohtuullisesti ruokaa mutta etukäteen tarjonta on kyllä tarkoin tutkittava ja hyväksyttävä pettymys ettei sittenkään ravintola tarjoa mitään possunluista tekemätöntä lientä. Ja sitten osa, hyvin harva, tarjoaa miso- tai soijapohjaan tehtyä ramenia. Kun syöt kalaa löytyy kyllä jo enemmän ruokapaikkoja, mutta tasoerot ja tyylit sekä hintaerot niiden välillä on huimia. Sivukujan pikkupaikka ei todellakaan ole välttämättä huono.
Parhaat kala-ateriat saa aina kalatoreilla. Torin aukioloaikana voit valita elävistä kaloista tai äyriäisistä haluamasi ja kakkoskerroksen ravintolat kokkaa saaliisi sinun toivomalla tavalla, tai valitset ravintolan sen tarjoaman kokkaustyylin mukaan. Myös torin kiinnimentyä sen läheisyydessä olevat alkuillan illallisaikaan asti olevat ravintolat tarjoaa edelleen saman päivän saaliista loistotuloksella, mutta paras aika syödä täällä on lounasaika.
Juomien suhteen japanilaisilla on omat kummallisuutensa saken ja eri liköörien lisäksi myös arkisempien tarjoomisten suhteen.
Ihan joka kioskista löydät olutta ja sitten tätä hemmetin perverssiä highballia mikä on paikallisen viskin ja vissyn 7% sekoitus. Highball on siis ihan järjettömän kamalaa! Viiniä löytää harvassa ravintolassakaan, vihreää teetä ja kuumaa vettä on aina tarjolla rajattomasti.
Ruoka on hyvin harvoin tulista tai mausteista, enemmänkin kahdesta tai kolmesta aineesta tehty melko miedonmakuinen ja äärimmäisen herkullinen annos joka kunnioittaa enemmänkin raaka-aineita kuin maustamista. Chilin pyytäminen annoksen lisäksi ei ole kummallista mutta vähän outoa ja useimmiten pöytään tuodaan sitten Tabasco-pullo. Soijaa, etikkaa ja kalakastiketta sen sijaan aina löytyy.
Jos jossain tarjotaan ateriaa jossa on monta pientä annosta, ota se! Ne on ihan parhaita!
Japanilainen uppopaistaminen ja tempura- leivittäminen on ihan muuta kuin meillä harrastettava kammotus. Tempura on ihanan ohut, kevyt ja yllättävän vähän rasvainen, jopa paneroinnin suuri inhoaja Markku söi tempuraa. Myöskään ilman tempura-kuorrutusta öljyssä uppokeitetty ruoka, esim tofu, ei ole rasvaista vaan oikein maistuvaa. Japanissa tofu-annos ei tarkoita vegeä kuten meillä ollaan totuttu ajattelemaan, vaan annoksessa on hyvin usein myös possua.
Ihan oma maailmansa olisi perehtyä satojen erilaisten soijakastikkeiden käyttöön, niissä todellakin on eroja. Sama koskee erilaisia etikoita ja maustekastikkeita, mutta soijakastikkeiden valmistus ja käyttö on ihan oma tieteen- ja taiteenlajinsa, vähän kuin viinien tunteminen (silleen oikeasti tunteminen).
Toinen mielenkiintoinen kapiitteli olisi ymmärtää enemmän näitä erilaisia riisejä. Se me opittiin että sushissa riisi on maustamaton jos annoksen kala, liha tai kasvis on mitenkään valmistettu, etikkaa riisiin lisätään aina jos sen kanssa palaan tulee raakaa kalaa. Kyse on kuulema kalan säilymiseen liittyvä näkökohta. Wasabi laitetaan riisin ja kalan väliin valmiiksi, toki sitä saa lisätä jos siltä tuntuu. Meidän tapa liettää wasabi soijakastikkeeseen siinä pikkulautasella johon sushi tms sitten dipataan näytti olevan myös paikallisilla usein käytössä.
MATKAILU JAPANISSA
Varaa aikaa Japaniin! Täällä ei käydä viikossa eikä kahdessa vaan kuukaudessa tai viidessä, tai sitten tänne tullaan kymmenen kertaa. Kokeile rautateitä, metroa, ruokapaikkoja, erilaisia asumispaikkoja, kylpylöitä, seikkaile ja eksy. Ennen kaikkea eksy! Parasta on vaan kävellä kilometrikaupalla pienillä kujilla ja kaduilla ja katsella ympärilleen. Niin kuin kaikkialla maailmalla, täällä se vaan palkitsee moninkertaisesti.
Ne ”pakolliset” turistinähtävyydet ei oikeasti ole välttämättä sen kummempia kuin moni muukin paikka.
Kaikkea ei tarvitse myöskään ehtiä kerralla, keskity johonkin koska täällä on niin paljon kulttuuria, ruokaa, nähtävää, historiaa yms. Ehkä paras tapa tutustua maahan olisi kierrellä saari ja prefektuuri kerrallaan, näillä eri alueilla on niin erilaisia tapoja, erikoisuuksia, ruokakulttuuria ja historia että pari kolme viikkoa saa kulumaan ihan kevyesti yhteen alueeseen tutustuessa. Erityisesti Kyushun ja Okinawan saariin uhraisin aikaa.
Meille käyntikohteena jonkinasteinen pettymys oli juuri eniten hypetetyt Miyabin saari (oltiin varmasti liian lyhyen aikaa, yöpyminen olisi voinut muuttaa näkemystä) ja Nara (poroja ja turisteja on joka paikassa muuallakin). Osa näistä must-paikoista jätettiin ihan suosiolla menemättä kun Japanin matkailun eri palstoilla ja ryhmissä seurattiin ihmismäärää niissä.
Kyoto sai meiltä täysin ansaitsemattoman negatiivisen tuloksen, siellä oltiin ihan liian lyhyen aikaa ja juuri tänne tulisin ehdottomasti matkailusesongin ulkopuolella eksymään kaupungin sivukujille. Lisäksi meidät oli jo tavoittanut temppeliähky tässä vaiheessa matkaa, kun ei missään muuallakaan kirkkoja kierrellä ja nää temppelit on kaikki ihan samanlaisia niin ei enää kiinnostanut niiden koluaminen. Temppeleiden puutarhat tosin usein oli parempi nähtävyys ennen ähkyäkin, ja historian oppitunnit opasteista. Kaikilla temppeleillä löytyi paljon tietoa paikoista ja, ylläri ylläri!, QR-koodilla usein löytyi paljonkin lisätietoa myös englanniksi, usein jopa opastettu kiertely temppelin alueella tai esim kaupunginosassa (Fukuokan vanhassa kaupungissa oli todella hyvä audio-opastettu kävelyretki ja ihan ilmaiseksi QR-koodilla ladattavissa).
Varaudu kävelemään paljon. Meillä päivittäinen kävelemisen määrä oli keskimäärin kymmenisen kilometriä, olemme hitaita laahustajia osin liikkumisen haasteiden takia. Mutta ehtipähän sitten katsella ympärilleni. Kävelyä tulee erityisen paljon metro- ja rautatieasemilla, ne on valtavan kokoisia komplekseja vaikka tietäisitkin mihin olet siellä suuntaamassa. Liikkumisen haasteiden kanssa ei Japani ole kaikkein helpoin matkakohde, joka paikassa ei ole hissejä ja liukuportaita tai luiskaa.
Meille mieluisin oli Fukuoka joka on hieno sekoitus uutta ja vanhaa, ei mikään läkähdyttävän suuri kaupunki. Fukuokasta on helppo tehdä Kyushun saarelle päiväretkiäkin, mutta tuolla voisin ottaa myös vuokra-auton ja kierrellä Kyushua.
Eläinkohteet kuten akvaariot, eläintarhat ja vastaavat on pääasiallisesti rankattu epäeettiseksi eri saiteilla jotka näitä seuraa, myös esim TripAdvisorissa, tai ainakin annettu maininta ettei kohde täytä eläinten eettisen kohtelun kriteerejä kaikilta osin. Kissa- ja koirakahvilat ilmeisesti pääosin pääsee tässä pannasta, tosin omaan silmään esim kissakahvilassa jossa käytiin oli minusta paljon kissoja paikan kokoon ja asiakaspaikkoihin nähden. Sitten kaikki nämä sika-, kapybara- ja pöllökahvilat nyt ei millään ajatuksella voi olla mitenkään eettisiä, villieläimiä siis asuu kahvilassa, ja näitä kovin sanoin arvostellaankin eikä suositella niissä käymistä lainkaan.
Japanissa myös edelleen näkyy esim talutushihnan päässä temppuileva, vaatteisiin puettu apina esiintymässä ihmisille temppelialueella ja ihan kauheasti näytti naurattavan, länkkäreitä ei paljon katsojakuntaan ollut pysähtynyt.
KOTIINPALUU
Takaisin kotimaassa ollaan, ja meidän suureksi iloksi kone lensi pohjoisen kautta (tätä ei olla vielä koettu). Kone oli ihan täysi, onneksi oli ostettu eturivin paikat joissa hyvin jalkatilaa, upgreidaaminen ei onnistunut ja sama kohtalo kuulosti olevan parilla muullakin kanssamatkustajalla joiden kanssa ehdittiin kentällä rupatella.
No, 12h 50min lento lusittu lähinnä nukkuen, matkaan sopien katsoin Oppenheimer-elokuvan ja tykkäsin siitä kovasti. Nyt vielä lento Ouluun ja päästään kissojamme rapsuttelemaan (ne tuskin on yhtään mitenkään edes huomanneet meidän poissaoloa äitini hyvässä hoidossa).
