Koronasta on, taas kerran, toivuttu vähin erin. Minä säästyin tällä kertaa ja onneksi Markullekin jäänyt suht lieväksi kuten kaksi edellistäkin kertaa.
Lämpötila päiväaikaan on pysynyt +21-24 korvilla ja ollut leppoisaa tuulta, nautittu shortsikelistä lähipuistossa toipilaan jaksamisen mukaan käveleskellen. Ja kun vointi kohentunut ja kuume laskenut ruvettu voinnin mukaan pidemmällekin liikkumaan.
Kaupungin katuja voi vaan käveleskellä hiljoksiin (nousta siis jyrkkiä mäkiä) tuntikaupalla ja joka kulmalla näkyy upeita, koristeellisia vanhoja rakennuksia, kauniisti laitettuja ränsistyneiden rakennusten pihoja ja paljon koiria ja kissoja.
Kaupungissa on vanha funikulaarirata, mikä toki nykyisin uudistettu ja moderni. Funikulaarilla pääsee kaupungin yläpuolelle ihailemaan maisemia ja hyvin suosittuun Mtatsmindan huvipuistoon. Tähän aikaan keväästä puisto on vielä hiljainen eikä kaikki laitteet ole toiminnassa, mutta kiva paikka käydä käveleskelemässä (kiipeämässä mäkiä).
Funikulaariradan pituus on noin puoli kilometriä ja nousua on vähän vajaa 300 metriä. Juna kulkee 20 minuutin välein ja yhdensuuntainen hinta on 10 laria/aikuinen, eli noin 3 euroa. Lipun sijaan saat pankkikortin näköinen kortin johon voi puistossa ladata saldoa ja käyttää valuuttana laitteisiin ja esim planetaarion ja paikalliseen Jurassic Parkiin.
Puiston alkuperä on siis jo 120 vuotta vanha kun itse funikulaari on perustettu 1905. 1938 on perustettu itse puisto nykyiselle pilalle, mutta vast 2007 puisto on rakennettu nykyiseen muotoon kun paikallinen isänmaallinen miljonääri on lahjoittanut siihen varat ja pannut hankkeen liikkeelle. Puisto on 20 hehtaaria iso ja käsittää huvilaitteiden lisäksi kotieläinpuiston, planetaarion, muovisen ”jurassicparkin”, televisiotornin, ravintoloita, vesipuiston jne jne.
Paikallinen tapa on käydä ottamassa hääkuvia Mtatsmindassa, joten tietenkin mekin tehtiin niin! Ja puistosta löytyy ihan oma wedding hall myös jos haluaa vaikka pitää häät siellä.
Televisiotorni on hyvin aktiivisessa lähetinkäytössä, täynnä linkkiantenneja yms, mutta suuresti suunniteltu näköalaravintola on jäänyt suurista suunnitelmista huolimatta tekemättä. Ja torni on päässyt ”hiukan” ränsistymään.
Huvipuistoon kannattaa varata aikaa ja kävelykuntoa, täällä todella noustaan pitkästi ja jyrkästi ja portaita on joka paikassa. Alueella liikkuu, ainakin kesäaikaan, tuollainen pikkujuna millä pääsee koko alueella kiertelemään kohteesta toiseen.
GEORGIALAINEN RUOKA
Ah, lempiaihe! Ruoka!
minulle gruusilaiset ravintolat tuli tutuksi Neuvostoliitossa ja Venäjällä asuessa 1989-1996. Ne oli niitä ylivoimaisesti parhaita ruokapaikkoja joita suosittiin lähes viikottain. Meillä oli omat suosikkiravintolat, ja sen myötä myös muodostui jo tuolloin omat käsitykset parhaista gruusialaista ruoista. On ollut ihana tällä matkalla palata noihin opiskeluaikojen ruokatunnelmiin ja verestää muistoja gruusilaisesta keittiöstä. Vaikka maan nimi on muuttunut Georgiaksi ruoat on säilyneet vähintään yhtä herkullisina kuin silloin aikoinaan.
Omat suosikit oli jo aiemmin Lobio, saviruukussa haudutetut mausteiset pavut ja paljon tuoretta korianteria päällä, sekä juustoinen hatshapurileipä.
Lisäksi suurta herkkua on paikalliset khinkalit, isot, täytetyt pastanyytit jotka syödään ehdottomasti käsin. Ja joita ei saa nimittää dumplingeiksi, siitä paikalliset pahastua. Khinkalien täytteenä voi olla vihanneksia, sieniä, perunaa, juustoja, erilaisia lihoja ja näiden yhdistelmiä, sekä kastiketta. Siksi khinkali otetaan tuost nupista käteen, käännetään väärinpäin ja syödään niin että kastike säilyy sisällä eikä missään tapauksessa valu lautaselle. Juustokhinkalien kanssa tarjoillaan hyvää oliiviöljyä, perunatäytteisille sirotellaan maustepippuria. Khinkalit myydään viiden kappaleen erissä, nyytit on niin suuri ja ruokaisia että viisi kappaletta riittää hyvin lounaaksi yhdelle. On ihan normaalia jakaa muiden kanssa erilaisia khinkaleja eli pöytään voi tilata erilaisia nyyttejä seurueelle. Yleensä khinkalit hinnoitellaan täytteestä riippuen kappaleittain 1.30-2 laria/khinkali, eli viiden kappaleen satsi maksaa noin 2-3 euroa.
Khinkalit on niin suosittuja että Tbilisistä löytyy ravintoloita jotka ei tarjoa mitään muuta ruokaa kuin khinkaleja. Me käytiin kahdess sellaisessa, dumplingit on minun suurta herkkua olleet jo ikuisuuden (VAIKKA nämä ei ole dumplingeja!) joten voin elää khinkaleilla. Ateria kahdelle, viinit ja kivennäisvedet kustantaa, jopa pääkadun varren turreravintolassa 10-12€ joten hinnalla ei ruoka ole pilattu.
Pääkadulta paljon syrjemmästä löytyi googlemapsin ja TripAdvisorin korkealle tankkaamaan khinkaliravintola joka sattui osumaan meidän kotimatkan varrelle huvipuistosta takaisin hotelliin. Ulkonäön ja porttikongin perusteella ei tänne olisi kyllä eksynyt, mutta ruoka oli valtavan hyvää ja palvelu normaalin tylyä.
Hatshapuri. Suomessakin yhden vastenmielisen näyttelijän tunnetuksi tekemä juustoinen leipäherkku. Hatshapuria on olemassa seitsemää eri laatua, riippuen siitä onko juusto leivottu leivän sisään vai sen päälle, onko mukana lihaa tai kananmunaa jne. Ja jokaisella itseään kunnioittavalla kotikokilla on vielä oma versionsa. Yksi hyvä hatshapuri on lounaan arvoinen ruoka, täyttävää ja maukasta. Yleensä täytteenä on kotijuuston tapainen sulguni-juusto, samaa käytetään myös khinkalien täytteessä.
Niin ystävällisiä kuin ihmiset täällä muutoin onkin niin ravintoloissa ei kannata odottaa hymyä eikä palveluasennetta keneltäkään. Ikinä. Mutta onneksi se ei vaikuta ruoan laatuun ja hintaan.
Hyvä ruokajuoma on vanha, perinteinen georgialainen kivennäisvesi, kevyesti kupliva Borjomi, jossa maistuu myös kivennäisaineet eikä ole pelkkää kuplivaa hanavettä. Georgiasta on löydetty maailman vanhimmat viinintuotantovälineet eli maalla on mittava ja laaja perinne viinintuottajana ja siihen kannattaa tutustua. En edes yritä tässä lähteä sitä referoimaan, blogissa olisi seuraavat 500 sivua pelkkää georgialaista viinitietoa jonka löytää kyllä googlellakin. Ja täällä maistamalla.
Juustot on yleensäkin georgialainen ruokalaji, useimmissa ravintoloissa ja hotellien aamiaispöydissä löytyy lajitelma georgialaisia juustoja. Vihanneksia ja hedelmiä suositaan kovasti ja erityisen suosittuja raaka-aineita on sienet ja peruna.
Lisäksi ruoissa käytetään paljon papuja. Paitsi ihanaa haudutettua papuruokaa lobiota, papuja käytetään myös leivän täytteenä Lobiani-leivässä ja mukana on reilusti mausteita.
Saksanpähkinää lisätään usein niin salaatteihin, juustoruokiin kuin liharuokiinkin. Erityisen hyvää on pinaatista ja saksanpähkinästä tehty tahna jota syödään salaattina tai palloiksi pyöriteltyinä alkupaloina.
Ylipäätään, aika venäläiseen tapaan, Georgiassa syödään myös paljon erilaisia kylmiä salaatteja, hyvin ruokaisia ja mausteisia sellaisia. Kaupan lihatiskin tapaisella tuoretiskillä myydään paitsi kymmentä erilaista leipää myös kahtakymmentä erilaista salaattia. Mutta ei tuoretta lihaa eikä varsinkaan kalaa.
Ja kuten olettaa voi, kalaruokaa ei Tbilisissä, keskellä vuoristoa, ole tarjolla missään. Eikä juuri tuoretta kalaa raaka-aineena ihan suurimpia marketteja lukuunottamatta.
Tällaiselle lihaa syömättömälle yksilölle Georgia on yllättäin varsin loistava matkakohde. Kun maa on vanhoillisortodoksinen maa täällä noudatetaan myös vnhoillisortodoksien kaikkia monia paastoja ja niiden sääntöjä. Eli paaston aikana ei syödä lihaa eikä maitotuotteita. Paastonajan ulkopuolellakin useissa ruokapaikoissa on tarjolla kasvisvaihtoehto ja paaston aikana aina paastonajan vaihtoehto. Yleensä naill
Yleensä näillä alueilla suositaan kovasti lihaa ja varsinkin nautaa ja kanaa, sashlikit on ihan kansallisruoka ja haudutettua lihaa kaikissa muodoissa ja erityisesti grillattuna on saatavilla. Ja Venäjällä asumisen aikaisella kokemuksella voin sanoa että ne ruoat on loistavia!, mutta ei ole kyllä yhtään nälkä lihaa syömättömälläkään.
