Tämän reissun neljäs purjehdusreissu!
Jälleen kerran Lagoon 62 katamaraani ja Dream Yacht Charter järjestäjänä. Ei halvin mutta erittäin hyväksi todettu konsepti.
Nyt purjehditaan Exumas-saaristossa kahdeksan päivää. Summittaisesti retken kulku tähdillä kuvassa merkitty mutta tähtien välinen kulkujärjestys voi olla vähän sekavampi. Ja kuten ennenkin, reitti voi muuttua monestakin syystä.
Kahdeksan päivää vesillä tekemättä välttämättä itse mitään, ohjelmaa paljon koko ajalle ja täysihoito eli kolme ateriaa päivittäin ja viinat kuuluu hintaan (vettäkin saa halutessaan), max 12 maksavaa henkeä ja 2-3 hengen miehistö kustantaa noin 2500€/kahdelta. Hytti on tilava ja mukava, lakanat, pyyhkeet, siivous, kajakit, suppilaudat ja tarvittaessa snorkkelivälineet kuuluu hintaan. Kun katsoo hotellihuoneiden hintoja (ilman aterioita ja harrastusvälineitä sekä täyttä palvelua) ei tämä ole todellakaan kallis tapa matkailla ja nähdä paljon tehokkaammin ja itse asiassa mukavammin kulloistakin valtiota. Suosittelen lämpimästi. Lääkäriltä saa reseptin matkapahoinvointiin! (Paitsi kun lääkäri saa ne puhuttua ranskalaisesta apteekista ilman reseptiä 😂).
Normipäivä tällaisella purjehduksella on kaikkea muuta kuin hektistä puuhaa. Suurin osa tulee tänne hengähtämään, katselemaan maisemia ja harrastamaan varsin kohtuullisesti muuta kuin syömistä ja juomista. Monille ne on ainoita harrastuksia lukemisen ja musiikin kuuntelun lisäksi. Ja hyvä niin! Eli veneessä eletään rennosti ja aikataulut ja suunnitelmat on summittaisia.
Tavallisena päivänä on aamiainen klo 8, lounas klo 13 ja illallinen klo 20. Ennen lounasta ja illallista on yleensä tarjolla pikkupurtavaa (juustoja, keksejä, salamia, sipsejä tms) sekä tietenkin rommipunssia. Karibian joka ainoalla saarella on oma perinteinen rommipunssireseptinsä ja useimmissa paikoissa rommia juodaan kuin mehua. Ja viiniä ja olutta. Jos haluaa muuta väkevää tai olutta niin saa ostaa ihan itse ja ottaa mukaan veneeseen, no problem.
Yleensä aamiaisen aikana tai viimeistään heti sen jälkeen lähdetään liikkeelle ja siirrytään päivän ekaan touhuamiskohteeseen, pääasiassa se sisältää vesileikkejä. Usein tuossa kohteessa ollaan max parisen tuntia ja siirrytään seuraavaan paikkaan jossa sama ohjelma ja lounas päälle. Hyvin usein lounaan jälkeen ollaan hetki paikallaan ellei edessä ole pidempi liikkuminen jonnekin, päiväunet voi hyvin ottaa myös. Iltapäivällä klo 14-16, riippuen kauasko on pitänyt tulla, on seuraava lorkkimispaikka, imeä tulee illalla kuuden korvilla. Ja niihin aikoihin kannella ihaillaan upeaa auringonlaskua ja tarjolla on pientä purtavaa ja rommipunssia, illalliselle tullaan kahdeksaksi, noin ja yleensä. Illallisella istutaan pitkän kaavan mukaan eli seurustellaan ja toiset saattaa sitä harrastaa jopa myöhemmälläkin. Mutta harvoin veneessä bailataan yli puolenyön jos sinnekään asti, merelläolo, uiminen, paljon syöminen ja sosiaalisuus kyllä vie voimia ja vene hiljenee yleensä klo 23 korvilla.
Päivä 1, Palm Cay
Edelleen epäuskoisena siitä että purjehdus toteutuu ja että ollaan päästy perille Bahamalle ja nyt jo lähtösatamaankin. Niin paljon on vastuksia ollut Guadeloupen purjehduksen jälkeen ettei ihan ole koko ajan usko riittänyt. Mutta, nyt ollaan lähtösatamassa lounaalla ja odottelemassa veneeseen pääsyä.
Me ostettiin viimeinen vapaa hytti veneestä joten pitäisi olla ihan täysi alus, kuusi hytillistä (max 2 hlö per hytti) maksavia matkustajia ja kahden hengen miehistö.
Tämänkertainen matkaseura on nuori jenkkipariskunta, brittiläinen mies, kanadalais-jenkkiläinen pariskunta sekä Sveitsissä asuva ranskalais-kolumbialainen nuoripari joilla on mukanaan retkellä 2,5v lapsi. Mukavan tuntuista väkeä. Kippari on kanadanranskalaista alkuperää ja jo kokeneemmasta ja varttuneemmasta päästä firman henkilökuntaa, puhelias ja miellyttävän oloinen heppu, joskin periranskalaisen shovinisti välillä. Kokki on paikallinen nuori nainen ja ainakin ensimmäinen illallinen oli suussasulavaa lohipastaa, erittäin hyvää.
2. PÄIVÄ, HIGHBOURNE CAY
Aamun sarastaessa lähdettiin ekalle legille, noin viiden tunnin purjehdus kaakkoon Highbourne Cays riutalle. Meri on niin upean turkoosi, vesi kirkasta. Eka päivinä ilma oli vilpoinen, aamuisin jopa kylmällä mutta maisemat upeat ja purjehtiminen kivaa. Uimavedet on Bahaman seuduilla ihan selkeästi kylmemmät kuin etelämpänä Karibialla, mutta ei mitään sellaista missä ei voisi lorkkia kun sen mahdollisuus tulee.
Ja voi pojat mitä koralliriuttoja täällä onkaan, nyt aletaan päästä siihen mihin Pasifikan talvena jo totuttiin: värejä, kaloja, elämää.
Pysähdyttiin siis Highbournessa useammankin kerran eri snorklauspaikoissa.
Päivä oli kovin tuulinen ja pilvinen joten kuvaamiseen kaikkialla ei ollut kovin otolliset olosuhteet, mutta parissa pysähdyspaikassa sai edes joitain kuvia.
Yö vietettiin ankkurissa saaren suojassa, illallistakin syötiin ihaillen komeaa auringonlaskua.
3. PÄIVÄ, WAX CAY JA SHROUD CAY
Highbournelta lähdettiin kauniin auringonnousun valossa Atlantin puoleista saarten rantoja mukaillen kohti etelää. Vajaan neljän tunnin purjehduksen myötä tultiin Wax Cays salmeen jossa on yleensä paljon riutta- ja partahaita, ja niiden näkemisen toivossa veteen piti heti päästä kun vene saatiin ankkuriin. Ikävä kyllä, virtausta oli sen verran juuri tuona aamupäivänä ettei näkyvyyttä paljon ollut ja yksi pieni hai nippanappa erottui pohjahiekkaa vasten kertaalleen. Koralliriutatkin olisi selkeästi olleet jopa edellispäiväistä paremmat mutta näkyvyys oli kehno.
Joten lounaan syömisen jälkeen jatkettiin matkaa etelään Shroud Cayn suojiin ja vesikin kirkastui jo mukavasti.
Osa porukasta viihtyi mieluummin osan ajasta saaren hiekkarannoilla, mutta kun niillä ei ole mitään varjopaikkoja eikä mitään erityistä nähtävääkin me pysyttiin enimmäkseen veneessä ja minä uin muutamia kertoja veneestä käsin.
4. PÄIVÄ
PIGS BEACH, STANIEL CAY, THUNDERBALL GROTTO
Ja taas aamusta vähän pidempi purjehdus, nelisen tuntia ensin Pigs Beachille. Pieni hiekkaranta jossa ei niin mitään ihmeellistä sinällään, paitsi lauma sikoja jotka kerjää ruokaa (ruokkiminen kielletty) ja sen toivossa uivat myös rantaan tulevia veneitä vastaan. Ja paskoo kaikki paikat. Ihan kaikki. Sikojen kanssa sai mennä uimaan mutta rannan sianpaskaisuus ei hirveästi innostanut. Eli ihmeteltiin siinä laumana sikojen laumaa ja se siitä.
Vartin verran siinä sikojen paskantamista tuijoteltuani totesin että eipäköhän tämä ole nyt nähty ja kippari toi mut dingillä takaisin veneeseen. Muut jäi vielä rannalle. Kun kuitenkin olin jo asennoitunut että nyt uidaan, ja uikkarit päällä oli niin hyppäsin veneestä veteen ihan vaan virkistäytymään.
Ja onneksi sen tein! Heti kun naamani sain veden alle totesin että hitsi, veneen alla köllöttelee isohko partahai! No ei kun kuvaamaan. Ja kohta siihen tuli toinen ja kolmaskin hai. Wau! Loputkin veneen porukasta tuli uimaan veneelle palattuaan kun kerroin haista.
Haiden koosta kertoo jotain tuo kuva jossa veneen alle sukeltaa noin 185cm pitkä mies.
Ja kuten aina ja normaalisti, hait ne meitä pelkäsi ja väisti.
Pigs Beachilta siirryttiin vartin koeajolla Staniel Cay. satamaan jossa käytiin jopa maissakin. Osalla porukasta oli tarve käydä covid-testissä (Bahaman vaatima toisen maassaolopäivän testi), me käytiin Samyra-kokin kanssa paikallisessa kaupassa ja katseltiin kylää ja satamaa hetki maista. Hauskaa oli että sataman laitureiden vieressä ja alla ihan nilkkasyvyisessä vedessäkin kellotteli kymmeniä partahaita. Eli nyt sitten sai niitä haita nähdä ja kuvata ihan rauhassa.
Noin tunnin Staniel Cays pysähdyksen jälkeen suunnattiin Thunderball Grotton vesille, muutaman minuutin koneajan vain matkaa. Kyse on koralliriutoista ja niihin muodostuneista luolista joihin pääsee uimalla. Ihan valtava määrä kaloja ja värikkäitä koralleja. Pimeissä luolissa korallit oli neonvärisistä, oranssia, keltaista, lilaa ja vihreää fluoresenssiväriä joka puolella. Valtavan upea!
Lounaan jälkeen tehtiin päivän toinen purjehdus, vajaa viisi tuntia pohjoiseen Bells Cayn suojiin illalliselle ja yöksi ankkuriin. Mutta tulipahan uitua tänään!
5. PÄIVÄ
SEA AQUARIUM, LITTLE WAX CAY
Viidennen päivän aamuvarhaisella aamiaisen aikana vielä siirryttiin vähän pohjoisemmas Sea Aquariumin luo. Varhainen siirtyminen siksi että tavoite oli olla akvaariolla oikeaan nousuveden aikaan, ja aamuisin kalat on usein aktiivisempia ja enemmän liikkeellä.
Itse ”akvaario” on noin 5×10 metrin kokoinen ja ehkä noin 3-4 metriä syvä pieni koralliriutan lahti jossa on niin valtava määrä kaloja. Ihan mielettömän hieno kokemus.
Hauskinta oli jäädä aina paikalleen kellumaan, kun ei liikauttanut itseään ollenkaan niin hetken päästä kalat alkoi parveilla ympärillä ihan valtoimenaan ja saattoi käydä pikkuisen näykkimässä esim. sormea.
Iltapäiväksi palattiin pohjoisemmas Wax Cays seudulle. Ajatuksena oli että kun nyt oli parempi vuorovesitilanne saatettaisiin nähdä niitä riuttahaita jotka Wax Cayn salmessa jäi edellisen kerran siellä pysähtyessä näkemättä. No, virtaus oli melko kova ja vesi hiekkainen, ei ollut parempi näkyvyys. Mutta tulipahan vähän lisämuistia vielä. No, ja yhden riuttahaita näin uivan tuhatta ja sataa ohi, minne lie kiire.
Suurimman osan Bahaman purjehduksen ajasta ollaan oltu netin ulkopuolella, minkä takia päivityksiäkään ei blogiin ole kauheasti tullut. Meidän hyväksi kokema prepaid datasim-kortti ja siitä hotapotjako muihin omiin laitteisiin on ollut ainoa keino olla edes hetken nettiyhteyksien päässä, mutta nyt ei sekään ole toiminut välillä reiluun vuorkauteenkaan.
Markku onneksi keksi meille hyvän wifiantennin. Eli pistettiin vedenkestävä pussiin tuo datasimkortillinen kännykkä ja ripustettiin se yläkannelle roikkumaan biminikatoksesta. Yhteys parani mutta täällä on tosiaan isoja katvealueita joissa ei edes kekseliäät antenniviritykset auta.
6. PÄIVÄ, SHROUD CAY JA NORMAN CAY
Aamulla lyhyen koneajon myötä siirryttiin vähän etelämmäs Shroud Cayn rantaa. Täällä oli mahdollisuus päästä kajakoimaan tai paddleboardilla seikkailemaan mangrovemetsikön keskelle joelle. Pienen mangrovealueen sisällä oli myös pieni hiekkaranta. Me skipaten tämä kun yhtään auringonsuojaa ei ollut luvassa tuolle retkelle, ja mangrovejoilla on jo oltu. Dominican Indian River oli niin upea paikka että tuskin sen voittanutta eteen tulisikaan ihan heti.
Me taas nautittiin veneessä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, sekä nettiyhteyden kohtuullisesta toimimisesta. Eli tämäkin blogi sai päivitystä viimein.
Tässä päivän aikana siirrytään vähän pohjoisemmas Norman Cayn rannoille. Siellä on mereen uponnut DC-3 lentokone jolle pääsee snorklatenkin. Eli odotettavissa taas hieno kokemus, tänäänkin.
Kyseinen kone ei ole tahallisesti upotettu tähän, vaan vahingossa tippunut tumpeloida kokaiinia salakuljettaneiden yksilöiden päissään tekemä moka. Kolumbialaisen heput oli lastanneet 30kg kokaiinia DC3-koneeseen viereisen saaren kentällä ja yrittivät itse kunnon kokaiinipäissään lähteä sitä viemään Jenkkeihin. No. Parin lahden yllä tehdyn kunniakierroksen jälkeen päätyivät mahalaskuja rantaveteen. Ja siinä se kone edelleen on. Ilman kokaiinilastia eikä edes vainajia tullut. Ainakin toinen hepuista asustaa edelleen Medellinin alueella Kolumbiassa.
Harvemmin plotterissa näkyy lentokoneen raatoja joten olihan se ikuistettava.
Lentokoneuinnin ja lounaan jälkeen suunnistettiin pohjoisemmas katselemaan Iguaaneja.
Bahaman iguaaneja ei löydy moneltakaan saarelta, mutta ovatpahan hauskoja pikkueläimiä. Ja kuten aiemmin Pigs Beachin siat, nämäkin osaavat tulla nopeasti kohti rantaviivaa kun joku rantautuu saarelle. Ja purevat varpaita kun eivät saa viinirypäleitä riittävän nopeasti.
Ja sitten illan pimentyessä taas yksi herkullinen kalaillallinen.. aaahhhhh….
7. PÄIVÄ, PALM CAY
Kurja Korona ja sen testaaminen! Meidän on palattava ennen aikojaan takaisin lähtösatamaan, kaikkien on käytävä koronatestissä koska lähes kaikilla meillä on huomenna lento Jenkkeihin joka vaatii alle 24h vanhan koronatestin ennen maahantuloa. Testiä ei saa enää illalla tehtyä joten oltava päiväaikaan testipaikalla.
No niin, testit otettu noin kuusi tuntia sitten ja edelleen meillä ei ole tuloksia. Ja niiden saaminen sitten kestikin pitkälle seuraavaan päivänkin ja aiheutti ihan turhaa tykyttelyä taas kerran.
Mutta viimeinen kokonainen päivä veneessä meni siis enimmäkseen siihen että tehtiin paluumatkaa ja odoteltiin koronatestituloksia joita ei saatu.
8. PÄIVÄ
Niin sekin purjehdusretki on tehty. Todella upeita paikkoja nähty ja koettu, Karibian hienoimmat koralliriutat lorkittu ja nautittu vene-elämästä.
Tuntemattomien kanssa viikon verran veneessä pyöriessä ei ihan ilman ikävyyksiäkään selvitä, lienee selvää. Aina porukassa on se joku kusipää, tällä kertaa brittiläinen vanhempi täysin paska yksilö jonka kanssa ei hermo mennyt vain meillä vaan muillakin. Ilkeästi muille puhuva, kaikkitietävä brexit-idiootti jonka ei tarvinnut antaa muille suunvuoroa kun hän tiesi kaikesta kaiken ja hyvin ilkeästi ja jopa agressiivisesti kommentoi ja haukkui muiden näkemyksiä. Ihan hirveä ihminen.
Varsin miellyttävä lapsiperhe sai osakseen amerikkalaisilta asiatonta kommenttia lapsen heidän mielestään heille aiheuttamastaan epämukavuudesta koko reissun ajan, ja aiheestakin vanhemmat lahjoittivat mielensä. En minäkään lapsista niin tykkää mutta nyt kyllä mentiin sellaisen rajan yli jo vanhempien haukkumisessa että piti pitää vanhempien ja minusta varsin rauhallisen lapsen puolia. Alle kolmivuotiaana on virtaa, tottakai, kimeä ääni ja paljon asiaa ekan uhmaikäinen lisäksi, mutta silti ehkä pitäisi miettiä kuinka rumasti parhaansa tehneille vanhemmille sanotaan jos koetaan lapsesta haittaa.
Ruoka oli pääasiassa hyvää mutta sitä ei ollut aina riittävästi. Jopa minun oli tämä todettava, vähän syövän ihmisen. Kun muilla oli kyljyksiä ruoalla meillä oli ainoana proteiinin lähteenä kevyessä salaatissa muutama katkarapu. Aamiaisella oli pannukakkuja hillon tai siirapin kanssa, pilaamista makeaa leipää ja jutella sekä munakokkelia kahden ruokalusikallista verran. Kun en syö mitään makeaa niin ankeaksi jäi parin aamun aamiainen. Kun tästä kokille mainitsin sain haukut kirpparilta huonosta käytöksestä. Kirpparilta joka kanssani asiasta puhuessa osoitti koko ajan Markulle kaikki puheensa ja kun protestiin että hänen pitäisi puhua minun kanssani eikä Markun, en saanut lopettaa yhtään lausetta kun hän jatkoi päälleni puhuen minun haukkumistani. No, olin siis paska ihminen kun pyysin enemmän ruokaa (aamiaisen vähyydestä muutkin ruokapöydässä valittivat mutta kun eivät sanoneet kipparille niin minä olin ainoa syyllinen). Lisää ruokaa saatiin kuitenkin ja kasvisaterioiden proteiinimäärään tuli hyvä lisä loppumatkaksi, joten kannatti olla paska-akka.
varsinkin britti-idiootin takia tunnelma alkoi olla viimeisenä iltana jo melko kireä ja viimeisenä päivänä taisi kaikilla olla enää vain kova halu päästä jatkamaan matkaa maissa. Me jaettiin lapsiperheen kanssa taksi kentälle, ja totesin että olipas harvinaisen mukavia uusia tuttavuuksia, toivotettiin tervetulleeksi Suomeenkin joskus purjehtimaan meidän kanssa.
Bahaman osuus on siis taputeltu ja matka jatkuu kohti Yhdysvaltoja ja Floridaa. Bahamalla voisi kyllä viihtyä talven uimassa ja kierrellen vielä muita saaristoa, Exumas-saaret oli hyvä alku.
