Jenkeissä toivon mukaan tullaan matkaamaan vielä paljon eri osavaltioissa. Joten arveltiin että paras tapa tehdä jakoa tässä blogissa on kirjoittaa osavaltioittain.
Usalla on hyvin fiksu tapa lähestyä maahan tulemisen helppoutta, ja epätoivottuja yksilöiden poissapitoa. Bahamalla maastalähtemisen muodollisuuksien jälkeen olikin sitten Yhdysvaltain maahantulo ja tulli. Eli kaikki byrokratiat hoidettiin yhdellä kentällä. Kun saavuttiin Miamin jättimäiselle kentälle oli vain haettava matkalaukku hihnalta ja samasta huoneesta kävellä ulos kentältä. Kiitos! Loistava idea!
Eri asia olikin sitten päästä koneesta autovuokraamon tiskille. Hyyyyyvin pitkä kävelymatka ja parilla junalla ajelu tarvittiin tuohon matkaan. Herzin tiskillä oli valtavan ystävällinen palvelu ja auto saatiin kuin saatiin, tuntui jo välillä että onnistuuko tämäkään kun Jenkkien tapa hoitaa autonvuokraus on niin erilainen kuin missään maailmassa. Herzin tiskillä oli varsinainen monivalintatehtävä valita halutut ominaisuudet autolle, autosta nyt puhumattakaan. Sitten meidät ohjattiin menemään eri kerrokseen josta saisimme itse auton. Meni hetki älytä että kaikki hätävilkut päällä olevat autot on vapaata riistaa, senkun valitset auton ja lähdet liikkeelle. Avaimet löytyy autosta ja auto rekisteröidään sinulle kuuluvaksi vasta ulos ajettaessa. Ja ulosajo kestää ikuisuuden niistä parkkihalleista!
Markku oli onneksi tehnyt, taas kerran, loistavan alustustyön ja tiesi teiden numerot ja reitin, paikalliset liikennesäännöt yms kummallisuudet joiden kanssa minä kuskina meinasin välillä tuskastua (moottoritiellä voi ohittaa miltä kaistalta ja puolelta tahansa, punaisissa saa yleensä kääntyä oikealle jne jne jne…).
Mutta niinpä vain päästiin Fort Lauderdaleen, noin 60km Miamin kentältä pohjoiseen. Yhtään kertaa en ajanut väärään ramppiin, ei väärää kääntymistä eikä ylinopeussakkoja. Hotelli löytynyt ja hengissä ollaan.
Alustavasti oli tarkoitus kierrellä autolla Floridaa kutakuinkin kartan mukaisella reitillä. Dann liittyy huomenna meidän seuraan loppureissuksi ja auto on siis käytössä kotiinlähtöön asti. Muutama hotellivarauskin oli tehty valmiiksi, ja kotiin lento lähtee meillä 17.2. eli siinäpä speksit. Cape Canaveral on koko seurueen suurimman mielenkiinnon kohteen ja siellä viivytään pisimpään yksittäisistä paikoista.
Eli tästä lähtee mulle eka, Markulle tiesmonesko, USAn reissu.
FORT LAUDERDALE
Fort Lauderdale on kaupunki Miamin pohjoispuolella, noin 60km Miamin lentokentältä matkaa tänne. Kaupunkinäkymien perusteella asukkaiden keski-ikä vähintään 75v, ihan esim. tarjoilijoita myöten paikoin. BVI purjehduksella olleet amerikkalaiset meille kovasti tätä suositteli Miamin sijaan käyntikohteisiin, ja ei ollenkaan hassumpi paikka. Courtyard by Marriott on ollut ihan mukava asuinpaikka ja hyvä sijaintikin tällä autolla kulkemisen suhteen. Lauderdale-by-the-sea on kaupungin keskustan pohjoispuolella oleva kaupunginosa, vähän vähemmän tungosta ja liikennettä kuin ihan keskustassa. Kaupungin keskustasta löytyy pilvenpiirtäjiä ja melkoisia ruuhkia, täällä pohjoisempana on selkeästi väljempää. Silti jo 20 mailin matkaan kaupungissa saa ruuhka-aikana varata kolme varttia, vaikka pääkadulla on kolme kaistaa suuntaansa ja liikenne pääasiassa ei pysähtele vaan virtaa ihan Ok niin kyllä täällä autoja ja ihmisiä riittää. Ja katutöitä. Kun paikalliseen ajokulttuuriin ja -sääntöihin alkaa tottua niin ajaminen on täällä itse asiassa aika mukavaa.
Atlantin rannalla kun ollaan ja hiekkarantaa on silmänkantamattomiin niin ranta on täynnä kerrostaloja, huviloita, kartanoita ja kaikensortin hotelleja.
Kaikki rannikon kaupungit isoimpien kaupunkien (Miami, Ft Lauderdale ja West Palm Beach nyt ainakin) ydinkeskustaa lukuunottamatta on hyvin matalasti rakennettuja, max 3-kerroksisia laatikoita kaikki rakennukset. Hyvin samanlaisia kaikki.
Kanavat halkoo kaupunkeja rannempana sekä pitkittäin että poikittain, ja nostosiltoja on paljon. Sillat nousee puolen tunnin välein säännöllisesti.
Ihana esikoiseni Dann liittyi meidän matkaseuraksi Floridan osuudelle. Oli niin nostalgista kuskata lasta harrastuksiin, noin 13 vuotta kulunut jo edellisestä kerrasta. Ja päästiin näkemään millaista on wakeboarding.
Vesilautailu lienee paras suomenkielinen termi lajille, lautailua ilman venettä tuollaisella vaijerisysteemivetoisella radalla jossa on myös ramppeja temppuiluun. Hauskan näköinen laji.
EVERGLADES
Käytiin kokeilemassa myös ilmaveneilyä rämeellä, ihan niinkuin elokuvissa! Alligaattoreita ja lintuja sekä erikoista rämemaisemaa oli hauska katsella ja bongailla rämeveneestä. Meteli oli hurja veneellä ajellessa ja kuulosuojaimet oli tarpeen. Meille on siis valehdeltu elokuvissa ja Aku Ankassa että rämeellä ilmaveneellä huristellessa voisi muka jutella. No ei voi.
Rämeen kasvusto on pääasiassa sawgrass-heinää, hyvin karheapintaista ja terävää heinää/kaislaa, ulpukan näköisiä kukkia ja lumpeita. Sawgrassin keskelle on raivattu veneille kulkureittejä joissa on jopa tienviittoja, rämeellä kun saarilla asuu väkeä. Yksi asukas on ihan vakituinen tällä alueella jossa käytiin, loput kesämökkiläisiä. Rämeeltä löytyy oppaamme Jimmyn mukaan jopa ihan luksustason mökki jonka asukkaat tulee säännöllisesti mökilleen viikonlopuiksi. No, kuulema jotkut meilläkin pitää huvilaa tai mökkiä suon reunalla, mikseipä sitten rämeelläkin?
Vakituinen asukas oli selkeästi Trumpin kannattajiin lukeutuva miekkonen (pihallaan rannassa valtava USAn lippu ja Trumpin kannattajaviiri) joka on asunut saatellaan jo 15 vuotta. Opas puhui talosta lainausmerkeissä, meistä se kyllä matkan päästä näytti ihan isoltakin talolta, ilman lainausmerkkejä.
Matka pohjoisemmas
Muutaman päivän Ft Lauderdalen oleskelun jälkeen suunnattiin pohjoiseen Cape Canaveraliin. Kaikkiin avaruusjuttuihin jo mukulana hurahtaneiden kolmen ihmisen seurueelle Cape Canaveral ja Kennedyn avaruuskeskus on ihan must paikka käydä. Ajomatkaa oli ihan vähän vajaa 300 km mutta päätettiin mennä pienempiä teitä että näkee muutakin kuin Interstate-tien betoniseinät joten aikaa saatiin kulmaan matkaan lähes kuusi tuntia. Pysähdyttiinkin useamman kerran lyhyesti huoltotauolle ja jalottelemaan. Mutta oli mukava ajella kaupunkien läpi ja nähdä erilaisia, keskenään kovin vähän erilaisia, kaupunkeja ja alueita. Lakeworthissa tien varrelle, ja silmään, osui myös Suomi-talo, eli ilmeisesti paikkakunnalla jonkinlainen suomalaisten yhdyskunta (?).
Ja matkalla käytiin ihailemassa hiekkarantoja ja -dyynejä. Ihan ovat kuin elokuvissa. Tai Kalajoella. Hiekkadyynejä.
COCOA BEACH
Majoituimme rannalle Cape Canaveralin eteläpuolelle Cocoa Beachille valtatie a1a varteen ihan Ok kuntoiseen parin tähden hotelliin. Hotellihinnat on siis Jenkeissä aika suolaisia meikäläisiinkin nähden, vaikka hotelleja täällä on ihan älytön määrä ja turisteja riittää omastakin takaa, joten tässä(kin) konkurssissa olisi viiden tähden hotellin 5000€/3yötä jo tuntunut ihan kovasti. Nyt kaksi sviittiä (eli olohuone ja makkari erikseen ja tilaa kohtuullisesti) irtosi kolmeksi yöksi 1000€ hintaan. Ihan Ok. Jos ei olisi nähnyt kahta torakkaa ekana iltana. Torakkahan on mainettaan parempi elukka, se ei pure eikä levitä tauteja tms., mutta vähän liian elävästi tuli mieleen Venäjällä asuminen ja ko elukat. No, onneksi ei luteita, NE olisi paljon ikävämpiä.
Meidän hotelli kuvassa, meidän huoneet tuossa korkeassa osassa oikeassa reunassa. keskellä sisäpihalla iso noin 8-muotoinen uima-allas jossa jokimainen virtaus. Eipä kokeiltu kun meille +20c oli kovin kylmä ilmanlämpö, paikalliset lorkki innoissaan aamusta asti. Aamiaisella tällaiselle makeaa ja lihaa syömättömälle oli tarjolla tasan kahvi ja munakokkelia, eli ihan kauheaa. Pullaa ainakin viittä lajia, vohveleita, lättyjä ja pannaria hillolla, suklaalla tai siirapilla sekä kermavaahdolla. Kaikki leipä pullaa käytännössä. Yök.
Eli amerikkalainen aamiainen ei ole meitä, tai ainakaan minua, varten.
KENNEDY SPACE CENTER
Niin, se pääasia. Avaruusjuttuja.
Kennedy Space Center on ihan valtavan suuri alue ja hurjan paljon nähtävää, varaa 2-3 päivää tän läpikäymisee JOS ei ole yhtään ruuhkaa missään. En ole käynyt Disney Landissa missään, mutta veikkaan että sama luokkaa on tekemistä. Ja varsinkin jos menet kouluikäisten lasten kanssa. Ja rahaa palaa, mutta sen arvoista. Hyvin tehty ja järjestetty, paljon infoa ja koettavaa. Meillä kävi vielä tuuri nähdä pienen raketin laukaisu etäältä (raketin nousu avaruuteen, oikeastaan) ja yhtään ei ollut ihmisruuhkaa missään, ei tarvinnut jonottaa. Silti saatiin pääasioiden näkemiseen menemään kevyesti 5 tuntia. Ja paljon jäi näkemättä.
Suosittelen ottamaan oppaan, tai suunnittelemaan käymispäivän (-päivät) hyvin, avaruuskeskuksen nettisivut auttaa tässä. Peruslipulla näkee melkein kaiken ja ainakin aikuiselle oleellisimmat, extrat on kalliita mutta varsinkin kouluikäiselle varmasti ihan ikimuistettavia ja mahtavia.
Autolla paikkaan on helppo löytää ja parkkeeraus maksaa 10$ päivältä ja parkkitilaa on paljon.
Pääporteistä tullaan Visitor Centerin pääalueelle jossa on eri paviljonkeja, ravintoloita, vessat, päämatkamuistomyymälä jne. Opastettu vartin mittainen kierros rakettien juurella lyhyesti pääpiirteissään kertaa USAn avaruustutkimushistorian. Jos et muista ulkoa. Jenkit muistaa.
Extramaksulla, noin 175$/hlö, pääsee tutustumaan astronauttien kouluttamiseen ihan puoleksi päiväksi vaikka, mutta väittäisin kaiken nähdyn ennakkomateriaalin perusteella että enemmän kouluikäisen juttu kuin aikuisen. Varmasti olisi ollut upea kokemus mukulana!
Me sen sijaan päädyttiin ratkaisuun jossa aloitettiin 15 min bussimatkan jälkeen kuututkimuskeskuksesta, Apollo/Saturn V centeristä. Matkalla sinne nähtiin yksi maailman suurimmista rakennuksista (yllä), jossa kootaan ja rakennetaan kaikki raketit ja aiemmin shuttlet myös ennen kuin ne viedään laukaisualustoilleen.
Siellä puiden välissä pilkottaa kaikkien kuurakettien laukaisualusta.
Oppaan mukaan ihan autenttiset, alunperinkin ensimmäisten Apollorakettien laukaisuun käytetyt tietokoneet yms noissa ohjauspöydissä.
Kierroksella oli hyvin tehtyjä dokkareita ja elokuvia aiheisiin liittyen. Ja nähtiin dokkari Apollo1 laukaisuun liittyen.
Kuututkimusyksiköstä palattiin takaisin Kennedy Centerin pääalueena ja tärkein seuraava nähtävä oli shuttle ohjelmalle omistettu Atlantis-keskus. Täällä oli nähtävänä oikea shuttle avattuna (lastiruuma auki), saatiin kokea shuttle laukaisu simulaattorissa ja nähtiin taas paljon aiheeseen liittyvää dokkaria ja tavaraa. Hieno paikka.
Ruokailua, t-paidan valintaa yms siinä välissä yms, siinä se aika äkkiä vierähti. Noi kohteet oli hyvä valinta tuossa järjestyksessä, kronologinen ja mielenkiintoinen valinta ja tietoa. Ehkä pieni yliannos saatiin mahtipontisesta elokuvamusiikkimaisesta taustasta tässä vaiheessa…
Mutta sanoisin että jos käyt Floridassa ja ihan yhtään avaruustietous ja -historia kiinnostaa niin tänne on tultava, vaivan ja rahan arvoinen.
TAKAISIN KOHTI ETELÄÄ
Ja sitten matkaamaan taas kohti Miamia, eli etelään yllä olevan kuvan mukaista reittiä. Vähän enemmän sisämaassa kulkee Interstate95-valtatie, nopeampi ja käyttökelpoisempi kun rannikko on jo nähty.
Vajaa neljä tuntia tehtiin matkaa, eli melko nopeasti tultiin menomatka nähden, varsinkin kun matkaa oli 60km enemmän. Tultiin siis Interstate 95- tietä pitkin etelään.
Miamissa ollaan vielä viisi yötä ennen kotiinpaluuta tämän melkein neljän kuukauden talvimatkan jälkeen. Pienenä hemmotteluna ennen kotiinpaluuta kunnon hotelli eli InterContinental Miami. Pääasiassa siksi tämä hotelli valittu, että juuri matkan viimeisenä päivänä ihan vieressä on Miamin Venenäyttely, eli iso veneiden markkinointitapahtuma jonka kelluva näyttely on ihan hotellin vieressä rannassa. Saatetaan poiketa päiväksi.
Hotelli on 4.5* arvoinen todellakin. Valet eli parkkipaikka otti auton etuovelle haltuun ja hoiti parkkihalliin, pikkolo olisi vienyt laukut jos olisi annettu. Check in oli hyvin sujuva ja miellyttävä. Voin vaan suositella.
Ihan perushuone on mukavan kokoinen, siisti, 23. kerroksesta hyvät näkymät paikalliselle Biskajanlahdelleja ihan venenäyttelyn sataman vieressä. Olisi ollut tälle iltaa vieressä Miami Heatsin ja Netsien koripallo-ottelu Heatsien omalla areenalla (niinku alle 100m matkaa ja hotellin aulasta olisi saanut liput).
Ja huomenna on SuperBowl. LA ja Cincinnati pelaa vastakkain, jeeee, kiinnostaa hirveästi. Eli kaikki kiinni ja jenkkien suurimpia tapahtumia vuodessa. Ei siis kannata suunnitella ohjelmaa, ellei sitten halua mennä tunnustelemaan tunnelmaa johonkin paikalliseen sporttibaariin.
Hotellihuoneen 23. Kerroksen ikkunasta tarttee vaan pikkuisen kurkistaa vasemmalle niin näkyy paikallinen Biskajanlahti. Ei siis se oikea Ranskan rannikolla vaan tää amerikkalainen versionsa.
Hotelli kertoo omilla sivuillaan olevansa rakennettu tämän taideteoksen ympärille. Ja onhan se upea.
KIERTOAJELU MIAMISSA
Ollaan todettu jo moneen kertaan eri maissa että kompakti, max 3h kiertoajelu on erittäin hyvä, helppo ja kustannustehokasta tapa saada hyvä yleiskäsityksen paikasta kuin paikasta. Hop on hop off bussit on tässä ihan ylivoimaisesti paras tapa tehdä tuo kierros.
Miamissa Big Bus Toursin noin kahden tunnin kierros tärkeimpien nähtävyyksien ja kaupunginosien ja maamerkkien parissa maksoi 75$/2 hlöä ja oli todellakin hintansa arvoinen. Miami Beach, Design District, keskikaupungin Art District, Little Havanna ja Art Deco quarters on nähty ja ihasteltu.
Little Havannan kuubalaistaustainen yhteisö on suurin kuubalainen yhteisö USAssa, varakkailta latinotaustaista väkeä maassa ja äärimmäisen vaikutusvaltaista poliittisesti. Miamin kuubalaisyhteisö käytännössä täysin määrittää Yhdysvaltain ulkopolitiikan suhteessa Kuubaan. Ja ko yhteisön näkemys Kuuban tilanteesta tuskin muuttuu muuksi ennen kommunismin ja sosialismin (edes paperilla sellaiseksi mainitun ja Castrojen suvun vallan kadottua kartalta ja muistista) hävittyä Kuubasta. Mikä on varmasti hyvin ymmärrettävää.
Little Havanna on lähes 90% espanjankielinen, kyltit, mainokset ja kauppojen neonvalot on ensisijaisesti espanjankielisiä.
Toisaalta, Miami on maailman ulkomaalaisia suurkaupunki, täällä kaksikielisyys tarkoittaa sitä että ihminen puhuu myös englantia. 70% väestöstä puhuu ekana äidinkielenään muuta kuin englantia.
