No niin, Martiniquelle saavuttu. Lauttamatka oli ihan Ok, mitä nyt ympärillä aika moni oksensi merenkäynnin johdosta. Katse tiukasti horisontissa auttoi taas kerran, ei edes vähäistä pahoinvointia. Reilun tunnin lauttamatkan jälkeen perillä ja maihin harvinaisen nopeasti ja ilman kysymyksiä, ei minkäänlaista tulliakaan paikalla.
Hotelli on virallisesti kolmen tähden hotelli ihan kaupungin keskustassa ja aivan lauttasataman vieressä. Kaunis rakennus, sisältä myös Art Deco tyyliä. Huoneet pieniä, hissi kantaa vain neljänteen kerrokseen ja kun huone on viidennessä niin kannetaanpa ihan urakalla tavaroita yksi kerros ihan itse. Meni vielä huumorilla ja hyötyliikunnasta, jopa 25kg Puten raahaaminen kapeassa portaikossa.
Hotellihuonetta jouduttiin odottamaan hetki. Oltiin perillä Martiniquella ja hotellissa ennen 9.30, hotellihuone luvattiin olevan valmis klo 16. Onneksi tavarat saattoi jättää hotelliin, painettiin aamiaiselle ja kiertelemään kaupunkia. Eilisiltana meille tuli viimetipassa viesti huomenna alkavan purjehduksen järjestäjiltä, että vastoin alkuperäistä tietoa, meidän toissapäivänä otattamaan pcr covid-testit ei kelpaakaan enää purjehdusta varten, reitti on muuttunut ja mennäänkin St Vincent and Grenadiineille ja sinne vaaditaan vielä tuoreempi pcr joten meidän pit tänää ehtiä löytää Martiniquelta testiaikaa ja käydä koronatestissä. Taas.
Purjehdusretken reitin muutos on enemmän kuin mieluinen, päästään näillä näkymin juuri niihin kaikkein oleellisempiin paikkoihin joihin haluttiinkin. Joten yksimlisätesti oli siedettävä riesa. Ja helposti se järjestyikin. Ensin oltiin eilen illalla varattu netistä testausvaiheessa yhteen labraan, mutta tänään kaupungilla kierrellessä löydettiin toinen paikka joka ilman ajanvarausta ihan hotellin vieressä teki testejään hintakin oli varsin siedettävä 46€/nokka (kirjaimellisesti). Joten mepä marssimme sinne ja testi saatiin hoidettua. Tuloskin luvassa vielä tälle iltaa mailiin, toivottavasti näin myös tapahtuu.
Katseltiin sitten kaupunkia, vähän shoppailtiin ja odoteltiin huoneen saamista, mikä onneksi järjestyi vähän etuajassakin!
Hämmentävää Martiniquella on ollut, toisaalta myös niin periranskalaista, kukaan ei puhu englantia ja netti ei toimi, ei missään eikä mitenkään. Onneksi on tämä meikäläisen kohtalainen anskantaiti, päinvastoin kuin mannerrasnkalaiset, täällä paikalliset arvostaa ja ymmärtää sitä ja hyvin on tultu toimeen.
Yhden päivän tutkiskelun jälkeen en pidä Martiniquesta erityisemmin, ihan liian eurooppalainen ja ranskalainen mun makuun, oikeen mitään karibialaista en täällä näe. Jos haluaisin juuri Karibialle niin tää ei olisi se paikka.
Nyt blogi tekee hassun hypyn sitten jatkossa. Blogia on kirjoitettu maittain, ja kun purjehdusmatka nyt ekaa kertaa menee eri maihin niin jatkan edelleen maakohtaisesti tarinointiakin. Tänne Martiniqueen palataan tälle sivulle purjehduksen jälkeen, välissä kronologinen tarinaa menee St Vincentille ja ehkä jopa St Luciallekin hetkeksi.
Ajeltiin taksilla vajaan tunnin matka Fort de Francesta pääkaupungista lähes eteläkärkeen Martiniqueta Le Mariniin jossa hengailtiin päivä ennen veneeseen nousua. Veneenä meillä on kahdeksan päivän ajan Lagoon 62 katamaraani jossa täysihoitola leppoisaa olot varsin mukavassa hytissä.
Matkaseurana kipparin (ei osaa sanaakaan englantia) ja kokin (osaa kohtalaisesti englantia) lisäksi ranskalainen pariisilaisperhe joka ei ole purjehtinut aiemmin. Perheessä reilun 40v vanhempien lisäksi noin 15-17v pojat. Pojat puhuu hyvin englantia, perheen isä ihan vähän ja rouva ei edes yritä, pyörittelee vain silmiä kun pyydetään jotain meille kääntämään.
jee.
Varoiteltiin kyllä että kun illalla lähdetään Le Martinilta ja tullaan ulkomerellä on merenkäynti varsin voimakas, kokemusta jo lautan ja lyhyen purjeveneretken puitteissa. Meillä oli skopolamiinilaastarit (vanhentuneet ja minäkin laitoin vasta nukkumaan mennessä joten tuskinpa apua), ja oltiin niin poikki että illalla ennen klo 22 kerta kaikkiaan ammuttiin hyttiin.
Aamulla kuudelta ponkaisin normaaliin tapaan ylös ja lähdin etsimään keittiöstä kahvia, jota löytyi, kannella edelleen samoilla silmillä koko ranskalaisperhe varsin huonovointisen näköisenä eikä arvostaneet pirteää kysymystäni kuinka yö sujui.
Mutta päästiin siis eteenpäin, hypätäänkin siis St Vincentin ja Grenadiinien puolelle!
Illallinen, vähän tutustelua ja nukkumaan, ja aamulla oltiinkin eri maassa. Purjehdustuokio välissä oli noin 250km ja melkein 14 tuntia.
SAINT ANNE JA JOULU
Viikko vierähti vesillä ja St Vincentin ja Grenadiinien saaria kierrellessä, ajankulua ei ehtinyt edes huomata. Jouluaattona palattiin Martiniquelle ja sen eteläosaa St Annen kaupunkiin. Tässä vielä hengähdetään iltapäivä ja ilta, syödään aattoillallinen ja nukutaan yö, aamulla sitten siirrytään ihan lähellä olevaan Le Mariniin mistä lähdettiin viikko sitten.
St Anne on kyllä kovasti viehättävä ja kaunis pieni kaupunki, käytiin lyhyt kävelyretki maissa ihastelemassa. Ei ihme että merenlahti tässä St Annen ja Le Marinin edustalla on aivan täpötäynnä purjeveneitä.
Mehän emme vietä joulua. Ei kiinnosta, ei vaan ole meillä juhla. Kuuseksi kelpaa iltavalaistuksessa oleva viimeisen viikon asujaimistovene, ihan normi-illallinen ja tavaroiden pakkaamista. Koti-Suomeen on läheisiin oltu yhteydessä muutoinkin koko ajan, siihenkään ei joulua tarvita.
Ranskalaiset juhlii joulua vasta huomenna, joten silloin voimme hautautua Fort de Francessa hotellihuoneeseen. Ehkä onkin ihan mukava olla maissa välillä.
Kun tähän nyt sattui yhtälö jossa ollaan viikko merellä, siihen päälle joulu ja sitten vielä covid-testin saamisen vaikeus sekä Dominicaan, seuraavan kohteen, maahantulomuodollisuuksien työläys, joudumme jäämään Martiniquelle vielä viikoksi. Covid-testiä ei saa joulunpyhinä eikä St Annessa missään tänään iltapäivällä, lauttafirma perui maanantain lauttavuoron ja Dominica vaatii paitsi testin myös maahantuloluvan joten helpoimmaksi jäi jatkaa Martiniquella oloa muutamalla päivällä. Alunperin piti lähteä täältä jo maanantaina. Eiköhän tän viivästyksen kestä..
Martinique, ainakin nää isoimmat kaupungit, on kyllä hyvin eteläeurooppalainen paikka, karibialaista ei juurikaan näe tai tunne. Itsellä ainakin sellainen olo kuin olisi Etelä-Ranskassa enemmänkin kuin Karibialla, siksi ei ole mun mieleen tämä maa.
Englannilla pärjää yllättävän huonosti, jopa hotelleissa, ravintoloissa ja esim matkamuistokaupoissa on usein ihmisiä jotka ei puhu sanaakaan muuta kuin ranskaa.
Me käytiin eilen apteekissa ostamassa lisää ffp2- mqsekeja. Meidän edellä asioi toinen turistipariskunta joka ei osannut ranskaa. Meidän jälkeen tuli paikallinen rouva ja vapaana ollut myyjä ryntäsi palvelemaan suoraan häntä. Paikallinen rouva viittoili meihin ja sanoi että he oli jonossa ensin johon myyjä totesi että he puhuvat vain englantia eikä hän siksi palvele meitä. Minäkös hermostuin ja ripitin ranskaksi myyjän, totesin että ihan kuule ranskaa puhutaan ja jos minä toimisin hänen tavoin sitä pidettäisiin vähintään rasistisena. Tuli sitten kiltisti myymään mulle ne maskit ja pyyteli kyllä anteeksi. Mutta juuri tän tyyppisiä ihmiset täällä on, periranskalaisia.
Pääkaupunki on ihan kiva kävellä ja katsella värikkäitä taloja, kadut kapeita ja ihmisiä riittää tosin. Ilma on upea ja lämmin +27-29, yöksi sopivasti vähän viivelenee.
Tiet on erinomaiset ja jos haluaa katsella maata, tai edes liikkua kaupungista toiseen on tkätevintä kyllä vuokrata auto. Liikenne on ihan asiallista ja sujuvaa. Kaupungeissa kadut on hurjan kapeita ja jalkakäytävät olemattomia, ja ihmisiä riittää joka paikkaan, joten kadullakin herkästi maski naamalla tulee liikuttua ja helteessä siinä on omat haasteensa.
Välillä pitkällä lomamatkalla tehdään ihan arkisiakin juttuja, kuten täydennetään varusteita, tehdään töitä, parsitaan irronneita nappeja, huolletaan snorklaustarvikkeita, maksetaan laskuja ja palkkoja jne jne. Lisäksi tarkistetaan matkan jatkosuunnitelmia, varataan hotelleja tai vaihdetaan niitä, joudutaan tekemään plään tiesmonesko joillekin väleille kun lautta- ja lentovuoroja perutaan jne. Nyt on rakenneltu matkaa Karibian risteilyn jälkeiselle parille viikolle Floridassa.
Tänään oli yhdeksäs koronatesti tällä reissulla ja Markulle varattiin aika kolmanteen koronarokotukseen. Martiniquella innokkaasti rokotetaan jokainen, myös turre, joka rokotetta vaan pyytää, paikallisten rokotusaste on huono ja rokotevastustus on suuri (mm. matala koulutusaste, Ranskan ilmoittamat sote-henkilöstön pakkorokotukset ja idiotismi yleensäkin syynä). Välillä myös koronatestauspaikkojen löytäminen ja testiaikojen varaus voi hyvinkin viedä puoli päivää.
Ja joskus vaan nukutaan, pelaillaan, luetaan lehtiä ja kirjoja, pidetään ihan vaan ei-tehdä-yhtään-mitään-hotellipäiviä.
Eli ei tämä pelkkää palmujen alla lekottelua ole. Mikä on vaan hyvä, työstä sekin käy jos ei ole arkisia ja vähän tylsiäkin juttuja välillä tehtävänä.
Onneksi tässä Le Bateliere hotellissa on erittäin hyvä nettiyhteys, pieni uimaranta, uima-allas ja isot, siistit huoneet, hotellipäiviäkin on ollut ihan Ok viettää. Ainoa ongelma on että tää on lähiössä, ei kaupungin keskustassa, ja esim. kaupat on moottoritien varressa olevia hypermarketteja joihin kävellen on hankalampi päästä ja me ei autoa olla vuokrattu.
Markulle hotellin hyvä nettiyhteys on mahdollistanut isompienkin töiden tekemisen mikä tietysti hyvä. Minä olen sitten veivannut matkaan liittyviä asioita enimmäkseen.
St Lucialle mentäessä tuntui ettei ne maahantulomuodollisuudet oikein suju. Mutta kyllä ne Koronatestaus- ja maahantulohommelit voi mennä sitten myös toisin.
Tänään Klo 10.37 oltiin testauspaikassa Fort de Francessa. Ihan ilman ajanvarausta ja jonoa käveltiin suoraan sisälle, ilmoittauduttiin kassalla. Testi otettu (testin ottanut kollega puhui englantia, venäjää ja ranskaa) ja maksettu vähän vajaa 50€/nokka (kirjaimellisesti). Ulkona maksamisen jälkeen klo 10.48. Meidät paikalle tuonut taksikuski ei ollut ehtinyt pois jättöpaikalta. Testitulokset Mailissa klo 17, maahantulolupahakemus Dominicaan jätetty molempien osalta klo 17.08 ja vastaus saatu klo 20.15. Eli se oli siinä.
Naps, kops ja näppärää.
Tässä pari päivää siis töitä ja lorkkimista, oleskelua. Mitään mielenkiintoisia kiertoajelua tms ohjelmaa me ei olla oikein löydetty täältä, vika voi oikein hyvin olla kyllä etsijässä josta on ollut mukava olla hetki paikoillaan arkisemmissa jutuissa..
Ja pikkuhiljaa aletaan valmistautua siirtymään Dominicaan. Viimeinkin, voisi sanoa. Sinne meno on ollut jo supertakkuista ja ohjelma muuttunut tsiljoona kertaa, välillä loppunut usko että ikinä oltaisiin Dominicalle.
Alunperin meidän piti mennä sinne 2.1.22. Kun Martiniquella oli kovasti levotonta päätettiin lyhentää täällä oloa ja lähteä Dominicaan jo 27.12. No, purjehduksen aikana ei sitten saanutkaan missään PCR testiä maahantulolupaa varten ja sitten lauttayhteyttä meni vielä peruuttamaan viime tipassa koko,lautan tuolta päivältä. Ajateltiin että kun ollaan maissa niin saadaan se pcr hoidettua heti pääkaupungissa ja ostettiin lennot Martiniquelta Guadeloupen kautta Dominicaan 28.12. Eihän meillä tullut mieleenkään ettei yhtään missään saa joulun aikaan mitään pcr-testiä, ja pikatesti ei kelpaa Dominican maahantuloon. Ja kun testi ei saa olla tuoreempi kuin 24h ja maahantulopaåereissakin luvataan menevän 24h niin ei vaan mitenkään voitu saada kaikkia valmiiksi vaaditusta ajassa eikä päästy lähtemään lentäen 28.12. Lauttafirma ilmoitti että kun he perui meidän lautan 27.12. päivältä niin voimme siirtää liput 31.12. lautalle. Annettuun puhelinnumeroon, jossa lippujen muutos hoidettaisiin, ei saa mitenkään yhteyttä eikä lauttafirma ole nyt viikossa vastannut yhteenkään viestiin, kaikki varmaan lomalla kun lauttavuoroja ei ole ennenkuin 31.12. Joten ostettiin lauttaan uudet liput.
Nyt meillä on Dominicalle pcr tehty ja siitä lausunnot, maahantulolupa saatu, kolmet lauttaliput ja yhdet lentoliput hankittu. 👍🏾. Luulisi meidän pääsevän Dominicalle?
