Maa josta löytyy vuoden jokaiselle päivälle oma hiekkaranta. Oiskohan mun paratiisi?
Barbudan tärkein vientiartikkeli on valkoinen rantahiekka. Barbudalla on 1200 asukasta eikä oikeastaan mitään turismifasiliteetteja.
Antigualla asuu noin 90000 ihmistä ja saaren halkaisija on noin 30km. Viimeisen viikon aikana neljä uutta covid tartuntaa, Oulussa samaan aikaan noin kymmenkertainen määrä/asukas. Suurimmat turismikeskittymät erityisesti bailaajille Antigualla on pohjoisosissa missä on myös pääkaupunki ja lentokenttä, etelämpänä pysähtyy purjehdusväki ja luontokohteista kiinnostuneet. Meillä ekat 6pv hotelli on etelässä, toiset 6pv pohjoisessa.
Antigualta pääsee Barbudalle lautalla päiväretkelle tällä hetkellä. Katsomaan sitä vientiartikkelia eli valkoista rantahiekkaa.
Maa on itsenäinen valtio joka kuuluu Brittiläiseen Kansainyhteisöön ja valuutta on itäkaribian dollari joka hyvin loogisesti lyhennetään XCD. Suurin osa alkuperäisväestöstä kuoli brittien tullessa alueelle, orjuuttaessa alkuperäisväestöä ja tuodessaan tauteja. Että siinäpä ne oleellisimmat.
Ensimmäinen hotellimme on English Harbourissa Antiguan Yacht Club, toisena ollaan pohjoisempana Siboney Bayssa. St John’s on pääkaupunki.
Aamiaispaikan rannassa oli vähän isompia kaloja ihan meressä uiskentelemassa.
Lisäksi toisilla on isommat soutuveneet kuin toisilla. Täällä on ihan käsittämättömän kokoisia (ja hintaisia) purje- ja moottorialuksia laiturissa. Eli mitä ilmeisimmin myös maksukykyisiä asiakkaita riittää näillä vesillä.
Ensimmäinen päivä käytetty normaaliin tapaan uudessa paikassa käytännön asioihin, eli löydetty paikallinen ruokakauppa, ravintolat, SIM kortti hankittu ja lisäksi tutustuttu kävellen lähiympäristöön noin kilometrin säteellä. Sää on vaihteleva, välillä tulee ihan äkkiarvaamatta hurjia sadekuuroja ja kohta taas +28 kirkkaalta taivaalta paistaa aurinko. Joten sateenvarjo on tarpeen, molemmissa tapauksissa.
Lisäksi on pohdittu tulevien päivien ohjelmaa, katseltu paikallisten tarjoamia retkiä (Tripadisorin kautta löytyy hyvin paikallisten retkiorganisaattorien yhteystietoja ja retket voi varata suoraan heiltä ilman brokereita!) joita löytyy kiitettävästi. Kuitenkin on saatu taas tänään havaita eyyä nyt ollaan matkailemassa totutusta poikkeavasti sesongin sikana. Eli jenkkien joulumarkailusesonki on menossa kuumimmillaan Karibialla, ja lauttoja ja retkiä on enää saatavilla rajoitetusti, joitain ei ollenkaan. Esim. meidän haave käydä Barbudalla kariutuu nyt siihen että kaikki lautat on jo myyty täyteen ja ei haluta lentäen tehdä tuota matkaa. Mutta, tän kanssa eletään kun ei älytty ajoissa. Sen sijaan on ostettu huomiseksi kiertoajelun ja snorklausretkeä, myöhemmäksi vaellusretkeä ja toivottavasti helikopterimatkaakin (riippuu tuleeko muita retken varaajia). Ja Barbadokselle jo luolastoretkeä ja sukellusvenematkaa!
NELSONS DOCKYARD
Mutta tänään tehtiin mielenkiintoinen retki 1700-luvulle.
Käveltiin noin kilometrin matka hotellilta Nelson’s dockyardille eli 1745 perustetulle telakalle. Kyseinen telakka syntyi brittiläisen laivaston tarpeesta löytää sopiva paikka Karibialta laivojen huoltoa, korjausta ja rakentamista varten. Puutakenteisten laivojen tuholaiskantojen piti huolen että jatkuvaa huoltoa ja korjausta tarvittiin.
English harbour on lisäksi paikkana myös äärimmäisen suojainen ajatellen hurrikaaneja joiden tielle Antiguakin osuu, ja tämä huomattiin myös jo 1600-luvun puolella.
Ilman massiivista orjatyövoimaa ei Nelson’s dockyard olisi ikinä ollut mahdollinen, eikä brittien laivastolla mitään mahdollisuuksia menestyä ja valloittaa saaria Karibialla. Nykyään Antigualla aktiivisesti kartoitetaan orjina olleiden ihmisten jälkeläisiä ja sukujuuria ja yritetään rakentaa historiaa lähemmäs oikeita tapahtumia.
Paitsi että telakan alueella ja ansiosta saarella kukoisti orjuus, täällä kukoisti myös senaikainen ihmiskauppa. Perheelliset merimiehet oli harvinaisuus 1700-1800 luvuilla. Sataa palkattua merisotilasta kohden sai olla kuusi vaimoa mukana, rekrytoitujen matruusien oli mahdotonta saada perhettä mukaan. Upseerit sen sijaan saattoivat ostaa paikallisen rakastajattaren satamaan, 100-150 punnan hinnalla (siihen aikaan iso raha) upseereilla saattoi olla rakastajatar joka oli yleensä hyvin pukeutunut, sivistynyt, luku- ja kirjoitustaitoinen (huom!) nainen jonka tärkein tehtävä oli esittää upseerin vaimoa esim. illallisilla (ja sängyssä).
Saari on alkuperäiseltä nimeltään Wadadli, britit nimesivät saaren sitten Antiguaksi. Wadadli on nykyisin myös paikallisen, varsin kelvon, oluen nimi, ja paikalliset on selkeästi ylpeitä saaren alkuperäisnimestä. Hyvä niin.
Mutta kun usein pidän Ranskaa sivistymättömänä ja barbaarisena maana jonka rikkaus perustuu täysin vieraiden kulttuurien raiskaukseen ja ryöstämiseen, niin eipä tuo Brittienkään historia ole sen valoisampi. Nelson’s dockyardin museoon kannattaa tutustua jos tänne sattuu. Ja jos ei niin eiköhän tuo ihmeellinen intterwebbi valaise tätä historiaa enemmänkin. Ehkä pitäisi itsekin lukea uudelleen historianläksyjä.
Ja lisäksi on herkuteltu karibilaisella ruoalla mikä on tehty tuoreista aineksista mutta yllättävän mausteetonta. Yksi tuliainen itselle on suotu.
KORONA JA ANTIGUA
Ah, niin!
Lempiaiheeni Korona!
Nyt ollaan paratiisissa! Ei muuten tänne eksy kaikensortin rokotevastaiset koronadenialistihörhöt foliohattuineen!
Ilman rokotteita ei maahan oikein pääse, testissäkin on käytävä ennen lentokoneeseen nousua ja alistuttava kirjallisesti siihen että maahantullessa viranomainen päättää ihan mielivaltaisesti joudutko uudelleen testiin vai et. Jos joudut, tiedossa on 7 päivän karanteeni ja kaksi testiä lisää. Kun olin ilmoittanut, rehellisesti, maahantulokaavakkeessa olevani ammatiltani lääkäri jouduin kyllä kuulusteluun missä ja millaista praktiikkaa harjoitan, olenko ollut tekemisissä koronapotilaiden kanssa ja miksi minulla on kolme rokotetta mutta puolisolla vain kaksi. Onneksi haluttiin tietää koronapotilaiden hoitamisesta vain viimeisen kuukauden ajalta.
Ihan joka paikassa on käytettävä, oikeasti, maskia, ja tätä käyttöä todella valvotaan eikä esim. kauppaan tms ole mitään asiaa jos ei ole maskia. Jo hotellin pihalle tultaessa ennen lähelläkään sisätiloja hotellin pihan porttivahri huomauttaa maskittomuudesta, vaikka kadulla ei tarvitsekaan sitä käyttää.
Ravintolan (nähtävyyksien, kauppojen, virastojen) ovella mitataan jokaiselta lämpö ja tarkistetaan rokotustodistukset, rokottamaton voi ostaa mukaan ruokaa kunhan odottaa tilauksen valmistumista ulkona.
Käsidesiä läträtään joka paikassa, eikä mihinkään ole asiaa jos ei käsidesiä ota aina kun sitä tarjotaan (kaupan ovella, taksin ovella, hotellin aulassa, ravintolan sisäänkäynnillä jne jne). Ja sitä todella tarjotaan ( = on pakko ottaa), lyhyen kaupungilla kiertelyn jälkeen kädet on niin tahmeat ettei sormia saa enää toisistaan erille. Onneksi osa paikoista tarjoaa myös käsienpesupaikan.
Mutta eipä ole täällä koronaakaan, 4 tapausta/100000 asukasta viimeisen viikon aikana.
Ai niin! Ja rannalla saa oleilla, uida, liikkua ja pelailla. Mutta ei saa laulaa. Ihan paras rajoitus ❤️
Aaah, me nautimme. Kunpa tän systeemin saisi Suomeenkin!
ETELÄOSAN KIERTOMATKA
Otettiin paikallisen hepun Johnnyn järjestämä retki saaren eteläosan nähtävyyksiin. Johnny vasta mielenkiintoinen tapaus olikin, ja edusti hyvin Antigua & Barbudan väestöä, kansallisuuksien sulatusuuni. Hepun vanhemmat on syyrialaiset jotka tulleet St Lucialle siirtolaisina aikoinaan. Johnny on syntynyt Antigualla ja muutaman vuoden ikäisenä muuttanut perheineen Kanadaan. 6 vuotta sitten noin 23v iässä Johnny on muuttanut takaisin Antigualle jossa toivoo elättävänsä itsensä maanviljelyksellä, sivuhuomiona vetää turistiretkiä. Niissä tosin on ollut taukoa nyt viimeiset 1,5 vuotta mutta onneksi salaatti on kasvanut sinä aikana hyvin vesiviljelyksillä. Yritteliäs ja mukava nuori mies.
Devil’s Bayn kalkkikivimalliot joita vesi on muokannut on aika vaikuttava paikka. Eikä vähiten siksi että ko paikka on ollut orjuuden aikana orjien yleinen massaitsemurhien tekopaikka, mistä paikan nimikin on tullut. Vesi on muokannut kalkkikiveen siltoja ja luolia. Johnny kertoi että joskus harvoin kun vesi on tässä niemessä rauhallisempi on hänkin käynyt snorklaamassa tuossa kattilassa ja esim. kolme autonromua löytyy pohjasta. Nyt ei paljon tullut mieleen mennä snorklailemaan, ei edes minulle.
Devil’s Baysta suunnattiin Betty’s Hopeen, toiseen orjien muistoksi säilytettyyn ja osittain restauroituun paikkaan. Kyseessä on 1650 paikkeilta aina 1970 asti toiminut sokeriplantaasi jossa orjatyövoimaa käytettiin hyvin paljon. Tulipalot, sokerin hinnan lasku ja palkkatyövoiman käyttö lopettivat plantaasin kannattavuuden ja toiminnan lopulta. Paikassa on restauroitu mylly ja sokerituokojen prässäämö, arkeologisissa kaivauksissa kaivettu esiin talous- ja asuinrakennuksien raunioita sekä rakennettu uusia, vanhan mallin mukaisia orjien asumuksia. Ja entisöity myös vesijärjestelmä. Paikassa on ollut myös Antiguan ensimmäinen juna, höyryvoimakäyttöinen minijuna jolla on kuskattu tilan alueella myös ihmisiä.
Shirley Heights on samaa Unescon maailmanperintöaluetta kuin aiemmin käymämme Nelson’s Dockyard ja sinne myös pääsee samalla lipulla. Shirley Heights koostuu kolmesta erillisestä näköalapaikasta jotka ovat olleet myös oleellinen osa English Harbourin puolustusjärjestelmä 1700-1800 luvuilla, täällä on ollut tähystyspaikkoja, ruutivarastoja ja merisotilaiden ja upseerin asumuksia. Upeat näköalat merelle ja English Harbouriin!
GALLEON BAY
Ja sitten päästiin siihen tärkeimpään!
Freeman’s Bayssa on saaren upeimmaksi rankattu ranta Galleon Beach joka on myös snorklauspaikka no 1 koko Antigualla. Ranta itsessään jo on kaunis, meidän käydessä melkein typötyhjäkin, vesi puhdas ja kirkas ja ankkurissa (poijussa) vain muutama vene täällä. Lahden sivulta pohjukasta kulkee ainoa sisäänkäynti koko English Harbouriin mikä on tehnyt lahdesta myös merkittävän strategisen paikan saaren historiassa, ja pohjasta löytyy edelleen laivanraatoja ja vanhojen isojen purjealusten ankkureita yms. Lahti on yllättävän matala ja snorklatenkin pääsee näkemään monenlaista. Lahden toisen reunan ulkonurkalla meren puolella on toinen meriveden muokkaama kalkkikivimuodostuma, Pillars of Hercules, jonne yleensä mennään vain veneellä tai maan kautta vaeltamalla Shirley Heightsilta, mutta Johnny innostui kun pyysin että mentäisiin Pillarseille uimalla ja snorklaamalla ja lähti oppaaksi. Matka Pillars of Herculesille oli melko pitkä uiden, mennessä rantoja mukaillen ja palatessa koko lahden poikki, ja piti vältellä matalia rantakivikkoja joihin avomerellä tyrskyn ja virtaukset teki vaaranpaikkoja, mutta hyvän oppaan kanssa ei ollut huolta. Ja oli uimisen vaivan arvoinen kokemus, merenpohjan näkymät oli huikeat! Kuvaan merkitsin uimareiden ja vihreällä ympyröitynä Pillars of Herculeksen sijainnin.
Galleon Bayn vesissä asuu myös suuri kilpikonnayhdyskunta luonnonvaraisena, ja trafiikkia todella riitti snorklatessakin kalojen lisäksi. Ihmisistä eivät juuri välittäneet, tosin lähelle ei edes pyritty vaan ihailtiin kauempaa. On se kaunis eläin.
ANTIGUA ZIPLINE
Ja sitten se toinen joka matkan intohimo: Zipline!
sellainen löytyy Antigualtakin, eikä yhtään paskempi! Otettiin tänään vain puolikas tarjolla olevasta radasta ihan kuumuuden ja kiipeämisten takia, mutta hieno oli.
Muutama video tässä perässä parilta laskureitiltä, osa minun kuvaamia GoProlla omasta tai Markun laskusta ja osa ziplinefirman videoita.
Ja viimeinkin löytyi myös pääasia. Kissat. Ei muuten ole hirveästi kissoja Karibialla. Ikävä kyllä.
Tuuli- ja aurinkoenergia?
Siis oikeasti on ihmetelty koko alkumatka tätä mysteeriä, miksei Karibialla näy lainkaan aurinkopaneeleita tai tuulimyllyjä?! Täällä jos jossain, pasaatituulien ja auringon luvatulla alueella, pitäisi molempiin olla edellytykset.
Tämäkin selvisi kun kysyttiin paikallisilta. Kaikki tuulimyllyt, aurinkopaneelit ja niiden tarvikkeet ja varusteet on tuontitavaraa, ja kaikilla tuontitavaroilla on tullia 80% arvostaan. Sen sijaan dieselöljy, bensa ja generaattorit sekä niiden osat tulevat Venezuelasta ihan pilkkahinnalla. Kun diesel maksaa kuluttajalle verojen kanssa 2 US$/gallona eli 52 eurosenttiä/litra niin on aika ymmärrettävää ettei tuulimyllyt kiinnosta.
Ikävä kyllä.
PIGEON POINT
Tänään huomattiin karttaa ihan muutoin tutkiessa, tai siis Markku huomasi, että meidän hotellin lähelläkin on yksi uimaranta. 700 metrin kiipeämisen ja mäenlaskun sekä autojen väistelyn jälkeen päädyttiin Pigeon Point Beachille. Joissain nettiarvosteluista hirveän hyväksi kehuttu ranta, ja ainakin paikallisten suuressa suosiossa näytti olevan. Ei voita mitenkään Galleon Bayn rantaa, ihan kiva kyllä mutta ei mitään kummallista. Uijalle ja auringonottajalle ihan jees, snorklaajalle ei niin mitään. Pari rantabaaria joista toisessa syötiin salaattilounasta mikä aika Ok, ruoka ylihintainen ja kastike splitannut joskin tuoreet raaka-aineet ja mustekalaa ei ollut säästelty, lisäksi oikein ystävällinen henkilökunta. Ja paljon kissoja. Ja pikkulintuja.
Niin on kuusi päivää pyöritty Antiguan eteläosassa ja huomenna siirrytään pohjoiseen lähelle pääkaupunkia ja hulinaa. English Harbour ja eteläosa on ollut oikein mukava, juuri sellainen kuin odotuskin paikasta oli. Paljon luontonähtävää, purjehtijoilta ja maailman kiertäjiä, kaunista luontoa ja hyvää ruokaa.
Vaihteluna seuraavan kuuden päivän ajan olemme Dickenson Bayn rantaelämän pyörteissä, lähellä pääkaupunkia ja bile-elämää. Ei kuulosta meille mutta kaikkea pitää kokeilla edes kerran. Maan kaikki varsinaiset nähtävyydet on täällä etelässä joten pohjoisessa ei ole liiemmin mitään retkiä tms luvassa, mutta katsotaan saadaanko helikopterimatka järjestymään ja löytyykö meille peruutuspaikka Barbudan lautalle joka oli loppuunmyyty jo joulukuulle asti.
FORT JAMES JA MATKA POHJOISEEN
Johnny haki meidät puolenpäivän aikaan English Harbourin hotellista kuten oli sovittu. Markku pyysi ajamaan muuta kuin valtatietä pohjoiseen, jos matkalla olisi vaikka mielenkiintoisia paikkoja. Ja mehän saatiin ihan huippu kiertomatka tälläkin kertaa.
Pohjoiseen matkalla nähtiin keskellä-ei-mitään sijaitseva Karibian suurin krikettiareena, valtava ja uudehkon näköinen Sir Vivian Richards areena joka on ollut valtava rahallinen investointi josta suurin osa, yllätys yllätys, on kiinalaisilta. Kuten Johnnykin sanoo, kiinalaiset omistaa meidät. Niin täällä kuin Pasifikallakin.
Stadionin kuva netistä pöllitty.
Matkalla nähtiin kyliä, maisemia, kuultiin historiasta ja nykypäivästä, nähtiin Johnny kotikin (kaunis pieni vaaleanvihreä talo).
Ja käytiin ekan kerran kuukauteen oikeassa länsimaisessa isossa supermarletissakin. Eihän siellä meinannut osata edes käyttäytyä! Lämmönmittaus, käsienpesu, käsidesi, maskin käyttö…
Ennen kuin päädyttiin seuraavaan hotelliin käytiin katsomassa pääkaupungin St Johnin käytännössä ainoa nähtävyys Fort James.
Fort Jamesin linnoitus on 1700-luvun ihan alusta (rakennettu1706-1736) ja vahtii sisäänpääsyä mereltä Antiguan pääkaupunkiin. Jäljellä on joitain raunioita ja muutamia tykkejä noilta päiviltä, kaunis paikka ja hienot näköalat.
Vieressä on myös paikallisten, ja turistienkin, kovasti suosima Fort James (tai Fort Bay) Beach. Upea, siisti ja kaunis ranta jolla kannattaa käydä!
SAAPUMINEN POHJOISEEN
Ja sitten päästiin Dickenson Bayn rannalle ja hotelliin. Huonetta odotellessa käytiin rantabaarissa lounaalla ja ihailemassa maisemia. Ero eteläiseen osaan saarta on valtava, nyt on tultu turistien (muiden kuin maailmankiertäjäpurjehtijoiden) suosimaan paikkaan ja alueelle, ja se näkyy. Ekana hotelli pisti meidät allekirjoittamaan muutaman sivun mittaisen disklaimerin ettei polteta itteemme kuumaan hanaveteen tai olla pahoillamme säästä, ei vedetä hernettä nokkaan jos hukutaan vesiurheilu pyörteissä yms yms. Oli ihan pakko kysyä onko suurin osa hotellin asiakkaista jenkkejä. Kuulema on. Ymmärrän.
Ja en malta olla paljastamatta että helikopterimatka vahvistettiin meille tänä aamuna!
Eli matkaamme helikopterilla myöhemmin tällä viikolla Montserratin saaren aktiivisen tulivuoren päälle ja katselemaan maisemia ko saaren alueella… Googlella löytyy tästä mutta kun retki tehty tulee tänne kuvia, videota ja tarinaa. En malta edes odottaa!
Ruokakauppa, pesulapalveluiden käyttö, uima-allas, hotellilounas ja työskentelyä (jonkun on matkaa maksettavakin!). Tänään ollut matkan ihka ensimmäinen ihan oikea hotellipäivä, ei mitään retkeä eikä mitään ohjelmaa. Markulla palaveria ja töitä, minä olen viihdyttänyt itseäni uimalla ja somessa roikkumalla. Ollaan siis pesetettyä pyykkiä ja käyty todella hyvällä lounaalla naapurihotellin rantabaarissa. Ja täydennetty jääkaapin sisältöä. Täällä kun on myös TONICVETTÄ!! Eli täydellinen tonickatastrofi mikä etelässä uhkasi on ohitettu, täällä on tonicvettä joka kaupassa. Sen sijaan alkoholitonta olutta ei löydy lähikaupasta, mutta tonicilla sekin on anteeksiannettavissa.
Iltauinnilla. Huomattiin että hotellin rannasta on aika kivat näkymät merelle iltaisin auringon laskiessa. Joten joka ilta käytävä uimassa.
Seuraavien parin kuvan etualalla olevan paikallisen naisen kanssa juteltiin tovi vedessä ja saatiin paljon hyviä ideoita ja vinkkejä saarella matkailuun. Aivan ihana persoona.
Paikalliset nuoret kilpauimarit treenasivat myös auringonlaskun aikaan tällä rannalla.
Eikä paskempi ole meidän hotellinkaan alue yöaikaan.
MONTSERRATIN HELIKOPTERIRETKI
Mutta sitten päästiin siihen tärkeimpään eli helikopterilentoon.
Airbus H130 koneella päästiin tänään, maksavina asiakkaina, matkaamaan Antigualta Montserratin saaren ylle katselemaan aktiivista tulivuorta ja vuonna 1997 2/3 koko maan pinta-alasta tuhkakerroksen alle jääneen saaren näkymiin. Pohjoisosa saaresta on turvallista aluetta ja siellä on edelleen asutusta Plymouthin kaupungissa, koko keskiosa ja eteläinen osa saarta on noin 30-50 metrisen tuhkakerroksen peitossa. Lisäksi jäljelle jäänyttä osaa saaresta tuhoaa rikkihapposateet. Itse tulivuorenpurkauksen aikaan saarella ei ollut lainkaan elokuvista tuttua punaista laavamassaa vyörymässä kohti rantaa, vaan kuuma tuhkamassa ja lentävät ”kivipommit” tuhosivat ensikädessä saarta. Vasta hitaammin valui laavaa ja kivimassaa kohti rantaa. Oli aika hurja nähdä koneesta joku pieni kivinen rengas joka oli joskus ollut 50 metrisen tehtaan savupiipun nokka. Ja osittainen lentokentän kiitorata.
ihan mahtava retki!
Olihan maisemat! Ihan älyttömän hieno matka.
ARKIELÄMÄÄ
Muutoin aika pohjoisemmassa osassa maata on mennyt päivä- ja iltauintien, lounaiden ja Markulla työnteon merkeissä. Helikopterimatka on ollut ainoa retki tässä osassa Antiguaa. Ja nyt ikävä kyllä eilen illalla huomattiin että meidän kotoranta on meduusojen valtaama, hurja määrä jellyruumiita hiekalla ja eläviä rantavedessä. Ei enää huvittanut mennä iltauinnille. Syyksi pohdittiin pasaatituulen heikkenemistä ja tuulen kääntymistä eri suuntaan, olisiko tuonut tullessaan meduusat kun aiemmin ei ainoatakaan ole näkynyt?
Tänään on sen verran ohjelmaa että käydään PCR koronatestissä ja täyteläinen meidän maahantuloilmoituslomakkeetja tullausilmoitukset yms, sunnuntaina kun suunnataan Barbadokselle. Nämäkin lappuset ja muodollisuudet hoituu kaikki sähköisesti näppärän äpin kautta, ei oo ongelma.
Samaan aikaan Antigua on nyt kiristämässä maahantuloehtoja, eli nyt on jatkossa oltava kaikkien maahan saapuvien ihmisten täysin rokotettuja, edes karanteenilla ja yhdellä rokotteella ei enää maahan pääse, ja entisen 5vrk sijaan koronatestin on oltava alle 4vrk vanha. Edellinen ohje ehti olla alle viikon voimassa, että jännää on tää matkustaminen ja todellakin pitää jatkuvasti seurata tulevien kohteiden sääntöjä.
LEVOTTOMUUKSIA JA MELLAKOINTIA
En tiedä minkä verran Euroopassa, tai Suomessa, uutisoidaan Karibian alueen mellakoista, erityisesti juuri nyt Martiniquella ja Guadeloupessa. täällä tietenkin paikallisissa Karibian alueuutisissa on isoja juttuja kuinka poliiseja kohti on ammuttu ja kuvat mellakkapaikoilta on aika hurjan näköisiä toki.
Mellakoiden taustalla on paljon ongelmia jotka ei edes suoraan ole yhteydessä toisiinsa vaan yleistä pahaa oloa vähän kaikeasta alkaen rasismista ja kolonialismin historiasta ja jäänteistä aina covidiin asti. Korona-aika on näitä turismilla eläviä pieniä ja köyhäkin saaria kurittanut kovalla kädellä eikä emämaa Ranskalta ole aina ehkä koettu saatavan kovin tukea (en tiedä mitään asiaintilasta), koronarajoitukset on koettu ahdistaviksi ja epätasa-arvoisuutta lisääviksi, ja nyt viimeisenä niittinä Ranskan hallituksen päätös pakottaa terveydenhuollon ammattilaiset koronarokotuksiin sai aikaan tämän myllerryksen. Eli mukana on tässä ihan varmasti aivan oikeita ja raskaita syitä tyytymättömyyteen, mutta sitten tämä koronahärhöminäensin paskasakki käyttää tilaisuutta vielä omiin tarkoituksiinsa ja lietsoo entistä enemmän vihaa ja pelkoa ihmisiin. Niinkuin Suomessakin.
Meille ei tällä hetkellä näy mitenkään mitkään levottomuudet missään, ollaanhan nyt Brittien alusmaass. Saint Martinilla oli se yksi tiesulku ja poltettuja roskiksia ja renkaita niillä suluilla mutta siinäpä se.
Guadeloupessa levottomuudet on alkaneet rauhoittua jo, Martiniquella riehutaan edelleen, ja jos tilanne ei rauhoitu ei noihin maihin mennä, simple as that. Meille extremeurheiluksi riittää tunnin kävely tässä kosteassa helteessä ja juoda gintonic ilman giniä. Ei huolta, siis.
Jännittävää on että Barbados ilmoitti toissapäivänä ihan yhtäkkiä itsenäistyvänsä, kansalaiset yhtä ihmeissään kuin mekin tästä uutisesta. Ja kaikki barbadoslaiset ei todellakaan ole tyytyväisiä tähän itsenäistymisen, Britannian on koettu tuovan turvaa ja vakautta maahan kuitenkin, ja nyt tuntuu ihmisillä olevan valtavan suuri pelko kiinalaisten maihinnoussta paikalliseen talouteen. Kuten Kiina on kyllä jo tehnytkin, Antiguallakin tullut selväksi että Kiinan käsissä tämän(kin) maan talous on.
Edellisen talvireissun aikana juteltiin paikallisten kanssa Solomonsaarilla paljonkin tästä Kiinan roolista näiden pienten mutta strategisestikin aika oleellisten maiden taloudessa, Solomonsaarillakin 70-80% maan kaupasta on kiinalaisten omistuksessa. Ja nyt mellakoiden jo Solomonsaarillakin siihen malliin että Australia on lähettämässä sinne joukkoja stabiloitunut tilannetta.
Eli Korona on laukaissut monia historian, talouspolitiikan ja valtionhallinnn asioita nyt esille eri puolilla maailmaa ja saapa nähdä mitä tästä seuraa seuraavien vuoden parin sisällä. Rokotepakko voi olla hörhön murheista pienin.
ANTIGUA, AITOA KARIBIALAISUUTTA VIIMEINKIN
Tämä oli kyllä ensimmäinen saari joka tuntui karibialaiselta brittiläisyyden, amerikkalaisuuden tai eteläeurooppalaisuuden sijaan. Jokin elämänmenossa ja ihmisissä sen tekee, samaa kieltä, samaa ruokaa, samat maisemat ja samat säätilat täällä kuitenkin on kuin BVI:lla tai St Martinillakin. Silti niin erilainen.
Hintataso on edelleen korkea, infrastruktuuri turren silmään hyvä ja toimiva, ilmasto kostea ja kuuma, ympäristö siisti ja hyvin pidetty pääasiassa. Edelleen harmittaa tuulen ja auringon vähäinen hyödyntäminen mutta siihenhän saatiin selityskin.
Paikalliset ovat enemmän kuin tyytyväisiä turistien nyt viimeisen parin kolmen viikon aikana palattua saarelle rahoineen, enkä ihmettele. Vähän on elinkeinoja ilman turismia ja kaikki muutkin elinkeinot saa oman hyötynsä turrejen rahoista (kalastus, kaupat, palvelut jne). Turistikompleksien ulkopuolella tulee maan varallisuudesta nopeasti esille.
Jos nyt suunnittelisin matkaa tänne tekisin sen aika samoin kuin tämä matka tehtiin. Ensin etelässä hyvä tovi, siellä on kaikki nähtävä ja koettava, ja sitten muutama päivä pohjoisemmassa ehkä ihan kaupungissa tai rantahotellissa. Etelässä voi tosin yhdistää rantahotellin jo mukaan kuvioon ja pysyä siellä koko matkakin. Nämä pohjoisen 5* all inclusive ja lomaosakekompleksit on samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin, ei kannata näihin tuhlata rahojaan (Paitsi jos lomaltaan haluaa juuri niitä).
No, me nyt odotellaan jännityksellä koronatestin tulosta (saadaanko ajoissa), pakkaillaan vähitellen tavaroita, käydään syömässä vielä lähikippolan loistava tonnikala-ateria ja uidaan.
Ja huomenna kohti Barbadosta !
(jos se koronatestin tulos tulee ajoissa)
