Ja sitten jatketaan matkaa 30.3.24 kohti pohjoista, Okinawalta ensin lento Fukuokaan josta Shinkansen-luotijunalla jatketaan matkaa vielä Hiroshimaan.
Junalipun ostaminen oli varsin helppoa, Fukuokan aseman infotiski neuvoi meidät oikeaan paikkaan jossa lyhyen jonottamisen jälkeen erittäin hyvin englantia puhujalle nuorelle miehelle kerrottiin että halutaan yhden ison laukun kanssa matkata tänään seuraavalla Shinkansenilla Hiroshimaan. Ja jos vielä 1-luokan liput mielellään kiitosta vaan. Lippu tuli tuota pikaa, hyvät ohjeet matkalaukun säilömisestä, ohjattiin oikealle raiteellle ja avot, pian istuttiin jo oikeassa junassakin.
Ei mitään tietoa osuttiinko ekaan luokkaan, matkanteko oli joka tapauksessa mukavaa. Jos matkustaa käsimatkatavaroita isomman laukun kanssa täytyy sille ostaa oma paikka istuimen takana, ja sinne kyllä olisi mahtunut useampikin iso matkalaukku. Matka kesti 66 minuuttia kuten luvattu oli ja nopeimmillaan 297km/h vauhdilla mikä tuntui kyllä mutta hyvin vakaata menoa oli.
Manoituttiin jo Fukuokasta tutun paikallisen hotelliketjun paikkaan eli Mitsui garden- hotelliin. Valittiin hotelli puhtaasti sijainnin takia: Haluttiin lähelle tärkeimpiä nähtävyyksiä jotta voidaan niihin kävellä omassa tahdissa. Ja hyvä valinta olikin. Huone 24. kerroksessa lisäksi tarjoaa upeat näkymät Hiroshimaan.
Hiroshiman rauhanpuistossa vietetty päivä puistossa kuljeskellen, nähty hienoja muistomerkkeinä, atomipommin jäljiltä jääneitä raunioita ja yksi pyykin, katsottu lyhytelokuva 15-19v lasten itsemurhapommittajien koulutuksesta ja kokemuksista, tutustuttu Hiroshiman elämään ennen atomipommia ja sen jälkeen. Erittäin vaikuttava paikka ja paikan museoon kannattaa varata hyvin aikaa.
Ja niitä kirsikankukkia alkaa jo hyvinkin olla. Jotenkin lohdullista että maan historian kauheimpien tapahtumien muistopuistosssa juhlitaan kevään alkua. Paikallisia oli piknikillä joka ainoan kukkivan puun alla ja niiden välissäkin, sunnuntaipäivä kun on ja keli hyvä pilvipoutainen +21.
Rauhanpuiston museossa kello laskee päiviä Hiroshiman atomipommin tiputtamisesta sekä viimeisestä ydinkokeesta. Ikävä kyllä Putinin ja Pohjois-Korean kammoksuttavia touhuja ei ole tänne päivitetty.
Puiston alueella on useampiakin sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyitä, kaikki taatusti tutustumisen arvioisia. Ja hyvin vaikuttavia.
Meidän hotelli on siis alle 500m päässä tuosta puistosta, ja jo matkalla sinne oli kaunis pieni temppeli, sodasta säästynyt puu ja hyvin vanhoja kaivauksissa löytyneitä raunioita 1300-luvulta nähtävissä.
Kuten ei ole yllättävää, kaupungin koko rakennuskanta on hyvin uutta ja siten myös erilaista kuin muualla ollut. Kadut on leveitä, samoin jalkakäytävät, rakennuskanta ihan muuta kuin vaikka Fukuokassa. Mutta ehkä siksikin myös kaikkea vanhempaa on pyritty säästämään ja pitämään esillä.
Kaupungissa on sekä metro että erittäin kattava ratikkaverkko liikkumisen avustamiseksi, ja liikuntaesteisten liikkuminen paljon helpompaa kuin muualla Japanissa tähän mennessä.
Osuimme tänään Hiroshiman näköalatorniin Orizuru Toweriin.
sieltä oli oikein hienot näköalat ensin puurakenteisilta portailta ja sitten saattoi laskeutua 1-2 kerrosta alemmas lukemaan lisätietoa atomipommin tuhoamista rakennuksista.
Yläkertaan eli noin 13. kerrokseen pääsi portaita, hissillä tai ramppia pitkin. Me otettiin hissi ylös. Varsinainen näköaladeck on hienoin koskaan näkemämme. Puiset portaat ylimmässä kerroksessa, siellä voi istuskella ja hakea baarista vaikka drinksut, ottaa kuvia tai kiertää kuvaaamassa yli 180 astetta maisemia ympärillä. Koska näköalatasanne on avonainen siellä tulee kovasti ja kylmästi.
Markku innostui tornin näyttelyssä kokeilemaan myös digitaiteen tekemistä. Lisäksi tornissa oli mahdollisuus opetella origamin tekemistä ja huimimmat kävi myös lasilattiaisessa ja -seinäisessä nurkassa josta oli näkymät 150m suoraan alaspäin. Juu en minä.
Ja kun tultiin alas 12 kerrosta ramppia ihan jalkaisin voitiin ihastella taidenäyttelyä seinillä! 12 eri taiteilijaa kertoi miltä heidän maailmansa näyttää 2045 kun atomipommista on kulunut 100 vuotta.
Alas tuolta 12. kerroksesta pääsi myös liukumäkeä laskien. Alunperin pelastustarkoitukseen tehty liukumäki näytti olevan suosittu niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa.
Ja sitten otettiin suunta kohti pohjoista, edelleen kuljettiin jalan. Kaupunginkirjaston ja taidemuseon puistossa törmättiin hopeiseen patsaaseen ja upeasti kukkiviin kirsikkapuihin, kukkiminen ihan selkeästi lisääntyy päivä päivältä.
Hiroshima castle puistoineen oli myös hieno näky!
7km ja kolmen tunnin kävelyn jälkeen ei maittanut enää hotellille kävely joten taksinpa otimme.
mutta päivä oli kaunis ja monta hienoa paikkaa taas nähtiin.
Meille on monelta taholta kerrottu että yksi päivä Hiroshimassa riittää, kaiken ehdit nähdä. Ehkä niin jos juokset hullun lailla kaiken läpi, muuten sanoisi että pelkästään Rauhanpuiston museossa menee yksi päivää, 2-3 päivää kannattaa varata muulle kujeskelulle.
Viimeinen kokonainen päivä Hiroshimassa tänään edessä. Huomenna matkataan junalla taas pohjoisemmas, Osakaan. Mutta tänään vielä ehditään seikkailla Miyajiman saarelle. Ihan hotellin läheltä lähtee vesibussi Hiroshiman edustalla olevalle saarelle. Edestakainen venematka maksaa 13€/nokka ja kestää noin 45 min suuntaansa.
Miyajima on Unescon maailmanperintökohteita. Sen suurin temppeli (joita on siis useita saarella) on rakennettu 500-luvulla ja nykymuotoonsa viimeistelty 1100-luvulla. Lisäksi koko temppeli on rakennettu mereen.
Koko saari on oikea turistirysä, ihan täynnä matkamuistomyymälöitä ja muita krääsäkauppiaita, ruokapaikkoja ja temppeleitä. Ja ihan hirveästi ihmisiä. Tehtiin kuten TripAdvisor neuvoi, mentiin yhtä katua kauempana rannasta kortteliin kävelemään ja olipa hiljaista ja rauhallista. Varsinaiselle soppailukadulle ei menty lainkaan vaan kuljettiin sitten takaisin ihan rantaa pitkin jossa oli myös rauhallisempaa. Kaunis paikka jossa olisi ehkä enemmän kokenut jäämällä tänne yöksi, kun viimeiset lautat vie päiväretkeilijät saarelta klo 17-18 aikaan saari hiljenee varsinaisille asukkaille ja hotelleihin asettuneille turreille, sytytetään paikkojen iltavalaistus ja alkaa ilmeisestikin paras osa Miyajima-kokemusta.
Saarella sulassa sovussa turistien kanssa elää isohko populaatio metsäkauriita joista rohkeimmat ei epäröi pyöriä turrelauman keskellä ja yrittää löytää laukusta syötävää.
Meillä jäi monta paikkaa lähemmin käymättä saarella ihan vaan jaksamisen ja viitsimisen puitteissa, lisäksi oltiin varattu paluuvene 4h päähän saarelle tulosta. Tuonne korkeammalle kiivetessä oisi varmasti ollut vielä hienommat näkymät.
Miyajimalla syötiin pienessä paikallisten suosimassa paikassa loistava lounas. Jonossa ei turreja näkynyt ja kun mentiin syömään tatamihuoneeseen ei muita länkkäreitä sielläkään ollut. Naapurin ravintolaan oli pidempi jono mutta luotettiin nyt Google translatoriin ja hyvin saatiin ruokaa ja juomaa.
Huoh ja Röyh.
Kahdeksan ruokalajia, vihreää teetä, iso tuoppi olutta ja yksi yuzulla maustettu kuuma vesi. Kahden hengen erittäin riittoisa lounas ankeriasta kahdella tavalla, tempura jättikatkarapuja, grillattuja ostereita, riisiä kolmella tavalla, misokeitto, munavanukas, pikkelöityjä vihanneksia, inkivääriä kuivattuna ja tuoreena, salaatti sekä luumu-kaakao-hyytelö.
Kaikki yhteensä 18€.
Mun vatsa voisi muuttaa Japaniin. Tosin tätäkin ateriaa sitten sulateltiin noin 8km kävelylenkillä.
Nyt aletaan olla myös hanamin tietämillä, meidän onneksi kirsikkapuiden kukinta on ollut pari viikkoa myöhässä ja niinpä ollaan päästäkin vasta sen alkua seuraamaan sen sijaan että tultaisiin kohti pohjoista sakuroiden perässä.
Nyt taas illan myötä pakkaamaan ja huomenna junalla kohti Osakaa jossa ollaan sitten viisi yötä.
