Että sitten etelän rantalomalle. Johan tässä on palelluttukin pohjoisempana ihan tarpeeksi. Luvassa 19-25 astetta lämpöä yötä päivää (eli ei öisin pakkasta kuten Etelä-Koreassa ja pohjoisempana Japanissa).
Okinawa on Japanin eteläisimpiä saaria jolla on Japaniin kuulumisesta huolimatta hyvin oma kulttuurinsa ja ruokansa. Saarella on myös edelleen iso amerikkalaisten sotilastukikohta millä on iso vaikutus saaren elämään.
Noin parin tunnin lento edestakaisin Fukuokasta Nahaan Okinawan pääkaupunkiin Japan Airlinesilla business-luokassa maksoi kahdelta yhteensä 247€.
Lennämme siis Nahaan pääkaupunkiin ja hotelli on myös otettu sieltä.
Hotellihuoneen hintaan kuuluu loungepalvelut joihin kuuluu ”viihtyisä” iso huone ja näkymä uima-altaalle. No, tietenkään mitään noista ei löydy. Loungessa on kyllä viittä kylmää ja kuumaa kahvia, kuutta eri sakea, punaviiniä, valkoviiniä, skumppaa, olutta, kuutta eri mehua, jääteetä, vanukkaat, kahdeksaa eri snäkkiä ja lopulta vielä mineraalivettäkin kahta lajia ilmaiseksi tarjolla. Mutta ei istuinta missään, ei mitään rentoututumispaikkaa. Onneksi juomat ja snäkit kehotetaan ottamaan mukaan huoneeeseen kaikkein mieluiten (älkää siis jääkö tähän aulaan ja älkää nyt herraparatkoon vaan juoko ittiänne huonoon kuntoon!!).
Eli kuten jo toisaalla sanoin, onneksi olen saanut Mehikseltä kätevän lähes litran vetoisen kevyen metallipullon, nyt se täytettiin loungesta punaviinillä, kerrankin tuli hyötykäyttöön.
Illalliselle lähdettiin mereneläväravintolaan tien toiselle puolelle, googlemapsin arvioiden mukaan oikein hyvään sellaiseen.
ihanaa sushia ja tofupaistosta vaikka meidän ylläriksi tofupaistoksesta löytyikin sianlihaa. Siirrettiin sivuun ja syötiin muut, annettiin palautetta.
kymmenen todella tuoretta sushilla, kaksi mersiilinagiria ja iso annos vihanneksia ja tofua, pullo olutta ja lasi viiniä oli noin 30€.
Huomannemme kuitenkin että keittiömestari viimeistelee annokset puhtaassa valkoisessa paidassa ja kravatissa!
Oli siellä tuollaisia alkuperäisiäkin kyykkimispaikkoja, meikäläinen vaan ei pääsisi enää ylös ruoan jälkeen (kun ei ennenkään sitä) joten tyydyttiin tiskillä istumiseen.
Me ollaan jo niiiin opittu että toi märkä lämmin rätti on aina se eka rituaali joka paikassa, pyyhi kädet! Ikinä ei saa naamaa tällä pestä eikä sitä käytetä lautasliinana myöhemmin.
Hotellin aamiainen on ihan älyttömän hieno ja hyvä! Jos jostain pitää vinkua se on kaurapuuron ja ruisleivän puute. Mitään muuta ei ihminen voi aamiaisella kaivata. Joo, myös skumppa, punaviini, valkoviini, pitsat, sata eri salaattia, juustoja, keittoja, hedelmiä, vihanneksia, japanilaisia pikkelöityjä kasviksia, murovaihtoehtoja, makeita leivonnaisia jne kuuluu hintaan.
Meidän alkuperäisessä hotellihuoneessa oli todella paha haku, lähinnä muistutti kuivunutta viemäriä. Ilta loruteltiin vettä joka viemäriin ja aamuun mennessä huoneen haju oli hävinnyt, kylppärissä edelleen tallella.
Aamiaisen jälkeen mentiin check in tiskille notkumaan ja haluamaan
a. Neljä tyynyä lisää, huoneessa oli vaan yksi tyyny pernokka ja sehän ei riitä mihinkään
b. Mainittiin hajusta, ei edes yhtään kiukkuisena, kunhan kysyttiin voitteko tehdä jotain tälle.
No, minuutissa meillä oli 100x parempi, hajuton huone jonka pohjaratkaisu on mahdottoman paljon parempi kuin edellisen.
Mutta vain kaksi lisätyynyä, enempää ei hotellilla ollut.
Olemme äärimmäisen tyytyväisiä. Kun hain aamulla klo 7 loungesta tuplalatten ennen jatkounia havainnoin että skumppapullo oli täysi. Vielä kun siitä tykkäisin…
Hotellin ylimmässä 10. kerroksessa on kiva lasiseinäinen uima-allas jossa vesi on mukavan lämpöistä kelillä kuin kelillä. Lisäksi löytyy kuumempi poreallas. Allasbaari on auki 15-24, klo 19 jälkeen vain yli 18v ikäisille.
Mehän siis rynnättiin uimaan heti puolen päivän jälkeen ja saatiin ihan yksinämme lorkkia kun ilmakin on pilvinen, paikallisittain kylmä ja sadettakin luvassa. Siis niin ihanaa!
Tänään taas toivutaan ja huomenna sitten valaita katsomaan, suunniteltu muu tulevan viikon ohjelma jo tarkoin.
Jokainen japanilainen hotelli tarjoaa asukkailleen pyjamat joissa saa hiihdellä aamiaiselle tai missä vaan hotellin tiloissa, kunhan on myös läppöset jalassa, sellaiset paperinohuet, mitättömät tohvelit. Nyt saatiin valkoiset, vohvelikankaiset pyjamat. Joten niissä ollaan.
Ja taas illalliseksi loistavaa raakaa kalaa. Maisteltiin myös paikallisia erikoisuuksia tällä kertaa, ja ne vasta hyviä olikin!
Seagrapes, eli jokin levä joka oli ihan järjettömän hyvää sitruunan ja kalakastikkeen kera.
Ja lisää erilaisia susheja…
Kyllä, tänne kannatti tulla päiväksi uimaan hotellin uima-altaaseen ja katsomaan Netflixistä umpipaskaa brittiläistä Nuori Wallander -sarjaa. Loma❤️
mut hei, huomenna ollaan kunnon turreja ja mennään veneretkelle katsomaan jotain valaita. Saattaa olla että omaa venettäkin on myyty ahkerasti viime päivinä. Ehkä.
Käytiin sitten ihailemassa ryhävalaita ja onnistuttiin bongaamaan ainakin viiden yksilön parvi/sakki/lauma. Hauskinta retkestä oli että veneessä oli myös hydrofoni eli vedenalainen mikrofoni jolla saatettiin kuunnella valaiden laulua ihan reaaliajassa. Käsittämättömän hieno kokemus.
Merellä oli ihana viettää päivää muutenkin, mutta kyllä hidas käveleminen pitkin katuja ja välillä pysähdellen penkille, baariin tai vain seistä töllistelemään kaikkea on niin parasta. 5-10km päivälenkkejä tehty ja nautittu +24 C lämpimän tuulisesta säästä.
Nahan kaupungin keskustan ympärillä kulkee kehänä monorail-juna, osin kaupungin kattojen yläpuolella. Ajateltiin huomenna huristella tuolla toiselle puolelle kaupunkia temppeleitä katselemaan.
Kokusai Dori, kansainvälisemmin International streetiksi nimetty shoppailuhelvetti on yksi Nahan suosituimpia turistikohteita. Siis katu jonka varrella on vain matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita.
Ja kun pelkkä kadunvarsi ei riitä, tehdään shoppailukujia osittain maan alle korttelien pituisina käytävinä. Täältä löydät mm. aidot japanilaiset havaijipaidat…
Japani ei ole ihan vegen unelmapaikka 😂
Ei vaan, hyvää vegeruokaa löytyy joka paikasta mutta jos haluaa muuta kuin tofupaloja eri kastikkeissa ja viittäkymmentä eri merilevää (jotka ihan älyttömän hyviä!) niin hiukan vaivaa joutuu näkemään.
Näitä lihagrillejä on ihan joka korttelissa useita, samoin eat all you can-paikkoja joissa ruoat on 99% ei-vegaaneja (miksi, Oi miksi!, lähes kaikissa tofuannoksissakin on aina sianlihaa?!). Ja ruoka on varsin kohtuuhintaista, 1000¥ on noin 6€.
Parasta on perinteinen japanilainen aaamiainen mikä on erittäin runsas ja kasvispitoinen, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia paljon tarjolla. Vielä kun täällä saisi kokojyväleipää (edes).
Mutta ei se tämä tuore, paikallinen kalakaan pahan hintaista ole. Jo kantapaikaksi muodostuneessa lähikuppilassa taas herkuteltiin 23 sushi- ja sashimipalan kokonaisuus sekä kaksi ihanaa leväsalaattia, puolen litran pullo olutta ja vesilasi, kaikki yhteensä noin 30€.
Ja löytyihän se viimein yksi ihmiskunnan paheksujakin.
Okinawan saaren ainoa rautatie on pääkaupungin Nahan korkeuksissa kulkeva monorail-juna. Yli 100m merenpinnan yläpuolella olevan radan asemat toimii myös tsunamievakuointipaikkoina. Monorail asemilla on samanlaiset lippuautomaatit kuin oli Fukuokan metrossakin, maksuvyöhyke (lipun hinta määräytyy kuljetun matkan mukaan vyöhykkeittäin) on helppo katsoa ohjeista ja itse asiassa monorail-yhtiöllä on nettisivuillaankin oikein hyvät ohjeet tämän käyttämiseen myös englanniksi. https://www.yui-rail.co.jp/en/
Me matkailtiin monoraililla Shuri Castlen alueelle ihailemaan lisää vanhojen temppeleiden raunioita ja portteja. Shurin linnan alue on Okinawan 1300-1500 lukujen historian merkittävimpiä paikkoja. Linna vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa Okinawan taisteluissa 4-6/1945, ja sen lisäksi tulipalo tuhosi hirsirakenteisen linnan vielä perusteellisemmin 2019.
Shurin linnan alue on varsin laaja ja pelkkiä portaita ja nousuja ja laskuja. Kävelyä tuli helposti 5km verran vain temppelin alueella ja liikuntaesteisille suurin osa ko alueesta on ihan mahdotonta kulkea.
Ai niin, tänään nähtiin myös katuja pitkin vaellellessa tällaisia isohkoja punaposkisia yleislintuja. Kiitos vinkistä jos tunnistat.
2019 tulipalossa täysin tuhoutuneen linnan tilalle ollaan rakentamassa uutta hirsilinnaa entisen pohjapiirustusten ja vanhojen rakennustapojen mukaan nykytekniikalla höystettynä. Kun jokainen puupalanen veistellään ja käsitellään perinteisellä tavalla on linnan paikalle itse asiassa rakennettu hemmetin ruma ja valtava teräslaatikko ja itse temppelin rakentamista tehdään sen sisällä. Temppeli on kolmikerroksinen ja kaikkien eri kerrosten rakentamista pääsee katselemaan ikkunan takaa. Tuo kuva ylempänä on ylimmän kerroksen tasolta.
Paljon enemmänkin olisi ollut nähtävää tälläkin saarella, puhumattakaan että lämpöisempään vuodenaikaan Japanin eteläisimpään saariryhmän kuuluu oikeita trooppisia rantaparatiisejakin yksien maailman parhaimpine sukellus- ja snorklauskohteineen.
Me jatkamme huomenna matkaa siirtyen taas pohjoisemmas. Lennetään ensin takaisin Fukuokaan Kyoshon saarelle ja siitä otamme luotijunan Hiroshimaan jossa sitten vietetään kolme yötä.
