Tehtiin Kroatiassa kaksi kokopäiväretkeä pikkubusseilla kierrellen Istrian niemimaata vähän enemmänkin kuin vain Rovinjin katujen verran. Molemmilla retkillä oli erittäin osaavat ja riittävän hyvin englantia puhuvat oppaat ja paljon mielenkiintoista asiaa alueen historiasta ja elämästä, kulttuurista, kielestä jne.
PULA
Ensimmäinen päiväretki suuntautui pääasiassa etelään ja kaakkoon Rovinjista, Pulan kaupunkiin, lounasruokailuun pikkukylässä pohjoisempana Pulasta ja lopuksi vähän Rovinjin pohjoispuolella olevaan Porecin kaupunkiin.
Pula on Istrian niemimaan pääkaupunkiin, enemmän sen liikekeskus kuin turistikohde verrattuna muihin kyliin ja kaupunkeihin. Kaupungissa on noin 60000 asukasta ja historiaa kaupungilla on reilun 3000 vuotta verran. Pulan oleellisin nähtävyys on areena joka on pai5si nähtävyys myös edelleen käytössä oleva konserttipaikka, aktiivisesti järjestetään ihan maailmanluokan muusikoiden konsertteja kesällä viikottain. Pienen pieni museo oliiviöljyn tekemiseen liittyen löytyy areenan kellarista, kiertäminen vie kolme minuuttia. Nuorimies meille esitteli Rooman aikaisessa sotilaspuvussaan rakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa mikä oli kyllä ihan kivaa kuultavaa.
Areena-kerroksessa jälkeen käveleskeltiin pitkin kaupunkia ja ihmeteltiin kaikkia vanhoja linnoitusta muureja ja portteja parin tuhannen vuoden takaa, erilaisten valloittajien eri rakennustyössä ja arkkitehtuuria, osaamista. Merenkulku on ollut merkittävä tekijä Pulan historiassa, kuten koko Istrian niemimaan, ja siksi ankkuri on kaupungin symboli. Vuonna keppi ja kivi paikallinen satama on työllistänyt yli 10000 ihmistä, nyt enää vain muutaman lähinnä huviveneilijöitä ja lauttaliikennettä palvelemassa.
Pulan kiertelyn jälkeen suunnattiin koilliseen ja pieneen Grzinin kylään syömään paikallista ruokaa. Ituhipit oli huomioitu oikein hyvin, mitä nyt kananmunaa ja maitotuotteita ei täällä lasketa eläinperäiseksi. Eipä tuo meitä haitannut, vaikka kotona aika vegaanista ruokavaliota noudatetaankin matkoilla ei olla niin nöpönuukia oltu, kunhan nyt kanaa ei tarjota vegeruokaa (aika monessa maassa on tarjottu).
Päivän lounasmenussa oli paikallinen vihanneskeitto tuoreen hapanjuurileivän kera, todella herkullisia molemmat. Pääruoaksi oli sitten pastaa nautakastikkeella muille ja meille pastaa voi-oliiviöljykastikkeessa ja sattumana paahdettuja leipämuruja. Kuulostaa kummalliselle mutta pasta oli erittäin hyvää, käsintehtyä sellaista ja tuo kastike kaikessa yksinkertaisuudessaan sen kanssa todella hyvää. Voisin itsekin tehdä paahdettua leipämurua pastan sekaan, yllättävän hauska ja sopiva yhdistelmä.
Ruokaa saattoi sulatella hetken käveleskelemällä kylän ainutta tietä pitkin, maisemat oli hienot.
POREC
Lounaan jälkeen suunnattiin lounaspaikassa luoteeseen Rovinjin pohjoispuolelle Porecin pikkukaupunkiin. Porec on tunnettu enemmän turistipaikkana kiitos erityisesti lukuisten leirintäalueittensa. Koko Istrian niemimaan rannikoilla hyvin monet uimapaikan on nudistirantoja, tai jos ei sellaisia virallisesti ei nakeksi heittäytymistä mitenkään paheksuta missään. Viidestä suuresta Porecin alueen leirintäalueista kolme on naturistileirintäalueita. Ja ne leirintäalueet on todella suuria täällä. Matkailuautomatkustaminen vaikuttaa olevan varsin suosittua eikä pelkästää saklaisturistien keskuudessa vaan myös paikallisten.
Porecin vanhakaupunki, kuten Pulankin, on paljon Rovinjin vanhaa kaupunkia pienempi, joskin täälläkin asutusta jo yli 3000 vuotta. Vanhoja raunioita on vähemmän näkyvissä enää, joskin nykyinenkin vanhan kaupungin rakennuskanta ja kadut on jo lähes tuhat vuotta vanhaa.
Porecissa on erityinen nähtävyys suuri ja mosaiikeistaan tunnettu hieno basilika joka meillä jäi nyt kiertelemättä sen tarkemmin.
Itse asiassa, meidän toisellakin retkellä kävimme Porecissa, vain eri oppaan kanssa joten kuultiin ihan erilainen setti historiaa ja arkkitehtuuria sekä kulttuuria. Mikä oli aika hauskaa, kahden eri oppaan hyvin ammattitaitoinen lähestyminen kaupunkiin ja sen historiaan lähti hyvin eri näkökulmista ja oikeastaan tuntui että teki retken lahteen eri kaupunkiinkin sen myötä. Kuvat on tässä yhdistetty näistä kahdesta retkestä.
Kaikki ei ole aina punaista! Löytyipä kauppa tyttären lempivärissäkin.
Alla basilikan sisäänkäynti, jo itsessään hieno ja upea kultainen mosaiikki oven yläpuolella on kaunis.
Porecin vanhankaupungin kiertelee alle puolessa tunnissa vaikka kävelisi kaikki kujat läpi, mutta kaunista täälläkin. Ja kadut kapeita, liukkaita ja epätasaisia nupukivikatuja. Täällä sentään portaita vähemmän kuin muualla kun kaupunki ei ole mäellä kuten useimmat.
Rooman ajan palatseista oli muutama katukiveyspätkä ja pari pientä rauniota enää jäljellä sekä jotain sarkofagien kivilootia. Hienompi oli rantamaisema jossa nämä sijaitsi.
Toinen retki tehtiin Rovinjist koilliseen, Porecin lisäksi Motovunin ja Groznjanin kaupunkeihin.
MOTOVUN
Motovunin kaupunki on Kroatian suuren ylpeydenaihe, tryffeleiden, ydinaluetta. Täältä löytyy metsät joista koirien kanssa etsitään niin valkoisia kuin mustia tryffeleitä joita on jalostettu ja myyty alueen herkkuna jo Satakunta vuotta. Tryffelit tuoksuu pienen kaupungin kujilla, kaupunkin on täynnä kauppoja joissa myydään tryffeleitä sadoissa eri muodoissaan ja maistellakin saa herkkuja ennen ostopäätöstä.
Motovunin kaupunkiin ei pääse autolla kuin paikalliset. Auton voi jättää kukkulan juurelle ja shuttlebussi kuskaa säännöllisellä liikenteellä ihmiset alhaalta ylös kukkulan laelle kiipeämään loppumatkan itse kaupunkiin. Tai voi kokeilla onneaan saada auto parkkiin ylemmäs, lähelle kaupungin porttia, mutta ruuhkaista oli ja kadut ja kujat erittäin kapeita. Innokkaimmat pyöräili ylös kaupunkiin asti ja lasketteli hurjaa vauhtia sitten alas kukkulalta, mikä oli aika suisidaalinen näköistä kapeilla teillä joissa ei ole piennarta ja kaupungin puolella liukkailla nupukivikujilla.
Motovunissa siis riitti kiipeämistä ihan urakalla. Matkalla tosin oli monta hyvää syytä jäädä katselemaan kauniita maisemia ja maistelemaan tryffeleitä eri kaupoissa. Kaupunkia on rakennettu useamman eri vuosisadan puolella ylhäältä alaspäin ja siksi kaupungissa on eri korkeuksilla eri ikäisiä kaupungin muureja ja niiden portteja joista löytyy kaikkea ko vuosisadan ralennustyyliin ja taiteeseen sopivaa tuijoteltavaa.
Motovun on tunnettu paitsi tryffeleistä myös elokuvafestareistaan. Kaupunkia haluttiin viime vuosisadan lopussa tehdä tunnetuksi matkailijoiden houkuttelemiseksi tänne ja niinpä saatiin idea järjestää elokuvafestarit joka kesä. Ja näin tehtiin lähes 25 vuoden ajan. Kunnes todettiin että festarit kasvoi jo niin suureksi tapahtumaksi lähes 25000 kävijän puitteissa ettei kaupungin kadut ja rakennukset kestä enää näin suuria ihmismassoja ja festarit lopetettiin viime kesänä 2023. Ehkä Korona-aikakin voinut vaikuttaa asiaan. Turismia nyt edelleen kuvankauniiseen paikkaan on epäilemättä ihan tarpeeksi. Paikallista kissaa ei paljon turret kiinnostaneet.
GROZNJAN
Kun Motovun on tehty tutuksi maailmalle tryffeleistä ja elokuvafestareista, Groznjanin pieni kylä on taiteilijoiden kehto.
Groznjan, kuten niin moni muukin pieni kylä tyhjeni ja alkoi raunioita Jugoslaviaa teollisen vallankumouksen myötä 50-luvulla. Kaikki työ keskittyi kaupunkeihin ja teollisuuteen, maaseudulla oli lähinnä pienviljely ja oliiviöljy elinkeinona eikä siitä riittänyt kaikille tuloa. Kun teitä oli heikosti ja autoja vielä vähemmän oli pakkomuuton kaupunkeihin edessä leivän perässä.
Aikaa myöten kuitenkin paluumuutto houkutteli yhä suurempaa ihmisjoukkoa ja elinkeinoja oli ruvettava keksimään ja miettimään millä tavoin juuri matkailijoita tai muita tulokkaita maaseutukyliin saataisiin jättämään rahansa. Moni kunnosti suvun vanhoja rakennuksia ja vuokrasi niitä tai huoneita niistä turreille, teitä rakennettiin ahkerasti ja automatkailuun onkin merkittävä tulonlähde nykyisin, bed and breakfast paikkoja on joka paikassa.
Groznjanissa haluttiin jotain suurempaa vetovoimaksi. Joten päätettiin tehdä siitä taiteen kylä. Erityisesti nuorille muusikoille on suunnattu kesäisin paljon erilaisia leirejä ja tapahtumia, harjoitusolosuhteita ja musiikinopetusta. Myös kuvataiteen harrastajia on houkuteltu vastaavilla olosuhteilla, kylässä on paljon gallerioita ja taide näkyy joka paikassa. Muutaman sadan ihmisen kylä kasvaa kesällä muusikoiden ja kuvataiteilijoiden myötä muutaman tuhannen soivaksi taiteen kehdoksi.
Kaupungin pienellä aukiolla oli muutama hauska kierrätysromuista tehty laiva. Kun hetken niitä tutkiskeli löysi paljon tuttuja osia. Laivat on tehty jo vuosia sitten ja päätetty jättää pysyväksi taiteeksi aukiolle.
Kaikenkaikkiaan, kierteleminen sen yhden kaupungin ulkopuolelle on ehdottomasti kannatettavaa. Auton vuokraus ei ole kallista ja isommat tiet on erittäin hyviä, moottoriteitäkin löytyy kiireisemmälle tietulleineen. Pienemmät maisematietä on aika kapeita eikä tosiaan pientareita paljon ole, liikenne on kuitenkin maltillista, ainakin nyt kesän lopussa. Opasteita on varsin hyvin ja Google Mapsin kartat aika ajantasaisia navigointiin. Kaupunkien ja kylien kapeille kujille en lähtisi autoilemaan, ja pääsääntöisesti ei sinne mahtuisikaan autolla. Eli paljon kävelemistä ja kiipeämistä Kroatia vaatii, mutta on sen arvoistakin.
me ostettiin siis valmiita, opastettuja pikkubussiretkiä ja kokopäivän retken hinta lounaineen oli noin 100€/hlö eli hyvin kohtuullinen.
