16.12.22 perjantaina siirryttiin sitten seuraavalle saarelle, eli Praslinilla La Diguelle.

La Digue on neljänneksi suurin Seychellien saarista ja tänne pääsee lautalla suoraan Mahelta tai Praslinin saaren kautta, lisäksi Praslinilla kulkee pienempiä matkustajalautta vain Praslinin ja La Diguen välillä. Matka kestää isommalla lautalla vain vartin ja matkaakin on vain 7 km.

La Diguella ei periaatteessa ole autoliikennettä. Viranomaisilla, rakennusfirmoilla ja hotelleilla on autoja ja golf-kärryjä, lisäksi muutama taksi löytyy. Pääasiassa saarella liikutaan kävellen tai pyörällä. Kävelijöille äänettömien polkupyörien ja golfkärryjen väistely lähes ainostaan telepaattisilla kyvyillä ne aistien on ihan perseestä ja koko ajan meinaa jäädä liikennesäännöistä ja ajopuolista totaalisesti piittaamattomien pyöräilijöiden alle. Myös sähköpyöriä löytyy, päivävuokra on noin 10€ ja jos saarella oleskelee pidempään saa pyörän vähän halvemmalla.

Hotelliksi valikoitui pitkän ja tarkan tutkimustyön (hinta ja sijainti rannalla) jälkeen Le Repaire -niminen pieni hotelli vähän keskustan eteläpuolella. Käytännössä kaikki hotellit sijaitsee Praslinin ja La Diguen välisen salmen rannalla La Diguen länsipuolella, itärannikolla ei todellakaan suositella uimista ja vesielämää meressä minkään vuodenajan aikana virtausten ja kovan aallokon takia. 
8 yötä tämän hotellin standard-huoneessa maksaa 1800€ ja sisältää wifiyhteyden ja aamiaisen. Huone on ihan tilava ja nätti, vedenkeitin ja jääkaappi ja kunnon terassi löytyy. Uima-allas, hiekkarannan pätkä ja italiailainen ravintola on myös tarjolla ja hotelli hoitaa esim pyörien vuokraamisen. Lähellä on useampi paikallisten selvästikin suosima take away-kreoliruokapaikka joista saa hyvää paikallista perusruoka ison annoksen noin 5€ hintaan. Tällaista paikkaa suosittiin myös Praslinilla ja kelpo ateriat saatiin (ehkä enemmän mausteita olisi kaivattu, chiliä voi aina itse lisätä).

La Diguella ei purjehduksen aikana paljon pyörittykään, joten tämän saarten parhaat paikat ja snorklauskohteet on vielä kokematta ja tekemistä siten riittää ehkä enemmän kuin Praslinilla. Hotellin antama nähtävyyskartta ainakin lupailee useampiakin pyöräretkikohteita tulevan viikon aikana, kunhan ei ihan kaatosateeseen hukuta ja kelejä siten riittää. Nyt pasaatituuli on jo päättänyt kääntyä sinne minne se kuuluukin eli luoteeseen, ja tuulet on alkaneet mikä toi mukanaan myös monsuunisateita. Ja kun täällä sataa niin sitä vettä todella tulee!

Joulukoristeet on alkaneet ilmaantua joka paikkaan. Ja sitten tajusin että aattoon on tosiaan enää viikko. Kun joulua ei mitenkään noteeraa eikä vietä niin ei myöskään kaikkea tuollaista muista eikä aikaa laske suhteessa jouluun. Täällä on koristelut olleet ihan maltillisia ja esim toi meidän hotellihuoneen portaikko ihan hyvällä maulla koristeltu, joululauluja ei ole kuulunut kuin pari koko matkan aikana ja nekin paikallisittain esitettyjä, melodia tunnistettu vaan. Kuitenkin iso osa seychelliläisistä on roomalaiskatolisia eli joulua viettävät kyllä, mutta esim kaupat on ihan normaalisti auki koska kaupat on pääasissa intialaisten (hinduja) pitämiä ja omistamia. 

Illallinen nautittiin hotellin italialaisessa ravintolassa, oikea puu-uunissa paistettu pitsa jota äänekäs italialainen keski-iän ohittanut mieskokki temperamentikkaasti teki. Ihan loistava pitsa olikin.

illallisella viihdytti eniten ihan valtava rankkasade joka päälle romahti, ihan heti en muist kyllä vastaavaa koskaan kokeneeni. Mikään seinä ja katto ei sitä sadetta pidätellyt joten piti vähän kastui mutta sade toi vaan tunnelmaa ruokailuun. Onneksi oli illallisjlkineet valittu oikein, lattia oikeasti lainehti.

Toinen päivä La Diguella valkeni vähän kuivemmissa merkeissä mutta koko yön satoi. Pilvisempi sää ja pitkä sade helpotti vähän kuumuutta mutta sateen myötä tuuli lähes loppui. Käytiin silti kävelemässä saarella hyvä tovi. Pitäisi ruveta olemaan kohta sesongin alku kun joulu lähestyy mutta aika vähän täällä turisteja näkyy.

Merellä tuulta on ihan navakasti joten meressä uiminen voi olla vähän hankalaa. Hotellin rannasta osa on suojaisassa poukama jossa voi uida tällä tuulellakin mutta suurin osa varsin avointa ja aallokko on nyt kova.

Kahdesti yritettiin päivän aikana mennä rannalle tai uima-altaalle, ja aina juuri istumaan ruvetessa alkoi saatananmoinen sade. Joten päädyttiin päivällä kävelyretken jälkeen pelaamaan Scrabblea hotellin aulabaariin mitä moni kävi ihmettelemässä ja kommentoimassa.

Pienen kuvan sateen määrästä näyttää tuo ylläoleva kuva jossa vastapäisen Praslinin saaren koko keskiosa on kadonnut sateen taa. Ja heti kuvan ottamisen jälkeen meidänkin niskan tippui taas perkeleenmoinen vesisade. Tätä luvassa vielä pari kolme päivää. Ulkoillaan kun pystyy.

Ja pienenä yksityiskohtana: 

ilmoitimme hotellille tuloaikamme ja meitä vastassa satamassa oli kantaja polkupyörineen. Pyörä on yötä päivää muutoin parkissa hotellin edessä kadulla ja hyvin tunnistettavissa.

Polkupyörä on erittäin kelpo kulkupeli La Diguella. Liikennettä on kohtuullisesti, pahinta nuo sähköllä käyvät golfkärryt joita ei kuule. Tiet on päällystetty ja pääosin ihan kohtuukuntoisia. Maan sisäosaan mennessä on vuoria ja mäkiä, muutoin saa huristella ihan tasamaalla. Tuollainen tavan pyörä kustantaa vuokrattuna 150 rupeaa/päivä/pyörä eli noin 10€, jos ottaa useammaksi päiväksi saa 100 rupeaa/päivä hinnalla. Sähköpyöriä myös löytyy mutta hinta on jo hyvin suolainen 600 rupiaa päivä eli 40€. Kun ei juteltu lähteä sisämaahan vaan haluttiin vaan seikkailla etelämmäs niin otettiin tavan pyörät ja tehtiin reilun tunnin retki.

Pyöräiltiin tuo mustalla merkitty matka, väilillä kaatosateessa yllättäessä piti hetki pitää sadetta. Muutoin lähinnä pikkuisen tihkutteli, just sen verran ettei haitannut menoa. Sitten käveltiin sinisellä merkitty pikkupätkä rantaa pitkin Anse Source d’Argentille.

kyseinen ranta on, jälleen kerran, yksi maailman kauneimmaksi rannaksi kehuttu paikka. Rannalle päästäkseen on maksettu l’Union Estaten puistoalueella 150 rupean pääsymaksu (10€).  Alueella on hotelleja, ravintoloita, kauniita maisemia, hyvin hoidetut pikkutiet joissa liikennettä ei ole nimeksikään sekä useampi iso paikallinen puutarha ja vaniljaplantaasi. Pyörätie kulkee vaniljaplantaasin läpi ja on tosi kiva. 

La Diguen saari on graniittia, kuten Mahekin, ja siksi saaren rantakalliot on hioutuneet tuulen ja veden myötä pyöreiksi isoiksi kivipaasiksi ja kallioiksi mikä on se paikallinen nähtävyyden aihe. Ja kauniitahan ne on.

Pyöräily oli jopa niin mukavaa että otetaan vielä toisenakin päivänä pyörät ja suunnataan pohjoiseen jossa ollaan kyllä jo jonkin verran käyty katselemassa kävellen.

Käytiin pyöräilyn jälkeen kellumassa hotellin rannassa )a uima-altaalla, ihanan virkistävää. Ja löydettiin rannalta pieni baari ja paikallinen Creol Rhum Punch mikä todettiin paremmaksi kuin yksikään rommipunssi Karibialla.

Loppupäivä voidaan keskittyä nauttimaan tien toiselta puolelta haetusta loistavasta kreoliruoasta ja paheksumaan jalkapalloa. Oleellisintahan ei ole kuka voittaa, vaan se että Ranska häviää.

ja toiveemme kävi toteen!

Sekä meidän aamiaispöydässä että parvekkeella on paikallinen punatulkku ihan jatkuvasti seurana.

Sadepäivän hupi työnteon ohessa: kun aulabaarissa on käyty pelaamassa Scrabble (jotta siivooja pääsee laittamaan huoneen), voidaan siirtyä iltapäiväoliivien ja -oluen myötä huoneen parvekkeelle pelaamaan Yatzia. Ja pohtimaan mitä ja missä syötäisiin tänä iltana. Vähän ihminen tarvitsee viihdykkeitä lomalla.

Ja taas sataa kovemmin kuin koskaan. Niin kuin tälle päivälle oli luvassakin. Yllättävää kyllä, ei haittaa pätkääkään. Kun ei ole pakko mennä mihinkään, ei nähdä mitään eikä tehdä tuon taivaallista niin antaa sataa. Meillä on aikaa nähdä tätäkin saarta ja valtiota vielä ihan riittävästi. Kunhan ei palele ja on valoisaa.

Odotusarvo on ollut että hotellin rannass pitäisi nähdä upeita auringonlaskuja kun hotelli sijaitsee länsirannalla saarta. Joka ilta ollut niin pilvistä että laimeaksi ovat jääneet.

kunnes eilisiltana.

Siinä ihan unohtui syöminenkin kun pöydässä tähtitaivaan alla syödessä alkoi rannassa varsinainen väri-iloittelu.

Pitkään nukkuminen, aamiaisen jälkeen rannalle ottamaan Scrabble-erä ja lukemaan lehtiä ja tekemään palapelejä, uintia altaalla tai meressä jos viilennystä kaipaa. Sitten huoneen terassilla muutama erä Yatzia ja illallissuunnitelmien teko, illallisen jälkeen lukemista ja telkkarin katselua. Eikös siinä ole tarpeeksi lomalla tekemistä? Ai niin, suihku joka toisessa välissä!

Tänään(kin) ratkaistiin hakemalla tien toiselta puolen take away kreolipaikasta annokset ruokaa. Jättiannos paistettuja vihannesnuudeleita ja tonnikalapastaa, molemmissa salaatti mukana ja oikeaa chiliäkin sopiva tujaus (hotellin chiliä minä syön lusikalla suoraan kiposta, tää on jo oikeasti jopa vähän tulista). Loistavasti maustettu muutoinkin ja kaksi annosta riittää kevyesti kahdelle aterialle meille molemmille. Yhteensä 12€. Ja hyvä palvelu kaupan päälle.

Myöhäisen lounaan jälkeen pienet uinnit ja rannassa kelluskelut, sekä loistavat snorklausvinkit rantabaarin eteläafrikkalaiselta baarimikolta huomiselle. 

Koittihan se viimein vielä edes yksi päivä ettei ole luvattu tippaakaan sadetta, joten päätin tehdä vielä pyöräretken saaren pohjoisosaan (Markku jäi tekemään töitä). Ensin piti vaan odottaa että sade loppui. Mutta sitten koittikin mukavan tuulinen ja aurinkoinen keli ja sain hyvän pyörän alleni niin jopas tunti vierähti ajellessa ja kuvia ottaessa. Ajelin karttaan punaisella merkityn reitin, kevyttä ja rauhallista ajoa kun ei juuri mäkiä. Keskustan kohdalla liikenteen paljous on vähän haaste kun liikenne on vääränpuoleinen  mutta siitäkin selvisin. En jäänyt härkävankkureiden tai golfkärryn alle.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa snorkkelivälineet mukaan ja käydä snorklailemassa parilla rannalla tuossa retken aikana, mutta kuten kuvista näkyy, vesi on niin alhaalla kuin vaan mahdollista joten ei mitään mahdollisuuksia uida meressä.

Hautausmaat on kaikkialla Seychelleillä kerta kaikkisen mykistäviä. Elävät kukat on kielletty kokonaan (veden kulutus ja jäteongelma, lisäksi ostokukat hyvin kalliita), joten haudat koristellaan ylenpalttisesti ja mahdollisimman värikkäästi muovikukilla, pienillä patsailla, maskottihahmoilla ja tietty nyt kauden joulukoristeita. Koristeita siis käydään säännöllisesti vaihtamassa ja haudat näyttää hyvin pidetyillä ja kaikkialla supersiistiä.

Upea, ihanan aurinkoinen päivä. +30. Käyt kävelemässä, pyöräilemässä ja altaalla uimassa. Lopuksi rojahdat meriveteen rentoutumaan, ajatuksena uida piiiitkä matka räpylöillä päivän lopuksi ja viimeiseksi rentoutukseksi.
Ja vittu rojahdat suoraan meduusaparveen.
Perkele, en uinut sitten, en. Kaikkia raajoja polttelee niin perkeleesti. Ja saatoin ottaa yhden Margaritan ensiavuksi.

Vaihteeksi illan loppuun auringonlaskun kuvia. Ja muitakin sitä kuvaamassa.

Ja huomenna on sitten viimeinen päivä tällä saarella. Lauantaina, ylihuomenna eli jouluaattona heti aamusta aikaisin otetaan lautta Mahelle jossa ollaan vielä 11 päivää.