Praslin on Seychellien toiseksi suurin saari, Mahen pääsaarelta lauttamatka vie vähän reilun tunnin ja business-luokassa matka maksa 70€/hlö. Meille sattui mukava ja tasainen matkanteko, tuuli on edelleen kateissa joten nyt ei ollut aallokkoa. 
Hotelli Les Lauriers Eco on karttaan merkitty sinisellä pallolla, eli pohjoisrannalla meille jo tutulla, pariinkin kertaan venematkan aikana vierailulla Anse Volbertin rannalla. Hotellilla on kolme tähteä, ei löydy kuntosalia eikä kokoustiloja, respa ei ole yöllä auki ja muitakaan enempien tähtien vaatimuksia ei ihan täytä, mutta vähemmän on tarvittu em. palveluita. Huoneet on suuria, puhtaita, hyvin varusteltu. Aamiainen runsas ja monipuolinen (kuuluu huoneen hintaan), hotellin ravintola hyvä ja viihtyisä ja erinomainen uima-allas allasbaareineen. Hotellin alueella puutarhassa elelee myös jättiläiskilpikonnia sekä ihana pieni punainen hiirestäjä-kissiäinen joka tervehti meitä tänä aamuna kun mentiin aamiaiselle. Erittäin hyvä palvelu ja hotelli panostaa ekologisuuteen palveluissa ja hotellin toiminnoissa ja ylläpidossa (pyyhkeiden ja lakanoiden vaihto yms vain tarvittaessa, kasvisruokavalio erityisen huomioitu jne). Ja loistava palvelu. 2 hengen superior-huone, mikä taitaa olla hotellin perushuone maksaa 2000€/8 yötä sis aamiainen ja Wi-Fi sekä parkkipaikka vuokra-autolle. Hotelli järjestää tarvittaessa retket, vuokra-auton ja kuljetuksen lauttasatamasta hotelliin ja takaisin. Vierestä löytyy kaikki paikalliset palvelut kuten ATM, kauppa, ravintoloita, hiekkaranta, kauppoja jne.

Jokaisessa talossa on kaksi huonetta ylhäällä ja alhaalla, meillä kuvan yläoikealla oleva. Lisäksi löytyy huviloita ja isompia taloja (sviitti).

Kahden hengen huoneessa on kolme suihkua. Kaksi isossa suihkutilassa kylppärissä ja yksi ulkona. 
Aamulla hyvin varhain oli mukava istua parveketerassilla aamukahvilla ja päivän lehtiä lukien kun lämpötila oli vasta vähän päälle 20 ja ainoat mistään kuuluvat äänet oli lintujen sirkutus. 

Yhden aikaan iltapäivällä lämpötila kipuaa jo +30 päälle ja kun pasaatituuli ei vieläkään ole osannut päättää mistä tuulisi vaan tekee vaihtoa kaakosta luoteeseen on tuuli hyvin vähäistä. Lisäksi ilma on hyvin kosteaa. Joten nyt tarkenen jopa minä. Just raahasin kaupasta lastin vesipulloja, meinasi jo alkaa tulla hiki. Mutta öisin pitää laittaa pyjama päälle että tarkenee nukkua kun Markku on säätänyt huoneen ilmastoinnin +25 asteeseen.

Purjehduksen tiiviisti aikataulutettu ohjelman ja tekemisen jälkeen on muutama päivä nautittu vaan hengailusta ja olemisesta, ilman mitään ohjelmaa ja suunnitelmia. Uima-altaalla istuskeltu päivisin Scrabblea pelaamassa ja uimassa välillä vilvoitellen, käyty vähän rannalla katselemassa ja hoidettu hotellin kissaa. Oikein nautinnollista vaihteeksi.

Hotellin omistaja antoi kysyttäessä luvan ruokkia kissaa joten ostettiin tietenkin heti lähikaupasta kissanruokaa. Tuli heti niin kotoisa olo ostoksista, omia kissoja jo ikävä (niillä tuskin on ikävä meitä, kuulostaa että sijaishenkilökunta on kotona otettu omaksi jo oikein hyvin). Kissa ilmestyy iltaisin meidän parvekkeelle hyvin täsmällisesti alkuillasta kun asetutaan pelaamaan Yatsia, kyöhnää jaloissa  ja imuroi lattialta kaikki sinne tippuneet ruoanmurut. Sai kerran tonnikalaa purkista ja vetäisi napaansa vauhdilla. Ostettu kissanruoka se sijan ei neidille (omistajan mukaan tyttökissa, ei nimeä) kelvannut, tulikin meille van peseytymään ja katselemaan valtakuntaansa toisen kerroksen korkeuksista. Ja nukkui.

Muina hotellilemmikkeinä meillä on hauskoja kirkkaan vihreitä gekkoja jotka sirkusta hauskasti ja isoäänisesti kokoonsa nähden. Niitä vilistelee kaikkialla ja pitävät huolen ettei hämähäkkikammoinen ihminen saa sydänkohtausta.

Lisäksi löytyy miljardi pienenpientä muurahaista jotka ilmestyy paikalle sekunneissa ryhdikkäänä jonona jos mihinkään jää murustakaan ruokaa. Meillä piti jo ruvet miettimään kuinka pitää ruokia tuvassa tältä ahneilta ja ikävältä joukolta, joten päätettiin kokeilla ruokien laittamista pussiin ja pussin virittämistä korkeuksiin. Vaikuttaa toimivan.

Tänä aamuna satuin olemaan hereillä klo 5.30 aikaan auringonnousun hetkinä, harmi ettei kuvassa näy kaikki ne upeat valot ja värit joita oikeasti näkyi.

Pieni lomaflunssa on iskenyt, koronatesti onneksi negatiivinen mutta hirveästi ei jaksa nokka tukossa kuumuudessa nyt rampata. Ollaan kuitenkin jo aikaisemmin tälle päivälle varattu kiertoajelu joten se tehdään kuitenkin. Eli käytännössä taksi joka kuskaa meitä paikasta toiseen ottamaan vaan kuvia ja katselemaan maisemia ja paikkoja saarella. Rantoja on nähty jo paljon veneestä käsin mutta kiva käydä vielä katselemassa maista samojakin paikkoja. 

Stephen ajelutti meitä noin 2.5h kaikki kartan keltaisella merkattu reitit, hintaa retkelle tuli 155€. Lupasi meille hyviä valokuvauskohteita ja niitä myös saatiin.

Ensin ajettiin sinisellä pallolla merkitystä meidän hotellista kaakkoon ja rantaa myöten etelään. Tie on erittäin kapea ja nousee jyrkästi, tiukkoja mutkia vuoren rinteellä ja näkyvyys nolla mutkan taa. Kuulema onnettomuuksia ei ole näillä teillä ja suurin vaara on turistit. En ihmettele.

Saaren Etelärannan koluamisen jälkeen tultiin ainoaa saaren läpi kulkevaa tietä takaisin pohjoisrannalle ja ajettiin ensin Anse Laziolle ihailemaan maisemia ja sen jälkeen noustiin korkeimmalle kohdalle saarta.

Kierroksen lopuksi käytiin hauskassa paikassa. Yhden perheen oma projekti oli Praslinin museoksi nimetty paikka. Se oli kummallinen sekoitus Seychellien historiaa, eläimistöä, maanviljelystä, agrikultuuria ja kaikkea muutakin. Meille esiteltiin lepakoita, lemmikkikaupan ja -kanoja, jättiläiskilpikonnia, eri hedelmiä, vaniljaköynnös, kanelipuunkuorta, opetettiin avaamaan kookospähkinä ja lopuksi vielä perinteinen seychelliläinen keittiö. Meidän makuun kierros oli loistava, äärettömän nopeatempoinen ja lyhyestä virsi kaunis. Ihan en tiedä missä käytiin mutta ihan loistava oli!

Ai niin, oli siellä myös paikallisia soittimia ja meidänkin piti osallistua bändiin. Mä sain marakassin ja Markku tollasen putken pätkän kolisteltavaksi kepillä. Sit oltiin hirmuinen rytmiryhmä kun opas soitteli tollasta  jotain paikallista perinnesoitinta.

Ja lopuksi ostettiin vähän maustettua paikallista kahvia ja mausteita mustekalacurrya varten. Illallinenhan on taas luvassa ystäville kun palataan kotiin.

Takaisin hotellissa veden ostamisen jälkeen, ihan puolikuollut puolikuntoisena helteessä oleskelun jälkeen. Retken aikana meidän toiset parvekenaapurit on vaihtuneet, 15 kk ihan jatkuvasti itkevän mukulan omaava ruotsalainen pari on vaihtunut ranskaa puhuvaan keski-ikäinen pari joista molemmat yskii ihan kauheasti ja räkäisesti. En tiedä paheniko tilanne vai paraniko….

Kissiäinen saapui parvekkeellemme täsmällisesti tänäänkin viiden nurkilla illalla. Ostin päivällä pari pussia taimenta ja lohta ruoaksi, nyt kelpasi. Pesutuokio ja hetki lepoa tuon jälkeen ja meidän seura taas riitti.

Kun ilmakin iltaa kohti viileni niin käytiin vielä rannalla vähän kävelemässä. Sunnuntaisin paikallisetkin viettää rantaelämää joten juuri ennen pimeäntulo oli vielä paljon porukkaa uimassa ja viihtymässä.

Tiistai ja 13.12.22. Markku päätti olla hyvä ihminen ja tehdä kunnon luterilaisena tänään TÖITÄ!

Joten minä karkasin yksin seikkailemaan. Vaikka viime yönä alkoi inha yskä ja uni ei ollut loistavaa tän flunssan kanssa päätin että minähän teen yksin retken, ihan sama missä kunnossa. Aamiaispöydässä maha vielä ilmoitti ettei se ole tykännyt mun seychelliläisestä kansanlääkinnästä sitruunaruohoteellä (join sitä muutaman ison kupin yön ja illan aikana) ja päätti heittää totaaliset hulivilit ja kauheet vatsakrampit kesken aamiaisen joten sekin jäi syömättä. Tuskissani istuin kaksin kerroin aamiaispöydässä ja Markku ehdotti retkeni perumista mutta sehän nyt on viimeinen asia mikä tehdään. Siitä aiheutuu _vaivaa_ maksetulle kuskille! 
Joten, aamiainen jää väliin, Imodiumia pöntöllä istuessa kourallinen naamariin ja juosten taksiin vielä kun voi liikkua. 
Mutta olipa koko rahan ja vaivan väärti!

Vallee Du Mai

Unescon maailmaperintöalueeksi laskettu luonnonsuojelualue Praslinin sydämessä. Meidän hotellista tänä taksilla edestakaisin 600SR eli noin 40€, ihan kohtalainen ajomatka ja kuski haki sovittuun aikaa täsmällisesti. Otin privaattioppaan, erittäin hyvää englantia puhuva keski-ikäinen nainen joka todella osaisi hommansa, löysi harvinaisuudetkin luonnosta ja jaksoi vastata kysymyksiin. Välillä istuttiin puistonpenkillä ja rupateltiin ihan niitänäitä, eli oikein kiv kierros. 2h meni kuin siivillä. Eli ihan hintansa väärti, 1.5h kierros noin 1000SR eli 70€. Saatoin antaa tippiäkin koska olin tyytyväinen. 

Kulkureitit helppoja ja nousuja ja laskuja oikein kohtuullisesti, Curieuse Island oli tsiljoona kertaa pahempi ikinä.

Opas maksetaan käteisellä, muut voi maksaa myös kortilla, vessa ja baari löytyy kohteesta ja soittavat sulle taksin jos paluukyytiä ei ole sovittu. Mulle soittivat paluukyydistä Stephenille vaikken ollut kertonut kuka mua kuskaa ja milloin sovitttu tulevan.

Yllä olevassa kuvassa, kuinkas muutenkaan, urospuolinen Coco de Mer kookospuu. Uroksen pitkulaisessa hedelmässä on jauhemaista nektariini paikallisille gekoille jotka käy sitä nauttimassa, siirtyen sitten mahdollisimman lähellä oleviin naaraspuolisista puihin joissa on jonossa ruskeita pallukoita ”munasoluja”. Noissa on nestemäistä herkku gekoille ja kun tulevat sitä juomaan sattuvat samalla hedelmöittämään naaraspuoliset Coco de Mer puut.

Naaraspuolisessa puussa pähkinät kypsyy vuosikaupalla. Kaikenkaikkiaan puut kasvaa ja elää noin 400 vuotta, pähkinän kypsyminen vie noin 25v.

Coco de Mer nimi tulee siitä että alunperin joskus 1500-luvulla kalastajat löysi merestä kellumasta  oudon näköisen, pyllyn muotoisen pähkinän. He toivat sen Seychellien kuninkaalle joka näki pähkinässä pyhän ja erityisen kappaleen. Jostain syystä päätettiin kuitenkn että sen on pakko olla peräisin Malediiveilta joten tieteellisessä nimessä Malediivit on mainittu. Myöhemmin löytöretkeilijöiden yleistyttyä, ja ranskalaisten ja brittiläisten saavuttua alueelle on todettu ettei coco de Mer puu kasva muualla kuin Praslinilla ja Curieuse Islandilla endeemisenä.
No, kun kalastajat halusivat olla erityisen tärkeitä ja merkittäviä kuninkaan silmissä he väittävät löytäneensä merenpinnan alta puutarhan jossa tämä outo kookospuu ja sen vielä merkillisemmät pähkinät kasvaa. Kun kukaan ei voinut väittää vääräksi kalastajien tarinaa perseen muotoiset pähkinät nimettiin Coco Du Mer nimellä, eli meripähkinöiksi.
Vain naaraspuu tuottaa siis hedelmää, harvoin ja pitkällisen pohdinnan jälkeen.

Hedelmöitymisestä kypsymiseen pähkinän kehitys vie noin 25 vuotta. Kun pähkinä tippuu, se tippuu yleensä runkoa pitkin eli ei ole kuin kookospähkinä joka voi tippua päähän. Yksittäinen pähkinä painaa 8-14 kg eli ihan helvetin paljon. Pähkinästä on ennen tippumista geelimäinen sisus mikä on kuulema erittäin herkullinen. Kun pähkinä jatkaa kypsymistä sisus muuttuu kivikovaksi ja lasimaiseksi eikä ole enää syötävä. Coco de Mer puita on niin vähän enää luonnonvaraisena että kaikkien kasvu ja hedelmäntuotto on tarkasti seurattu ja laskettu. Coco de Mer pähkinöiden kerääminen ja syöminen on äärimmäisen laitonta, jos jää kiinni pähkinän poimimisesta voi saada 50000 Rupian eli noin 3600€ sakot mikä on paikallisen 10v tulot. Silti pähkinöiden mustan marketin kauppa on ongelma.

Kun pähkinä kuoritaan ja kuivatetaan siitä tulee kuvan kaltainen naisen alapäätä muistuttava kappale.

Vallee Du Maissa kulkeminen on helppoa, kuten näkyy, ja monessa paikassa on myös Takamaka-puusta tehtyjä penkkejä levähtämiseen ja vain hiljaisuudesta nauttimiseen. Ihan mahtava paikka!

Seychelleillä ei ole yhtäkään myrkyllistä käärmettä, sientä, hämähäkkiä tai hyönteistä. Paikalliset, isot ja ikävän näköiset Palm Spiders hämähäkit on kuulema varsin harmittomia, vaikka meikäläinen ei niistä niin välitäkään.

Ai niin! Näin myös Black Parrotin, Seychellien kansallislinnun, kuulin sen lauleskelevan monta kertaa ja sain jopa kuvan!

Praslinin saaren rannat ehdittiin purjehduksella niin koluta läpi ettei sen ja kiertoajelun jälkeen ollut paljon muuta ohjelmaa kuin hengailla rannalla ja uima-altaalla, pelata Scrabblea ja Yatzia ja syödä kreoliruokaa. Mutta muutapa ei kaivattukaan ohjelmaksi, ihan täydellisen rentoa oloa ainoastaan. Tärkein viikon ohjelma oli tulevan kodin asuntoyhtiön ensimmäinen kokous johon etänä osallistuttiin ja kuultiin tulevan kodin rakennusaikataulusta ja muusta ajankohtaisesta.
8 päivää Praslinilla on siis oltu ja aika siirtyä seuraavalle saarelle, La Diguelle.