Sitten ensimmäinen maanvaihto tällä reissulla. Siihen tarvittiin 25 minuutin lento 15 paikkaisella Twin Otterilla Saint Martinilta luoteeseen Brittiläisille Neitsytsaarille, kun taas automatka kentälle, lähtöselvitys, maahantulomuodollisuudet ja covid-testi perillä tuloksien kera vei muutamia tunteja.
Suurille Lentoturmatutkinta-ohjelman faneille Twin Otter lento itsessään oli merkittävä kokemus. Konetyyppi on erittäin yleinen lyhyiden lentojen kone, josta vielä mielenkiintoisemman tekee niiden turma-alttius. koko olemassa olevasta koneiden määrästä noin 10% on tippunut, ja ylivoimaisesta suurin osa on tippunut Norjan aluevesille (kysykää norjalaisilta miksi juuri siellä, minä en tiedä). Hyvä puoli tässä tilastossa on se, että ko lentoturmassa yleensä ei juuri kuole ihmisiä. Eikä mekään. Maailman epämukavin lento kyllä oli mutta hengissä selvittiin.
BVI vaatii maahantuloa varten kokonaan rokotetuiltakin ennen lähtöä otetun koronatestin ja maahan tullessa lisäksi pikatestin. Lisäksi jokaiselta auottiin ainakin jotain laukkuja tullissa ja papereita syynättiin tiukasti ja hymyilemättä moneen kertaan. Toisaalta, asiat sujui todella jouhevasti ja mukavasti kaikkien muodollisuuksien suhteen vaikkei järin ystävälliseksi menoa voikaan sanoa.
Taksi kentältä kaupunkiin järjestettiin samalla tehokkuudella kenttähenkilöstön toimesta ja hinta oli kirjallisesti tiedossa sekä asiakkaalla että kuskilla. Mikä ihana palvelu!
Lentokenttä sijaitsee noin 25 min taksimatkan päässä pääkaupungista Road Townista, maisemat matkalla on kyllä ihan kirkkaasti yhdet upeimmista missään kun tie mutkittelee vuorten rinteillä. Ja taksikuskit on puheliaita ja esittelee mielellään kaiken matkalla näkyvän.
Otettiin Road Townin keskustasta yhdeksi yöksi halvin mahdollinen hotellihuone, 167€/yö mikä kertoo paikallisesta hotellien hintatasosta hyvin paljon. Ja koko Karibian alueen hintatasosta hotelliasuminen suhteen. Lennot ei maksa mitään ja ruoka on halpaa mutta asuminen…
Tosin, rahalle sai vastinetta. Huone oli valtava, siisti ja hyvin varustettu ja hotellin sijainti loistava kun viel piti hankkia prepaid sim ja käydä kaupassa ennen vesille siirtymistä.
BVI on sikäli hassu paikka että vaikka se on brittien merentakaista aluetta niin virallinen valuutta on Amerikan dollarit ja kaikki tavara ja tuotteet tulee valtioon Amerikkalaisten Neitsytsaaret kautta. Eli enemmän tämä on amerikkalainen paikka kuin eurooppalainen. Ja kaikki turistit on amerikkalaisia.
Toinen ihan älytön juttu on se, että täällä tieliikenne kylkee väärällä puolella niinkuin Briteissä. MUTTA! Autot on kaikki amerikkalaista tuntia joten ratti yms hallintavälineitä on meikäläisittäin asennettu. Eli riittävän sekavaa.
Scrub islandilta päästiin purjehdusretken jälkeen takaisin Road Towniin ja seuraavaan hotelliin. Päätettiin ihan vaihtelun vuoksi kokeilla eri hotellia (kaupungissa on tasan kaksi), nyt siis huone Village Cay hotel and Marina, jonka rannassa myös kaupungin huvivenesatama.
Kun hotellihuoneen saamiseen menee vielä muutama tunti päätettiin tehokkaasti käyttää aika hyödyksi ja käytiin odotellessa seuraavassa covid-testissä. Testiaikaa löytyi kätevästi ihan nurkan takaa, maksoi 120 us$/nokka ja PCR:n tulos saadaan jo tänään illalla. Erittäin ystävällinen palvelukin.
Hotellin baarin terassilla paikallisella jahtiklubilla on kiva syödä hyvää vegepitsaa ja juoda olutta ja valkoviiniä huonetta ja covidtestin tulosta odotellessa maisemia ihaillen.
Paikallisbussien varikkokin bongattiin, näillä pääsee kulkemaan vaikka saaren ympäri.
Kuten näkyy, hotellihuone on asutettu. Respan toiminta ihan paska, huone kulunut ja vaikka on terassejakin ulkona kaksin kappalein ei niin yhtään ainoaa tuolia millä siellä terassilla istua. Ainoa lohtu on se että sijainti on hyvä, ikkunanäkymä oikein kiva ja tilaa riittää. Mutta on se 150€/yö ihan liikaa tällaisesta.
No, vain neljä yötä tässä.
Paikallinen ruokakauppa on masentava. Kun sisälle pääsi niin pelkkiä joululauluja soi. Että jingle bells vaan teillekin 
Ja kun törmäät paskaan hotelliin… no, me tehtiin se.
Village Cay Hotel and the Marina on jotain mitä kannattaa varoa ja välttää viimeiseen asti jos tänne asti tulette. Siis itse valtio on kiva ja hieno, tää hotelli on yksi vitun paska. Meille luvattiin ensin check in klo 13.30, jolloin sanottiin että ehkä kuitenkin jotain klo 14. No eeeeiiii, mut me tullaan sanomaan kun huone on valmis. Klo 15 kun oli virallinen check in time mentiin respaan ja kukaan ei ollut kuullutkaan meistä ja alettiin miettimään etttä onkohan meille edes huonetta.
Kahdelle varatussa koko hotellin kalleimmassa huoneessa on lautanen ja ruokailuvälineet yhdelle. Vuorokaudessa sai toiset kun viitsi kitistä. Kaksi parveketta, ei yhtään tuolia millä istuskella siellä, näköala paskaiselle parkkipaikalle. Toi hieno näköala ikkunasta on kyllä satamaan olkkarin ikkunasta mutta siellä ei ole terassia eikä parveketta.
Sunnuntai on se ainoa päivä viikosta kun mikään, siis mikään, ei ole auki, ja silloin on myös kiinni koko päivän hotellin uima-allas KOSKA siellä on joku lasten synttäribileet. Siis ei. Ei lapsille eikä kiinniolevalle uima-altaalle ainoana kaikkikiinniolevanapäivänä. Ei. Ja mitään ei siis hotelli kertonut etukäteen maksaville asiakkaille.
Pyydettiin hotellia tulostamaan meille papereita, edellisissä hotelleissa on joko tuotu huoneeseen sekunnissa tai ohjattu meidät business centeriin missä on voitu homma itse hoitaa. Näillä vitun ääliöille ei ole edes mustetta printterissä, joten ”tulostetuista” papereista iso osa on lukukelvottomaksi, ja läheskään kaikkia pyydettyjä tiedostoja ei ole edes tulostettu. Ja kukaan ei ollut edes huomannut tulostuspyyntöä ennen kuin pyydettiin jo tulostettuja papereita vrk myöhemmin.
Huoneet on ilmastoitu +21 asteeseen. Nukutettiin te kotonanne siinä lämpötilassa pelkällä lakanalla? Näin meidän oletettiin tekevän. Lopulta sammutettiin koko ilmastointi jolloin melkein tarkeni kahden ohuen lakanan peitolla. Pyjamassa ja sukat jalassa.
Siis niinku vittu joo. Ihan first World problems. On. Mutta jos meitä turisteja kerran niin kovasti kaivataan nostamaan maan taloutta ja tuomaan elinkeinoa eri osiin palloa niin ihan pienillä perusjutuilla sitä voisi tehdä. Niinkuin olematta valehtelematta ja hoitamalla se perustyö josta palkan saat.
en pyydä anteeksi tätä postausta. En saatana en.
Virgin Gorda, vielä kerran
Tänään palattiin vielä Virgin Gordan saarelle, nyt otettiin ferry Road Townista Spanish Towniin. Lauttamatka kesti noin puoli tuntia ja oli ihan mukava sellainen. Lauttasatamaan oli Road Townissa helppo löytää, lauttafirmoja on useita ja kaikkien lautat lähtee samasta paikasta eri aikoihin joten valinnan varaa on. Samoilla lautoilla pääsee myös muille saarille, eli jos ei lämpene kiertelemään Neitsytsaaria purjehtien voi sen tehdä myös paikallislautoilla. Ja pääsee noilla myös Jenkkien Neitsytsaarillekin.
Me otettiin turrepaketti, eli retkiratkaisu sisälsi lauttamatkan edestakaisin ja taksimatkat niinikään edestakaisin Spanish Townista The Bathsin kansallispuistoon, hintaa koko paketille tuli 76 euroa. Eli lauttamatka oli 18€/nokka edestakaisin.
The Baths on todella hieno paikka! Valtavia, suurimmillaan ison omakotitalon kokoisia, sileäksi hioutuneita siirtolohkareita joka paikassa muodostaen todella hienon maiseman!
The Bathsiin pääsee siis teitä pitkin, mäennyppylällä on pieni ravintola ja lippukioski. Pääsymaksu on 3 us$/nokka, lipun mukaan kyse on luonnonsuojeluverosta. Ja sen kyllä mielellään maksoi.
Alas Bathsin poukamaan pääsee kahta reittiä: kiemurtelevaa, hyvää kulkureitit lohkareista välissä suoraan poukamaan, tai Devils Bayn kautta paljon rankempaa ja vaikeakulkuisissa reittiä jossa joutuu ryömimään ja vedessä kahlaamaan lohkareiden välissä ja keskellä. Me valittiin eka, vaikka viimeksimainittu olisi varmasti ollut vaivan arvoinen ja muiden kuvista päätellen tosi hieno reitti sekin.
Poukamassa on pari matkamuistomyymälää, baari ja varsin kelpo uimaranta jossa mekin käytiin, tietenkin, lorkkimassa.
Kuvat on matkalta poukamaan, uimarannalta ja The Bathsin mäeltä.
Vesi oli kirkasta ja näkyvyys hyvä, melko kova virtaus paikoin ja piti varoa uidessa lohkareita joihin tahtoi aalto välillä paiskata jos liian lähelle uskaltautui. Värejä ei täälläkään vedessä hirveästi ollut, ei kaloissa eikä koralleihin, mutta kivat näkymät kuitenkin.
Kaikkein kivointa tänään oli nähdä ekaa kertaa meressä kalmareita, noita taivaallisen herkullisia palleroita.
Ehdottoman hieno retkipäivä siis takana, nyt illalliseksi nuudelikippokin jo syöty ja taas kerran ihan poikki nukkumaan. Huomenna kokeillaan onnea Kasvitieteellisen puutarhan kanssa, josko olisi avoinna kun sunnuntaina olikin kiinni vaikka esitiedot muuta kertoi.
J.R. O’Neal Botanic Gardens
Olipa hieno paikka!
Ollaan reissuissa useamminkin harrastettu paikallisia kasvitieteellisiä puutarhoja, ja en muista että olisi koskaan ollut pettymys. Ei myöskään tänään. Pieni, kaunis, hoidettu ja mielenkiintoinen paikka. Ja täynnä väriä.
Viimeinen päivä Brittiläisillä Neitsytsaarilla kääntyy iltapäivään ja iltaan pikkuhiljaa. Tavaroita on jo pakkailtu ja luettu jo seuraavan kohteen eli Antigua & Barbudan tietoja.
Paikallinen ykkösdrinkkikin tuli maistettua, Painkiller. Ananasmehua, kookoskermaa, appelsiinimehua ja muskottipähkinää. Ihan Ok, mutta makea. Toki kun vain riittävästi näitä juo jää kivutkin unholaan.
Ja vielä viimeinen auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.
Mitäpä jäi BVI:stä mieleen?
No, päällimmäiseksi ei jäänyt huono hotellivalinta, kyllä täällä oli niin paljon hienoa ja positiivista että ketutuskin haihtunut jo.
Maa on kaunis mereltä katsottuna, ilma lämmin ja vesi kirkasta ja lämmintä. Ihmiset ystävällisiä ja mukavia. Rauhallista ja leppoisaa menoa.
Toisaalta, maista katsottuna kaikki on ränsistynyttä, roskaista, autonraatoja ja talojen raunioita joka paikassa. Hälläväliämenoa monella tapaa. Varmasti isossa merkityksessä kaikessa ränsistyneisyydessä on hurrikaanit joista viimeisin 2017 Irma on vielä ihan liian tuoreessa muistissa ja jälleenrakentaminen on edelleen monin paikoin kesken. Silti se ei selitä ihan selkeää likaisuutta joka paikassa.
Vaikea on käsittää ettei köyhässä maassa hyödynnetä tuuli- ja aurinkoenergiaa, sadeveden keräämistä, sähköautoilua yms yhtään mitenkään. Pasifikalla kaikkein surkeimmassakin maapläntissä noi oli arkea ja maksimaalisesti käytössä. Vain Fidzi Pasifikan maista on ollut yhtä siivoton ja ränsistynyt maa kuin St Martin ja BVI. Perkele, Samoalla jopa teidenvarsien viherkasvien lehdet maalattiin eri väreillä jotta kaikki olisi kauniimpaa, ja joka paikassa oli tarkoin järjestys ja siistiä!
Maisemat on upeat ja lämmintä siis riittää, BVI ei ole ollenkaan huono paikka. Toisaalta, Kanarian saarilla on samat jutut, ehkä jopa siistimpää ja halvempaa ja lentomatka sinne on lyhyempi. Jos haluaa nähdä upeat snorklauspaikat niin täältä niitä ei löydy, ikävä kyllä, vaikka vesi onkin upean turkoosia ja kirkasta. Niiden perään menisin Pasifikalle.
Me tuskin tänne palaamme, mutta täällä käynti ei todellakaan harmita. Hieno paikka ja kivat ihmiset!
