Hongkongissa siis ollaan. Suuri, kiireinen, äänekäs, yllättävän siisti, kulahtanut kaupunki. Vierivieressä upeita, kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja slummimaisissa ränsistyneitä kerrostaloja. Ja missään ei kissankissaa. Ei ainoatakaan. Ei voi olla onnellisia nää ihmiset. Eikä kyllä siltä vaikutakaan. Hymyä ei paljon näe ihmisten kasvoilla. Tai ehkä se vaan on niinkuin venäläistenkin kanssa, töniminen, etuilu, isoääninen ja kiukkuisen oloinen mekastaminen on ihan normimenoa. Kuten sanottu, paikat ei haise eikä roskia näy paljoa kaduilla, ihmiset tupakoi kiltisti merkityillä paikoilla. Aikataulut pitää paikkansa. Paljon positiivista, enemmän kuin negatiivista, ehdottomasti, mutta rentoudesta ei tietoakaan. Ja ruoka on helevetin hyvää. Pienimmässäkään katukuppilassa ei olla syöty huonoa ruokaa. Tässä kaupunkikuvaa eri puolilta.

Ja vain 18 vuotta ja kukaan ei enää puhu englantia. Ei siis juuri missään. Kukaan. Hyvin on kiinalaiset hoitaneet kiinalaistamisen. Surku. Eikä ole ainoa harmillinen kiinalaistamisen sivutuote.

Victoria Peak

Korkealta otetut kuvat on otettu Victoria Peakilta jonne noustiin vanhanmallisella ratikalla. Toinen korkea kuvauspaikka on ollut Sky100 torni jossa pääsee nousemaan 100. kerrokseen ihailemaan maisemia 400m korkeudesta. Maailman 10. Korkein tornitalo. Pääsylippujen hinnat ei päätä huomanneet ja aika vähän mihinkään joutui jonottamaan sisäänpääsyäkään. Vain vanhaan ratikkaan oli vähän jonoa ylösmennessä, alastulossa ei ketään.

Kaupungilla kuljeskelminen ja kahviloissa istuskelemaan on mukavaa ajanvietettä, paikallisen elämän näkemistä, fiilistelyä. Kaupungunosasta toiseen pääsi näppärästi metrolla ja star ferryllä lahden yli ja naapurisaarille, ja kahdeksassa päivässä meillä meni julkisiin kulkuvälineisiin kahdelta hengeltä noin 30€. Tuosta olisi saanut kympin takaisin jos ois annettu lunastaa kortit takaisin mut jätettiin siivoojille. 

Maisemaratikat

Brittien perintöä, yksi niistä, oli kaksikerroksiset bussit ja ratikat. Joista tosin nää ratikat olikin ranskalaisten tekemiä. matka maksoi ratikassa noin 0.25€ suuntaansa, metromatkaa hinta riippui matkan pituudesta mutta keskustan alueella alle euron yleensä.  Ratikat 9li siis ihan normaalissa linjaliikenteeseen kaupungin uudemmassa osassa, ei pelkästään turistikuljetuksiin. 

Big Buddha ja kaapelivaunu

Retkeiltiin Ngong Ping  kaapelivaunulla vuorille ihastelemaan jotain tooooodella tärkeää temppelin ja isoa buddhaa. Kovin valaistumista en kokenut. Mutta maisemat oli ihan mahtavat vuorelta, ja 25 min kestoinen kaapelivaunumatka noin 40€ hintansa väärti. Kun alhaalla jonot vaunuun oli toista tuntia otimme taksin ylös reilulla parillakympillä ja tultiin vain alaspäin vaunuilla, ylhäällä jonot on aina pienemmät.

Isompi suitsuke, parempi palvoja?

Laukkakisat

Käytiin paikallisissa raveissa, elikkä laukkakisoissa. No, nyt on sekin nähty. Hevoset on kauniita. Ja jockeyt pieniä. Ihan en tullut vakuuttuneeksi eläinten hyvästä kohtelusta, sen näköisesti jockey roikkui hevosen suupielissä. Mutta paikka hieno ja tunnelma kokemus.

Astetta hienompi ympäristö hevosurheilulle

Lamma Island

Lamma island oli oikein mukava ja virkistävä retkikohde.

Lautalla matkustettiin 30 min ( hinta 2 euroa ) keskustasta pieneen 300 asukkaan kalastajakylään josta käveltiin vuorenrinteelle tehtyä kävelytietä reilut nelisen kilometriä pohjoiseen saaren suurimpaan kaupunkiin. Melkoista persejumppaa se kiipeäminen. Komeat näkymät ja niin rauhallista! Kulkureitit oli loistavasti merkittyjä ja vettä sai ostaa matkalla noin eurolla pullo. Ja tuli tarpeeseen. Tänään lämmintä 29 ja ilman kosteus jokin 80%, nousua tuli askelmittarin mukaan 22 kerrosta. Askelia tänäänkin kertyi noin 15000 kuten lähes joka päivä.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Niin, nähty ja koettu. Miltäs tuntui?

Hongkong oli pitkäaikainen haave nähdä, ja nyt se on tehty. En usko että toiste tulee käytyä muuta kuin välilaskupaikkana, ei jäänyt suokkaripaikkojen listalle vaikka tykkäsinkin loppujen lopuksi. Oikeastaan aika pettymys odotuksiin nähden. Tosin harvassa paikassa on tullut käytyä useampaa kertaa yleensäkään.

Suosittelen käymään ja tutustumaan, ruoka on todella hyvää ja kohtuuhintaista, liikkuminen helppoa, paljon nähtävää, aikataulut toimii, jonottaminenkin nopeaa. Mutta ihmiset tylyjä ja todellakaan kukaan ei tunnu osaavan sanaakaan englantia. Enää.

Ja kun koko pitkän reissun idea on katsella sitä talviasumispaikkaa, niin voin jo todeta että se EI ole Kiinassa eikä minkään valtakunnan kiinalaisessa kaupunginosassa.

Vietnam, here we come!